Artikkelissa tarkastellaan maahanmuuton kielikysymyksiä Unkarista Suomeen ja Ruotsiin työllistyneiden terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Neksusanalyyttisessä viitekehyksessä tutkitaan sitä investointia, jonka nämä työntekijät tekevät oppiakseen uutta, työssä tarvitsemaansa kieltä eli suomea tai ruotsia. Tutkimusasetelma on pitkittäinen, ja analyysi perustuu terveydenhuollon ammattilaisten sekä muutamien kielikoulutuksesta ja rekrytoinnista vastaavien henkilöiden haastatteluihin. Kirjoittajat aloittivat omat tutkimuksesta itsenäisesti mutta yhdistivät voimansa ennen toista aineistonkeruukierrosta. Tämän myötä analyysissa voitiin kattaa useampia kulttuurisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Kaiken kaikkiaan kahdeksalle vuodelle yltävä ajanjakso avaakin näkymiä niin valmistautumisvaiheeseen ja kaikkiin niihin pelkoihin ja toiveisiin, joita kuviteltuun tulevaisuuteen liittyy, kuin myös muuton jälkeiseen elettyyn todellisuuteen kahdessa eri Pohjoismaassa ja toisella kielellä työskentelyyn siellä.

Tulokset osoittavat, että suomen tai ruotsin kielen oppimiseen investoiminen kietoutuu tiiviisti maastamuuttopäätökseen. Investoinnin mielekkyys puolestaan todentuu sen myötä, kun legitiimi asema toisen kielen käyttäjänä ja yhteisön jäsenenä vähitellen saavutetaan. Niin aiemmat elämänkokemukset, kansainväliset rekrytointikäytänteet, kielipoliitikka kuin kieli-ideologiatkin vaikuttavat prosessiin. Esimerkiksi aiemmat työolot ja kokemukset kansainvälisestä liikkuvuudesta sekä lähtömaassa tarjottava maksuton kielikoulutus vaikuttavat ratkaisevasti muuttopäätökseen. Sekä viralliset että käytännön ammatillisessa arjessa koetut kielitaitovaatimukset ovat niin ikään merkittäviä tekijöitä: stressiä ja riittämättömyyden tunteita koetaan etenkin alussa jopa siinä määrin, että osa päätyy luovuttamaan. Toisaalta työskentely toisella kielellä käy koko ajan sujuvammaksi; tietoisuus oman kielitaidon kehittymisestä ja kollegoilta eri tilanteissa saatu kielellinen tuki koetaan erityisen merkityksellisiksi. Työpaikan vuorovaikutustilanteet ovatkin keskeisesti muovaamassa yksilöiden ammatti-identiteettiä työperusteisen maahanmuuton kontekstissa.