Artikkelissani syvennyn Elisa Aaltolan teoksen Varieties of Empathy avaamiin kysymyksiin empatian luonteesta ja merkityksistä. Analysoin Aaltolan tapaa jakaa empatia erilaisiin muotoihin ja kysyn, tuleeko nämä muodot ymmärtää toisensa poissulkevina vai osittain päällekkäisinä kategorioina. Tämän lisäksi pohdin, missä määrin empatia voidaan jäsentää yhtäältä ”hyväksi ja hyödylliseksi” tai vaihtoehtoisesti ”pahaksi ja haitalliseksi”, ja voidaanko empatiaa ”käyttää” tahdonalaisesti, kuten kirjassa esitetään, vai onko se väistämätön ja jossakin määrin hallitsematon osa ruumiillista olemassaoloa. Kysyn myös, onko eläinten hyväksikäytössä kysymys oikeanlaisen empatian puutteesta vai sen ohella tai sen sijaan kulttuuriin ja elettyyn ruumiiseen monin eri tavoin laskostuneista tottumuksista, arvoista ja hierarkioista. Lopuksi kuvaan husserlilaista erottelua alkuperäisen ja ei-alkuperäisen kokemuksen välillä sekä erittelen laajemminkin fenomenologisia empatiakäsityksiä, joita käsitellään kirjan luvussa “Embodied Empathy”. Argumentoin, että fenomenologinen empatiaperinne on ymmärrettävä viime kädessä heterogeenisenä, vaikka ruumiin ilmaisevuuden korostus yhdistääkin eri ajattelijoita sen piirissä. Tässä yhteydessä esitän myös oman tulkintani Edith Steinin fenomenologisesta empatiakäsityksestä.