Tämän Pro Gradu tutkimuksen tavoite on selvittää, miten sidosryhmäyhteistyö voi auttaa kestävyyden johtamista kompleksisessa kaupunkikehityshankkeessa, sekä edistää sidosryhmäyhteistyöhön liittyvää tutkimusta, joka on saanut rakennusalalla toistaiseksi liian vähän huomiota. Akuutti tarve entistä kestävämmälle kehitykselle yhdistettynä yhä jatkuvaan kaupungistumiseen osoittaa, että alalla tarvitaan lisää sekä teoreettista ymmärrystä että tehokkaita käytännön toimia, jotta urbaani kasvu voi jatkua ilman lisääntyviä ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia haittavaikutuksia.

Kaupunkikehitys tuo yhteen laajan kirjon toimijoita ja yksittäisen kaupunkikehityshankkeen sidosryhmäkenttä näyttäytyy entistä laajempana ja kompleksisempana. Näin ollen tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä moninaisten toimijoiden kesken. Vastausta siihen, miten sidosryhmäyhteistyö voi auttaa kehittämään kestävyyden johtamista kompleksisessa kaupunkikehityshankkeessa on etsitty tässä tutkimuksessa kirjallisuuskatsauksen ja kaksivaiheisen empiirisen tiedonkeräysvaiheen avulla, jossa mukana oli niin sisäisiä sidosryhmiä case-projekti Trigonista kuin myös asiantuntijoita kestävän kaupunkikehityksen kentältä.

Kestävyyteen liittyvää kompleksisuutta on tarkasteltu tässä tutkimuksessa pirullisten ongelmien diskurssin avulla. Tämä lähestymistapa osoittautui soveltuvaksi risteykseen, jossa kohtaavat rakennushankkeiden perinteiset ja tehokkaat lineaariset ongelmanratkaisumallit, sekä se kompleksisuus ja ne epävarmuudet, jotka kestävän kehityksen integroiminen tuo mukanaan. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin konseptuaalista viitekehystä, joka rakentui kuuden tunnistetun epävarmuuskategorian ympärille. Sen avulla tarkasteltiin pirullisille ongelmille ominaista dikotomiaa pirstaleisuuden ja koherenssin välillä. Näin pyrittiin selvittämään, miten kestävyyden integroimisen pirullista ongelmaa tulisi käsitellä kompleksisten kaupunkikehityshankkeiden kontekstissa. Tutkimuksen perusteella tehokas ja tavoitteellinen sidosryhmäyhteistyö on olennaista kollektiivisen älykkyyden valjastamisessa ja koherenssin rakentamisessa. Se ei kuitenkaan yksin riitä torjumaan pirstaloitumista, vaan tarvitsee tuekseen soveltuvan kestävyyden johtamisen viitekehyksen, joka huomioi projektien elinkaaren.