Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin etäopetuksessa olleiden 1-2 – luokkalaisten vanhempien kokemuksia osallistumisesta lastensa etäopetukseen ja jaksamisesta koronapandemian aikana. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita myös, millä tavoilla tutkimukseen osallistuneiden vanhempien lasten kouluissa etäopetus oli järjestetty. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhdeksää vanhempaa maaliskuussa 2021. Aineisto kerättiin lumipallo-otantaa hyödyntäen. Haastattelumenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa aineisto ryhmiteltiin ja yhdisteltiin luokiksi. Vanhempien kertoman mukaan lasten kouluilla oli erilaisia käytäntöjä etäopetuksen järjestämiseksi. Vanhemmat osallistuivat aktiivisesti etäopetuksen sujumiseen suunnittelemalla ajankäyttöä, osallistumalla opettamiseen ja tukemalla lapsen tunteiden säätelyä, toiminnanohjausta sekä oppimista. Tutkimuksessa löytyi monia vanhempia kuormittavia tekijöitä, mutta myös jaksamista tukevia tekijöitä. Suurimpina kuormittavuutta lisäävänä tekijänä oli tehtävien ja vastuiden kasaantuminen. Vanhempien täytyi huolehtia arjen pyörittämisestä, omista töistä ja lapsen etäopetuksesta. Vanhempien jaksamista heikensivät myös epätietoisuus tilanteen kehittymisestä ja jatkumisesta. Etäopetusjakso oli vanhempien mukaan psyykkisesti kuormittavaa ja stressaavaa. Vanhempien jaksamista tukevia tekijöitä olivat oma positiivinen asennoituminen tilanteeseen, ympäröivät olosuhteet, saatu tuki ja kokemus omasta osaamisesta. Myös lapsen onnistumisten näkeminen auttoi jaksamaan. Vanhemmat pitivät tärkeänä, että kaikki olivat samassa tilanteessa ja myös työpaikoilla suhtauduttiin suopeasti. Tämä tutkimus osoitti, että etäopetus koettiin jaksamista heikentäväksi. Vanhemmat kuitenkin kokivat, että olivat selviytyneet keväästä kaikesta huolimatta