Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä neljäsluokkalaisilla oli isovanhemmista ja millainen asema heidän mielestään isovanhemmilla on perheessä. Lisäksi tutkimuksessa keskityttiin siihen, millä tavoin lapset kokivat isovanhempien osallistuvan heidän elämäänsä.

Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin hyödyntämällä fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä, johon vastasi 37 neljäsluokkalaista lasta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii perhetutkimus, jossa perheen näkökulmaa tarkastellaan systemaattisena. Tutkimusaineisto analysoitiin fenomenografisella menetelmällä.

Tutkimuksen tulosten perusteella neljäsluokkalaiset lapset mieltävät usein isovanhemmat sukulaisiksi ja yhdeksi sukupolveksi. Sukulaisuus ei kuitenkaan ole ainut kriteeri isovanhempana toimimiselle. Lapset kokivat, että isovanhemmat eivät yleensä kuulu heidän perheeseensä, vaan perheen nähtiin koostuvan useimmiten vain ydinperheen jäsenistä. Silti isovanhemmat koettiin merkityksellisiksi henkilöiksi, joiden kanssa voi tehdä monipuolisesti erilaisia asioita. Isovanhemman sukupuoli ja asuinpaikka vaikuttivat siihen, mitä asioita lapset tekivät isovanhempien kanssa ja kuinka usein.