Tutkimuksessa tarkastellaan opettajien kertomuksia heidän oppimisen vaikeuksiensa merkityksistä ammatti-identiteetilleen. Aihe on tärkeä moninaisen opettajuuden näkyväksi tekemisen sekä oppimisen vaikeuksiin liittyvien stigmojen rikkomisen kannalta. Ammatti-identiteetin rakentumista käsitellään suhteessa ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tarkastelussa hyödynnetään Korthagenin (2004) teorian pohjalta muodostettua mallia opettajuuden osatekijöistä. Opettajan ammatti-identiteetin käsitetään tutkimuksessa rakentuvan läpi elämän sekä olevan erottamaton osa identiteettiä. Tutkimus on luonteeltaan narratiivinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää opettajaa, joilla oli oppimisen vaikeus: lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus tai ADHD. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin narratiivien analyysia, joka koostui kahdesta päävaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa hyödynsimme Lieblichin ym. (1998) kategorista sisällönanalyysia ja toisessa vaiheessa Riessmanin (2008) temaattista analyysia. Opettajien kertomuksissa korostuivat tyhmyyden kokemukset, jotka olivat usein alkaneet lapsena ja jatkuneet pitkälle aikuisuuteen rakentaen ammatti-identiteettiä. Diagnoosin ja oikeanlaisen tuen saamisen myötä opettajat hyväksyivät vaikeutensa osaksi itseään sekä pystyivät näkemään sen myöhemmin työssään vahvuutena. Osa opettajista jakoi avoimesti tietoa vaikeudestaan työyhteisössä, kun taas osa ei halunnut kertoa siitä kollegoilleen stigmatisoinnin pelossa. Ympäristön rooli oli opettajien kertomuksissa merkittävä haasteiden näyttäytymisen, niiden hyväksymisen ja avoimuuden osalta.