Tässä tutkimuksessa analysoin päämies-agentti teorian tarjoamasta teoreettisesta viitekehyksestä komission tiedonantoa koskien sen uutta toimintakehystä laillisuusperiaatteen suojaamiseksi jäsenvaltioille yhtenäisenä piirteenä. Perimmäisenä tarkoituksena on saavuttaa käsitys EU:n institutionaalisesta rakenteesta ja sen vaikutuksista EU:n yhteisen arvopohjan kriisiytymiseen. Tutkimusta johdattelee kaksi tutkimuskysymystä. Etsin vastauksia kysymyksiin minkälaista valvontaa komissio suosii, sekä onko komission uudessa toimintakehyksessä esitellyt valvonnan mekanismit riittävät vastaamaan jäsenvaltioiden moraalikatoon? Laajemmin tässä tutkimuksessa on kyse kontribuution tekemisestä Kööpenhaminan dilemmaa koskevaan debattiin. Komission uuden toimintakehyksen (2014) analyysi johtaa seuraavia tuloksia. Komissio signaloi tiedonannossaan preferenssiä suoran toiminnan valvontaan passiivisen valvojan roolinoton yli. Komission rooli painottuu siis EU:n institutionaalisessa delegointiketjussa aktiiviseksi ja pääsääntöisesti omavaraiseksi toimijaksi. Päämies-agentti mallin teoreettisesta viitekehyksestä tarkasteltuna komission uudessa toimintakehyksessä esitellyt ‘’harmaan alueen’’ instrumentit jättävät merkittäviä aukkoja jäsenvaltioiden hyväksikäytettäväksi.