Maastohiihto luokitellaan matkasta riippumatta kestävyyslajiksi. Maaston vaihteluiden ja intervallityyppisen kuormituksen vuoksi myös voima- ja nopeusominaisuudet ovat merkittävässä roolissa. Kasvaneiden kilpailuvauhtien takia voimantuoton vaatimukset lajisuorituksessa ovat nousseet viime vuosina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on seurata maastohiihtäjien voima- ja nopeusominaisuuksien muutoksia, sekä niiden vaikutusta hiihtosuoritukseen yhden vuoden seurannan aikana. Tutkimuksessa seurattiin 22 kansallisen tason maastohiihtäjää vuoden ajan. Näistä 12 oli miehiä ja 10 naisia. Tutkittavien suorituskykyä testattiin neljä kertaa vuoden aikana. Testikerrat olivat peruskuntokauden alussa toukokuussa 2015 (T1), peruskuntokaudella (T2), kilpailuun valmistavalla kaudella (T3) ja kilpailukauden jälkeen huhtikuussa 2016 (T4). Nopeus- ja voimatesteinä olivat 30 metrin tasatyöntökiihdytys, kevennyshyppy ja staattinen lisäpainohyppy, isometrinen jalkaprässi, penkkipunnerrus ja hiihtovetolaitteella tehtyjä voimamittauksia. Tutkittavat suorittivat myös VO2max hiihtotestin ja anaerobisen tasatyöntötestin matolla rullasuksilla. Hormonaalisia muutoksia seurattiin veren testosteroni-, kortisoli- ja SHBG-pitoisuuksista. Lisäksi tutkittavat täyttivät harjoituspäiväkirjaa, johon raportoitiin eri tehoisen kestävyys, voima- ja nopeusharjoittelun määrä tunteina viikkoa kohden. Harjoitusmäärä tunteina viikossa laski merkitsevästi (p<0,001) T3-T4 välillä verraten molempiin muihin harjoitusjaksoihin (T1-T2 14,0±4,1, T2-T3 13,8±2,9, T3-T4 10,8±2,6). Voimatesteistä penkkipunnerrus (T1 100 %, T2 102,8±3,6, T3 106,5±6,6, T4 103,6±6,4) kehittyi merkitsevästi T1-T3 välillä (p<0,001). Muissa voima- ja nopeustesteissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia seurannan aikana. Voimatestien ja hormonipitoisuuksien muutosten välisiä korrelatiivisia yhteyksiä tutkiessa merkitsevin yhteys oli penkkipunnerruksella testosteroni/SHBG-pitoisuuden (r=0,769, p<0,001, n=14), sekä vapaan testosteronin (r=0,768, p<0,001, n=14) muutoksiin välillä T3-T4. Dynaamisen hiihtovetolaitteen maksimitehon ja suoran mattotestin muutosten välillä oli merkitsevä korrelaatio T1-T2 (p=0,036, n=21), T1-T3 (p=0,023, n=21) ja T1-T4 (p=0,019, n=22) jaksoilla. Lisäksi naisilla penkkipunnerruksen ja suoran mattotestin muutosten välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys T1-T3 (r=0,822, p=0,007, n=9) jaksolla. Pitkän kilpailukauden aikana ylläpitävä kestävyys- ja voimaharjoittelu on erityisen tärkeää, jotta suorituskyky pysyy korkealla kilpailukauden loppuun asti. Tällöin seuraava harjoituskausi päästään aloittamaan edellisvuotta paremmalta lähtötasolta. Nopeus- ja voimaharjoittelun vaikutuksia hiihtosuoritukseen tulee tarkkailla yksilöittäin ja pyrkiä pitkäjänteisesti kehittämään näitä ominaisuuksia vuodesta toiseen. Naisilla ylävartalon maksimivoimatasojen kehittäminen on lajisuorituksen kannalta tärkeää. Sekä miehillä että naisilla lajinomaisilla voimatesteillä on selvä yhteys hiihtosuoritukseen. Voimaharjoittelussa tulee keskittyä hiihdossa käytettäviin lihaksiin, lihastyötapoihin ja voimantuottokulmiin.

Cross-country skiing is classified as an endurance sport in every competition distance. Due to terrain changes and interval-type performance, strength- and speed abilities also play an important role. Requirements of force production in skiing have increased because of developed equipment and higher race velocities. The purpose of this study is to monitor changes in the strength and speed characteristics of cross-country skiers and their impact on skiing performance throughout the year. Participants were 22 national level skiers (12 men, 10 women). Tests were at the beginning of the season in May 2015 (T1), during base training season (T2), during specific preparation (T3) and after competition season in April 2016 (T4). Strength and speed tests included 30 meters double-poling acceleration, countermovement jump, static jump with extra weight, isometric leg press, bench press one repetition maximum and power measurements in the ski pull machine. Skiing tests included also VO2max test and anaerobic double-poling test on a treadmill with roller skis. Hormonal changes were monitored from blood for testosterone-, cortisol- and sex hormone binding -globulin concentrations. In addition, participants reported their training volumes for different types of speed-, strength- and endurance training with the training diary. There was significant decrease in training hours per week between T3-T4 (p<0,001) compared to other training periods (T1-T2 14,0±4,1, T2-T3 13,8±2,9, T3-T4 10,8±2,6). Bench press one repetition maximum (T1 100 %, T2 102,8±3,6, T3 106,5±6,6, T4 103,6±6,4) increased significantly between T1-T3 (p<0,001). There were no statistically significant changes in any other strength and speed test during a year. The most significant correlations were between bench press maximum and testosterone/SHBG-ratio (r=0,769, p<0,001, n=14) and free testosterone levels (r=0,768, p<0,001, n=14) in T3-T4. There were significant correlations between changes in dynamic ski pull maximum power and VO2max test during T1-T2 (p=0,036, n=21), T1-T3 (p=0,023, n=21) and T1-T4 (p=0,019, n=22). Women had a significant correlation between changes in bench press maximum and VO2 max test (r=0,822, p=0,007, n=9) during T1-T3. During a long competition season, it is important to do strength- and endurance training to maintain performance. Then it is possible to start the next training season from the improved starting level of performance. It is important to monitor individually the effects of speed and strength training on skiing performance. In women there was a correlation between skiing performance and upper-body maximal strength. Ski-specific power tests had a clear correlation to skiing performance in both genders. Therefore, strength training in cross-country skiers should focus on the same kind of muscle contractions with similar joint angles as used in the actual skiing performance.