Kyberterrorismi on usein tunnistettu uhka, mutta siltä puuttuu yhteisesti hyväksytty ja eri toimijoiden jakama määritelmä. Tämä jo pitkään tiedostettu problematiikka haastaa sekä akateemista keskustelua että viranomaisyhteistyötä uhkaan vastaamisessa. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin tapoihin, joilla kyberterrorismia on aiemmin pyritty määrittelemään, ja minkälaisia lähestymistapoja on koetettu. Tutkimus toteutettiin alkuvaiheen kirjallisuuskatsauksena ja myöhemmin teorialähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Kirjallisuuden joukosta valittiin parhaaksi ja kattavimmaksi todettu määritelmä, jonka avulla lähestyttiin viimeisen vuoden aikana tapahtuneita tosimaailman kyberhyökkäyksiä. Teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla pyrittiin selvittämään, toimiiko tämä valittu määrittelytapa tapausten luokittelemiseen kyberterrorismiksi, tai voidaanko sen avulla aiemmin haastavat rajatapaukset sulkea määritelmän ulkopuolelle. Tutkimuksessa löydettiin tapauksia, jotka sopivat määritelmän mukaiseen käsitykseen kyberterrorismista, mutta valitun taksonomian käyttöön liittyi myös merkittäviä haasteita. Eräs suurimmista haasteista oli toimijoiden tunnistaminen kyberhyökkäysten taustalla, ja etenkin ei-valtiollisen toiminnan erottaminen valtiollisesta. Toinen merkittävä haaste liittyi hyökkäysten aikomuksen, eli tavoitteen arviointiin, joka usein edellytti varsin korkeaa tulkinnanvaraisuutta. Kokonaisuudessaan kuitenkin taksonomian voitiin todeta olevan toimiva tunnistamaan kyberterrorismin määritelmään sopivia tapauksia ja että ilmiön erottaminen muista kyberuhista on mahdollista, joskin haastavaa. Jatkotutkimusaiheiksi esitetään etenkin kyberterrorismikäsitteen laajentamista koskemaan myös mahdollisen valtiollisen taustan tai motiivin omaavia hyökkäyksiä sekä luopumista vaatimuksesta, että tullakseen määritellyksi kyberterrorismiksi, tulee kybertapahtuman johtaa kineettisiin, eli fyysisen maailman seurauksiin.