Tulevaisuuden yksi merkittävimmistä globaaleista haasteista on ilmastonmuutos, minkä vuoksi ihmisten tulisi pyrkiä päästöjen vähentämiseen. Muutosta ei kuitenkaan voi tapahtua, mikäli ihmisillä ei ole riittävästi tietoa ilmastonmuutoksesta eikä riittävästi voimavaroja toimia muutoksen edistäjinä. Koulutuksen ja opetuksen myötä on mahdollista edesauttaa ilmastonmuutoksen ongelmaa tarjoamalla tietoa, tunnekasvatusta sekä voimauttavaa toimintaa. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan alakoululaisten käsityksiä, tunteita ja toimintatapoja ilmastonmuutokseen liittyen sekä vertaillaan osa alueita eri-ikäisten oppilaiden välillä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin myös määrällisiä menetelmiä. Aineistonkeruutapoina käytettiin määrällistä kyselylomaketta sekä laadullista täydennettävää tarinaa. Aineisto kerättiin kahdelta kuudennelta luokalta ja kahdelta kolmannelta luokalta. Kerätty aineisto analysointiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti, sekä käyttäen määrällisen aineiston yhteydessä kuvailevia ja suhteita tarkastelevia analysoinnin tapoja. Tutkimuksen myötä havaittiin, että pääsääntöisesti alakoululaiset tiesivät hyvin ilmastonmuutoksen tieteellisen perustan. Puutteita oli ainoastaan ilmastonmuutoksen syiden ymmärtämisessä, jonka suhteen esiintyi roskaamisen virhekäsitys. Tunteiden osalta koettiin monia tunteita, joista yleisempiä tunteita olivat pelko, huoli ja ahdistus. Toimintatapojen osalta oppilailla oli useita ratkaisuja, joissa oli havaittavissa myös aidosti ilmastonmuutosta hillitseviä toimintatapoja. Kuitenkin oppilaiden keskuudessa havaittiin jonkin tasoista kognitiivista dissonanssia eli ristiriitaa osa-alueiden suhteen. Pelon, ahdistuksen ja huolen tunteiden esiintyminen osoittaa ilmastokasvatuksen yhteydessä tarpeen tunnekasvatukselle alakouluissa. Lisäksi aineistossa oli havaittavissa, että oppilaat eivät ymmärtäneet ilmastonmuutoksen pysyvyyttä, vaan mielsivät ilmastonmuutoksen mahdolliseksi perua.