Meneillään olevan ilmastokriisin aikakaudella ihmisten suhtautumisen ympäristöön ja sen hyväksikäyttöön pitäisi muuttua nopeasti. Yhteiskunnassa on suuri tarve löytää keinoja, joiden avulla ihmisten kestävien elintapojen ajatteluun ja toimintaan voitaisiin vaikuttaa. Yksi tapa siihen on opetus. Ilmastonmuutos on tutkimusperustaisesti todistettu fakta (ks. esimerkiksi tuorein IPCC-raportti, julkaistu 4.4.2022), ja kestävän elämäntavan opettaminen kohdennettuna erityisesti ilmaston lämpenemistä ehkäiseviin toimiin ei ole tärkeää pelkästään luonnon pelastamiseksi vaan myös ilmastokriisin aiheuttaman epätasa-arvon vähentämiseksi. Koulujen ilmastokasvatuksen on koettu olevan toisinaan merkityksetöntä ja hajanaista mutta myös aiheuttavan suurta ahdistusta ja lamaannusta sekä surun ja epätoivon tunteita maapallon nykyisestä tilasta. Maisterintutkielmani hypoteesi on, että feministinen pedagogiikka toisi uudenlaisia, hyödyllisiä työkaluja ilmastokasvatukseen ja sopisi feministisin keinoin esimerkiksi turvallisen tilan ja tiedon subjektiuden ymmärtämisen sekä valtarakenteiden tunnistamisen kautta syvällisempään, tehokkaampaan, kokonaisvaltaisempaan ja globaalimpaan ilmastokasvatukseen. Kutsun feministisen pedagogiikan ja ilmastokasvatuksen yhdistelmää feministiseksi ilmastokasvatukseksi. Tämä tutkielma on toteutettu kokoamalla Kansalliskirjaston artikkelitietokanta ARTO:sta käyttämieni ”feministisen pedagogiikan” ja ”ilmastokasvatuksen” hakusanojen hakutuloksista kriittinen katsaus, jonka päämääränä oli muodostaa ensin ajantasainen, kokoava kuva feminististä pedagogiikkaa ja ilmastokasvatusta käsittelevästä kotimaisesta tutkimuskentästä usein esiin nousevan tematiikan avulla, sekä samalla myös todeta aiheiden kehityskohteet ja pohtia niihin vastaamisen keinoja. Toiseksi sovitan feminististä pedagogiikkaa ja ilmastokasvatusta yhteen luodakseni esimerkinomaisesti ja inspiraatioksi mahdollisimman käytännönläheistä feminististä ilmastokasvatusta, sillä käytännönläheisyys itsessään on yksi feministisen pedagogiikan peruspilari. Liitteenä on muutamaan eri oppiaineeseen hahmottelemani feministinen ilmastokasvatus käytännössä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että feministinen pedagogiikka ja ilmastokasvatus sopivat yhteen samankaltaisten yhteisvastuullisuuden arvojensa vuoksi. Molemmissa on tärkeää kohdata tieto realistisesti, mutta toivoa herättävästi. Feministinen pedagogiikka tarjoaa tähän useita työkaluja, jotka varmistavat, ettei suurten, epätoivoa käsittelevien aiheiden herättämien tunteiden kanssa jäädä yksin. Molemmat pedagogiikat vaativat aktiivisuutta ja tekijyyttä muutokseen, mutta suurimpana haasteena näyttäytyvät käytännössä usein ylityöllistettyjen opettajien ajanpuute ja koulujen resurssit muutenkin täysissä lukujärjestyksissä, joten kokonaisvaltaisessa elinikäisen oppimisen ilmastokasvatuksessa ja empaattisen asenteen omaksumisen opettamisessa on vielä paljon kehitettävää. Ilmastokasvatus tunnustetaan tärkeäksi, mutta se vaatii tehokkaampia toimenpiteitä. Tämä työ toivottavasti innostaa lukijaansa kokeilemaan itsekin opetuksessaan uutta, ilmastonmuutoksen epätasa-arvoisuutta purkavaa pedagogiikkaa.