Tässä katsauksessa perehdytään unen rooliin oppimisessa ja muistissa keskittyen erityisesti muistijälkien Iujittamiseen. lhmisen ja useiden muiden nisäkkäiden vireystila vaihtelee valon säätelemää vuorokausirytmiä noudattaen. lhmisellä yöunen aikana univaiheet toistuvat jaksoittaisesti siten, että perusuni painottuu alkuyöhön ja vilkeuni loppuyöhön. Verrattuna valveeseen uni parantaa juuri opitun muistiin painamista' Perusunen aikana aivoissa kertautuvat valveen aikana muodostuneet hermostolliset aktivaatiokaavat. Tämän prosessin on tulkittu heijastavan tiedon tallentamista pitkäkestoiseen muistiin aivokuoren ja alempien aivorakenteiden, kuten talamuksen ja hippokampuksen, muodostamiin hajautettuihin hermostollisiin verkostoihin. Vilkeunen roolista aivorakenteiden muodostamien verkostojen tasolla tapahtuvan muistiin painamisen mekanismissa ei ole vielä selvyyttä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myös vilkeuni on tärkeää oppimiselle, sillä sen määrä ja suhteellinen osuus unesta kasvaa oppimistilanteiden jälkeen, mikä heijastuu seuraavan valvetilan aikana mitattuihin muistisuorituksiin. Uni vahvistaa sekä taitoja että tietola ja tapahtumia koskevien muistijälkien lujittumista. On myös mahdollista, että unen aikana esitetyistä ulkoisista ärsykkeistä voi oppia uutta ja unen aikana esitetyt muistutukset valveen aikana opitusta vahvistavat muistiin painamista. Unen merkitys oppimiselle ja muistille on siis ensiarvoisen tärkeä, ja sitä voidaan hyödyntää oppimisen tehostamisessa.