Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 7–10-vuotiaiden lasten kokemuksia vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuteen vaikuttavista tekijöistä. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät lasten näkökulmasta estävät ja edistävät fyysistä aktiivisuutta keskilapsuudessa. Liikunnallisen elämäntavan kehittyminen vaatii vahvan liikuntasuhteen, ja on tärkeää havaita tekijöitä, jotka innostavat lapset liikkumaan ja muokkaavat liikuntasuhteesta vahvan. Siksi aihetta on tärkeää tutkia lasten näkökulmasta laadullisin keinoin. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan Liikkuva perhe -hanketta maaliskuussa 2018. Haastattelut on toteutettu täsmäryhmähaastatteluina 7–10-vuotiaille lapsille. Niihin osallistui 79 lasta eri sosioekonomisilta alueilta. Haastattelut alkoivat keskustelulla lasten piirustuksista, jonka jälkeen ne etenivät puolistrukturoidulla menetelmällä keskustelemalla valittujen teemojen ympärillä. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään haastateltavien omia kokemuksia ja lähestymistapa oli hermeneuttinen. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen ja se tuotti fyysistä aktiivisuutta edistävistä tekijöistä kuusi yläluokkaa sekä fyysistä aktiivisuutta estävistä tekijöistä yhdeksän yläluokkaa. Suurimmiksi fyysistä aktiivisuutta edistäviksi luokiksi nousivat motivaatio ja vanhemmuuskäytänteet. Yksittäisistä tekijöistä perheen kanssa yhdessä liikkuminen sekä liikunnan ilo nousivat tärkeimmiksi fyysistä aktiivisuutta edistäviksi tekijöiksi. Haastatteluissa fyysistä aktiivisuutta estäviä tekijöitä mainittiin huomattavasti vähemmän ja niistä keskeisimmät olivat passiiviset ajanvietteet sekä vanhemmuuskäytänteet. Passivoivat pelit oli selkeästi eniten mainintoja saanut yksittäinen fyysistä aktiivisuutta estävä luokka lasten puheessa. Vanhemmuuskäytänteistä erityisesti vääränlainen kannustus nousi esiin fyysistä aktiivisuutta estävänä tekijänä. On merkittävää, että liikkumista mahdollistavia tekijöitä koetaan enemmän kuin sitä estäviä, sillä tämä kertoo lasten kokevan liikkumisen mielekkäänä. Lapsilla voidaan ajatella olevan siis luontainen halu liikkumiseen, mutta liikkumista estävät tekijät, jotka vaikuttavat olevan enemmän lasten ympäristössä kuin motivaatiossa, vähentävät liikutun ajan määrää. Aihetta ei ole ennen tutkittu Suomessa laadullisin keinoin ja lasten fyysisen aktiivisuuden määrän vähentyessä lasten näkökulmasta saatava tutkimustieto on tärkeää.