Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää voimaharjoittelun, voimaharjoittelutauon ja uudelleenharjoittelun vaikutusta ribosomien biogeneesiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan myös jatkuvan ja tauon sisältävän voimaharjoittelun vaikutusta ribosomien biogeneesiin. Lisäksi tarkastellaan ribosomien biogeneesin ja lihaskasvun välistä korrelaatiota voimaharjoittelun myötä.

Ribosomien biogeneesi viittaa ribosomien määrään kasvun. Ribosomit ovat solujen proteiinisynteesikoneita. Niiden määrän kasvun on havaittu olevan linkittynyt lihaskasvuun. On kuitenkin epäselvää, millä aikajanalla ribosomien biogeneesiä tapahtuu voimaharjoittelun myötä. On myös epäselvää, miten voimaharjoittelutauko ja voimaharjoittelun jatko uudelleen tauon jälkeen vaikuttaa ribosomien biogeneesiin. Lisäksi ribosomien biogeneesin merkityksestä lihaskasvussa on ristiriitaista tietoa. Tässä tutkielmassa tutkittavat (n = 24) tekivät voimaharjoittelua 20 viikkoa. Jatkuva ryhmä (n = 13), aloitti 10 viikon kontrollijaksolla ja suoritti tämän jälkeen 20 viikon voimaharjoittelujakson. Uudelleenharjoitteluryhmä (n = 11) aloitti 10 viikon voimaharjoittelujaksolla, jota seurasi 10 viikon voimaharjoittelutauko ja lopuksi jatkoivat voimaharjoittelua uudelleen 10 viikon ajan. Uloimman reisilihaksen poikkipinta-alan muutosta mitattiin ultraäänellä 10 viikon välein. Lihasbiopsiat otettiin uloimmasta reisilihaksesta 10 viikon välein. Lihasnäytteistä eristettiin RNA, jonka pitoisuus määritettiin spektrofotometrialla. RNA:n pitoisuutta ja RNA:n määrää suhteessa uloimman reisilihaksen kokoon käytettiin markkerina ribosomien määrälle ja biogeneesille. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p < 0.05.

Voimaharjoittelu kasvatti lihasten poikkipinta-alaa ilman eroa ryhmien välillä jakson lopussa. RNA:n pitoisuus kasvoi lähtötasoon verrattuna 20 viikon voimaharjoittelun, mutta ei 10 viikon jälkeen. RNA:n kokonaismäärä (RNA:n pitoisuuden ja lihaskoon muutoksen tulo) oli kasvanut jo kymmenen viikon kohdalla, mutta muutosta 10 ja 20 viikon voimaharjoittelun välillä ei ollut. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja ribosomien biogeneesin markkereissa. Voimaharjoittelutauon aikana RNA:n pitoisuudessa tai määrässä ei tapahtunut muutoksia, vaikka lihaskoko pieneni. Lihaskoon kasvun ja RNA:n määrän kasvun välillä oli positiivinen korrelaatio 10 viikon, mutta ei 20 viikon voimaharjoittelun jälkeen.

Tulokset viittaavat siihen, että voimaharjoittelun myötä tapahtuu ribosomien biogeneesiä, joka tasaantuu voimaharjoittelujakson aikana. Voimaharjoittelutauon tai ilman voimaharjoittelutaukoa sisältävällä harjoittelulla adaptaatiot ovat samankaltaiset, kun voimaharjoittelujakson kokonaiskesto on sama. Voimaharjoittelutauolla ei ollut vaikutusta ribosomien määrään. Tulokset myös tukevat aiempia löydöksiä, joiden mukaan ribosomien biogeneesi on yhteydessä lihaskasvuun. Lopuksi, ribosomien biogeneesin merkitys lihaskasvussa vaikuttaisi pienenentyvän voimaharjoittelun edetessä.