Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkoitus tutkia korkeakoulujen sukupuolijakaumaa opiskelijoissa sekä henkilöstöä, ja nostaa esille naisten osuuksia siirryttäessä opiskelijamaailmasta korkeakoulujen työtehtäviin. Tutkielman keskiössä olivat myös naisten osuus musiikkialalla, ja heidän kokemuksensa alalla. Tutkimus on tärkeä, sillä naisten kokemuksia on vähätelty, ja jopa piiloteltu musiikin alalla. Korkeakoulujen sukupuolijakauma on myös tärkeä nostaa esiin, sillä usein korkeakouluja pidetään instituutioina, joissa toteutuu sukupuolien välinen tasa-arvo, vaikka tilastot eivät tätä peilaa. Tutkimuksesta tekee myös tärkeän sen, ettei aiheesta ole juuri kirjoitettu aikaisemmin. Tämä näkyi myös aineistoissa.

Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatintutkielmassa toimi narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka on tarkoitus piirtää laaja kuva aiheesta. Olennaisessa osassa tutkielmassa on käsitteet ja avainsanat sukupuolentutkimus, naiset, sukupuolijakauma, eriarvoisuus, epätasa-arvo, korkeakoulut ja musiikkiala. Lähteinä käytössä oli tilastot, kyselyt, ja erilaiset kurssimateriaalit, kuten julkaisematon raportti ja kurssikirjat. Huomattavaa oli, että lähteitä oli huomattavan vaikea löytää, sillä niitä oli vähän. Lähteissä korostui naisten kokema epäasiallinen kohtelu, erityisesti musiikkialalla. Epäasiallinen kohtelu näkyi eriarvoisena mahdollisuutena työpaikoilla tai epäasiallinen kohtelu, seksuaalinen häirintä, ahdistelu ja väkivalta.

Tutkielma toi esille korkeakouluissa piilevää naisia syrjivää toimintaa, ja erityisesti musiikkialan epäreilua sukupuolijakaumaa. Tutkielma toi esille, että vain noin viides sanoittajista ja säveltäjistä on nainen tai muunsukupuolinen, vaikka musiikinopiskelijoista naiset ovat yli puolet melkein jokaisella alalla. Tutkielmassa tuotiin esille laajasti naisten osuuksia musiikkialan työpaikoilla, festivaaleilla, tai musiikkialan hallinnollisella puolella. Lähteistä selveni, että musiikkialan valta on yhä miehillä.