Suomessa on ojitettu yli puolet soista maa- ja varsinkin metsätalouden käyttöön 1900-luvulla. Ojituksilla on ollut laajoja negatiivisia vaikutuksia Suomen soiden ekologiseen tilaan, jonka takia ennallistamisia on tehty etenkin suojelualueilla. Ennallistamisen pitkäaikaiset vaikutukset tunnetaan kuitenkin vielä yllättävän huonosti. Pro Gradu -työssäni tutkin, miten vedenpinnan taso vaikuttaa ennallistettujen soiden kasviyhteisöjen kehitykseen. Selvitin, voiko soiden vedenpinnan tasolla selittää ennallistettujen soiden kasviyhteisöjen muutoksia, ja kuinka tarkasti se on mahdollista. Tutkimus suoritettiin mallintamalla 151 tutkimussuolta kymmenen vuoden ajan kerättyä kasvi- ja vedenpinnan tasoaineistoa HMSC-menetelmällä. Käytetty aineisto sisältää ennallistettujen soiden lisäksi luonnontilaisia ja metsätalouskäyttöön ojitettuja soita, ja näiltä kaikilta on kerätty aineistoa ennen ennallistettujen soiden ennallistamista sekä 2, 5 ja 10 vuotta sen jälkeen. Näin ennallistamisen vaikutus voitiin erottaa muista soilla tapahtuneista muutoksista. Tutkimuksessa havaitsin keskimääräisen vedenpinnan tason nousseen ennallistamisen myötä neljällä kuudesta tutkitusta suotyypistä. Muutos tapahtui usein jo kahdessa vuodessa. Havaitsin ennallistamisen vaikuttaneen myös kaikkiin tutkittuihin kasvilajeihin. Vaikka vedenpinnan tasoa mitattiin soilla vain neljästi kymmenen vuoden aikana, havaitsin sen ja kasvilajien runsauden välillä useita selkeitä yhteyksiä. Vedenpinnan tason tietäminen paransi mallien kykyä ennustaa kasvilajien runsautta 54 % tapauksista. Luotuja malleja on mahdollista käyttää ennustamaan suon ennallistamisen jälkeistä kehitystä vain kahden inventointikerran perusteella. Näitä ennusteita voidaan käyttää arvioimaan ennallistamisen jälkeisten korjaavien toimenpiteiden hyötyjä ja seurannan tarvetta tapauskohtaisesti.