Maastohiihto luokitellaan matkasta riippumatta kestävyyslajiksi. Maaston vaihteluiden ja intervallityyppisen kuormituksen vuoksi myös voima- ja nopeusominaisuudet ovat merkittävässä roolissa. Kasvaneiden kilpailuvauhtien takia voimantuoton vaatimukset lajisuorituksessa ovat nousseet viime vuosina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on seurata maastohiihtäjien voima- ja nopeusominaisuuksien muutoksia, sekä niiden vaikutusta hiihtosuoritukseen yhden vuoden seurannan aikana. Tutkimuksessa seurattiin 22 kansallisen tason maastohiihtäjää vuoden ajan. Näistä 12 oli miehiä ja 10 naisia. Tutkittavien suorituskykyä testattiin neljä kertaa vuoden aikana. Testikerrat olivat peruskuntokauden alussa toukokuussa 2015 (T1), peruskuntokaudella (T2), kilpailuun valmistavalla kaudella (T3) ja kilpailukauden jälkeen huhtikuussa 2016 (T4). Nopeus- ja voimatesteinä olivat 30 metrin tasatyöntökiihdytys, kevennyshyppy ja staattinen lisäpainohyppy, isometrinen jalkaprässi, penkkipunnerrus ja hiihtovetolaitteella tehtyjä voimamittauksia. Tutkittavat suorittivat myös VO2max hiihtotestin ja anaerobisen tasatyöntötestin matolla rullasuksilla. Hormonaalisia muutoksia seurattiin veren testosteroni-, kortisoli- ja SHBG-pitoisuuksista. Lisäksi tutkittavat täyttivät harjoituspäiväkirjaa, johon raportoitiin eri tehoisen kestävyys, voima- ja nopeusharjoittelun määrä tunteina viikkoa kohden. Harjoitusmäärä tunteina viikossa laski merkitsevästi (p<0,001) T3-T4 välillä verraten molempiin muihin harjoitusjaksoihin (T1-T2 14,0±4,1, T2-T3 13,8±2,9, T3-T4 10,8±2,6). Voimatesteistä penkkipunnerrus (T1 100 %, T2 102,8±3,6, T3 106,5±6,6, T4 103,6±6,4) kehittyi merkitsevästi T1-T3 välillä (p<0,001). Muissa voima- ja nopeustesteissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia seurannan aikana. Voimatestien ja hormonipitoisuuksien muutosten välisiä korrelatiivisia yhteyksiä tutkiessa merkitsevin yhteys oli penkkipunnerruksella testosteroni/SHBG-pitoisuuden (r=0,769, p<0,001, n=14), sekä vapaan testosteronin (r=0,768, p<0,001, n=14) muutoksiin välillä T3-T4. Dynaamisen hiihtovetolaitteen maksimitehon ja suoran mattotestin muutosten välillä oli merkitsevä korrelaatio T1-T2 (p=0,036, n=21), T1-T3 (p=0,023, n=21) ja T1-T4 (p=0,019, n=22) jaksoilla. Lisäksi naisilla penkkipunnerruksen ja suoran mattotestin muutosten välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys T1-T3 (r=0,822, p=0,007, n=9) jaksolla. Pitkän kilpailukauden aikana ylläpitävä kestävyys- ja voimaharjoittelu on erityisen tärkeää, jotta suorituskyky pysyy korkealla kilpailukauden loppuun asti. Tällöin seuraava harjoituskausi päästään aloittamaan edellisvuotta paremmalta lähtötasolta. Nopeus- ja voimaharjoittelun vaikutuksia hiihtosuoritukseen tulee tarkkailla yksilöittäin ja pyrkiä pitkäjänteisesti kehittämään näitä ominaisuuksia vuodesta toiseen. Naisilla ylävartalon maksimivoimatasojen kehittäminen on lajisuorituksen kannalta tärkeää. Sekä miehillä että naisilla lajinomaisilla voimatesteillä on selvä yhteys hiihtosuoritukseen. Voimaharjoittelussa tulee keskittyä hiihdossa käytettäviin lihaksiin, lihastyötapoihin ja voimantuottokulmiin.