Aatamin puvussa ja vähän Eevankin
I Adams kläder och litet i Evas (ruotsinkielinen nimi)
I Adams kläder och lite i Evas (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Finna-arvio
Aatamin puvussa ja vähän Eevankin
Jaakko Korhosen ohjaama ja Agapetuksen romaaniin perustuva komedia Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931) aloitti näytelmäelokuvien äänikauden Suomessa. Lomalaiset Himanen (Joel Rinne) ja luutnantti Kehkonen (Yrjö Tuominen) tarjoutuvat kuljettamaan veneellään asemapäällikkö Viirimäen (Kaarlo Saarnio) järven yli kylään. Kommellusten kautta Himanen ja Kehkonen menettävät vaatteensa, törmäävät vankikarkuri Vikströmiin (Uuno Montonen) ja viranomaisiin. Seikkailun aikana naisenakin esiintyvä Himanen ihastuu nimismiehen (Heikki Välisalmi) tyttäreen Alliin (Elsa Segerberg).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Muut esiintyjät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1930 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Ensimmäinen kotimainen äänielokuva" sai varsin myötämielisen vastaanoton. "Merkitsemme mielihyvin, että alku tällä meille vielä oudolla alalla on lupaava, jopa ansiokaskin", arvioi U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 1.2.1931). "Martti Similän valikoima ja ohjaama musiikki tehostaa mainiosti leppoisan, kesäisen tarinan juonta - joka kyllä on kielletty lapsilta! - ja vaikkei filmi vielä, mitä teknilliseen puoleen tulee, riidattomasti pääsekään täällä kuultujen ulkomaisten äänielokuvien tasolle, se kotoisine, tuttuine säveleineen saa aikaan tunnelman, joka jää mieleen." "Agapetuksen harmittoman veikeästä hyväntuulisuudesta on paljon säilynyt filmissä, ja mehevät tekstit tehostavat juonikommelluksien hauskuutta", kiitti V-i (Helsingin Sanomat 1.2.1931). "Jaakko Korhosen ohjaajadebyyttiä on pidettävä erittäin 'lupaavana'. Hänen käsissään ovat langat pysyneet hyvin koossa, ja hän on osannut antaa humoristisille huipennuksille oikean 'touche'n'. Niinikään on Similän musiikkisovitelmaa pidettävä onnistuneena ja hauskana monine kotoisine kaikuineen." "I Adams kläder och lite i Evas är en film med sol och sommar och gott humör", luonnehti -q- (Svenska Pressen 5.2.1931) "Även om man kunde komma fram med några detaljanmärkningar - filmen hade säkert vunnit på ett raskare tempo; den svenska texten företer flere språkliga brister - måste man anse den vara en både rolig och välgjord film och ett glädjande gott belägg på att den inhemska filmproduktionen och filmkonsten gått framåt." "Aatamin puvussa ja vähän Eevankin pitää sisällänsä aiheen mitä mainioimpaan filmifarssiin tai -komediaan", tunnusti H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 1.2.1931) ennen kuin jatkoi kriittisesti: "Että tulos tällä kerralla ei ole ankarimmat vaatimukset täyttävä, ei suinkaan ole Agapetuksen syy. [- -] Ohjaaja on nimittäin jälleen uusi kokeilija alallaan, Jaakko Korhonen, eikä hänellä ole mitään uutta tai omaa sanottavana. Filmi kulkee hänen puolestaan vanhaa ja tuttua käsityölatua, jota mikään pienikään koomillinen välähdys ei nostata. Korhonen tyytyy kaikkein niukimpaan ja kuivan asiallisimpaan kertomiseen, joka kyllä ulkonaisesti on silkoista ja jotenkin moitteetonta. Aatamin puvussa on tyypillinen näyttelijäin kesälomafilmi, jota tehdessä näyttää puuttuneen se rakkaus ja innostus työhön, joka sen lopulta elävöittäisi taideteokseksi tai edes hyväksi filmiksi." "Henkilövalintaa" H-m yhtäkaikki piti "oikeaan osuneena": "Joel Rinne ja Yrjö Tuominen esittävät pääosat kaikella asiaankuuluvalla reippaudella ja hyvällä tuulella, ja Elsa Segerberg on hyvin kaunis katsella, ilmeikäs ja eloisa. Samaten on valokuvaaja, Eino Kari, onnistunut hyvin, ennenkaikkea loppuosan valokylläisissä kuvissa, joissa on jotakin amerikkalaisen filmivalokuvauksen tuntua. Verraten vanhoillista kuvaus suurelta osaltaan tosin on, mutta asia lankeaa luonnostaan käytettävään teknilliseen välineistöön ja ohjaajaan nähden." Syyskuun 1984 tv-esityksen aikaan Antti Lindqvist (Katso 38/1984) kirjasi uuden polven kokemusta: "Aikoinaan elokuvan asetelmia ehkä pidettiin varsin rohkeina, mutta nykyajan kaiken kokeneelle, turtuneelle katsojalle tämä tyylikkäästi Hollolan vehmaita maisemia hyödyntävä, sujuva komedia näyttäytyy lähinnä kuriositeettina, hupaisana kurkistuksena kahden sukupolven takaiseen moraaliin." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kotimaisen äänielokuvan kausi alkoi Suomessa varsinaisesti vuoden 1931 alusta - tosin ensimmäisiä äänifilmikokeita oli tehty jo syksyllä 1929 turkulaisessa Lahyn-Filmissä. Näytelmäelokuvien äänikauden aloitti helmikuussa 1931 ensi-iltansa saanut komedia Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Studiokuvaukset tapahtuivat jo alkukesästä 1930, ennen ulkokuvauksia, ja elokuvasta suunniteltiin alunperin tavanomaista mykkää työtä. Ulkomaisen äänielokuvan kilpailu koettiin kuitenkin niin ankaraksi, että suunnitelmat muuttuivat leikkausvaiheessa: elokuvaan lisättiin Turun Olavinpalatsissa Lahyn-Filmin laitteilla jälkiäänitetty optinen ääni. Sen osuus rajoittui tosin musiikkitapettiin sekä pariin repliikkiin, kolmeen lauluun ja muutamaan jälkisynkronoituun äänitehosteeseen. Kaikki muut repliikit esitettiin vanhaan tapaan kaksikielisinä väliteksteinä. Elokuvan mainosteksti oli varsin korkealentoinen: "Äänielokuva on vallannut maailman. Kauan on meillä saatu kuitenkin tyytyä vain vieraiden elokuvaviserryksiin. Nyt on ensimmäinen kotimainen äänielokuva ilmestynyt. [- -] Suomalainen sisu ja aloitekyky viettää voittojuhlaa tässä kuvassa - ensimmäinen kotimainen äänielokuva on myös kotimaassa tehty. Tätä kunniaa on harva maa saanut osakseen." Ohjaajana debytoi näyttelijä Jaakko Korhonen (1890-1935), jonka kokemus alasta rajoittui näyttelijätyöhön elokuvissa Koskenlaskijan morsian (1923) ja Nummisuutarit (1923). Korhosen toisena ohjaustyönä valmistui vielä samana vuonna niin ikään Agapetuksen (Yrjö Soini) tekstiin perustunut komedia Rovastin häämatkat. Elokuvan miespääosissa nähtiin Joel Rinne, Yrjö Tuominen ja Kaarlo Saarnio, naispääosassa Elsa Segerberg toisessa ja viimeisessä valkokangasroolissaan. Agapetuksen romaani on muutettu elokuvaksi vielä kolme kertaa myöhemmin: 1940 tuottajana Suomen Filmiteollisuus ja ohjaajana Ossi Elstelä, vuonna 1959 tuottajana länsisaksalainen Filmaufbau ja ohjaajana Franz M. Lang, ja vuonna 1971 tuottajana Fennada-Filmi ja ohjaajana Matti Kassila. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1931 kolmanneksi paras ja tuotti voittoa 400 000 markkaa. Ruotsi osti elokuvan. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
Martti Similä 1. Kesäillan valssi ("Oi onnen aika armainen - -") Säv. Oskar Merikanto, san. Aapo Similä, sov. Martti Similä 1) Sekakuoro ja Turun Kaupunginorkesteri (off), 1' 05". 2) Sekakuoro ja Turun Kaupunginorkesteri (off), kuoron osuus 0' 30". Levytys: Helsingin Polyphon Orkesteri, joht. E. Linko; Polyphon XS-41434, 1929. 2. Kukkuu kukkuu Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä Es. Joel Rinne, laulu (synkr., Turun Kaupunginorkesterin säestys), 0' 10". Levytys: Heikki Tuominen ja orkesteri; Odeon A-228116, 1930. 3. Oi kallis kotimaa Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä Es. Joel Rinne ja Yrjö Tuominen, laulu (synkr., Turun Kaupunginorkesterin säestys), 0' 20". Levytys: Th. Weissmann ja Homocord-orkesteri; Homocord O.4-23020, 1929. 4. Rannalla istuva neito / Yksin istun ja lauleskelen Säv. trad., san. A. Oksanen, sov. Martti Similä Es. Joel Rinne, laulu (synkr., Turun Kaupunginorkesterin säestys), 0' 05". 5. Täällä Pohjantähden alla ("Minun kultani kaunis on - -") Säv. trad., san. muutettu trad. Es. Elsa Segerberg, laulu (synkr., Turun kaupunginorkesterin säestys), 0' 55". 6. Humalamäen sillalla / Humalajoen rannalla Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä Aapo Similä, laulu, ja Turun Kaupunginorkesteri (off), 1' 40". Levytykset: Aapo Similä, säest. Paul Salminen, kantele; Odeon A-228074, 1929. Georg Malmsten orkesterin säestyksellä; Parlophon B.36050, 1929. Huomautuksia: Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista, jonka kesto on sama kuin elokuvan. Laulajina olivat Ritva Aro, Arvo Jorma sekä Aapo ja Anja Similä. Kesäillan valssi on alku- (nro 1:1) ja loppusoittona (nro 1:2), ja esiintyy toistuvana aiheena taustamusiikissa, Turun kaupunginorkesteri (off). Sen teemoina Martti Similä on käyttänyt suomalaisia kansansävelmiä, kuten rannalle jääneen teemana laulua Kukkuu kukkuu, vankikarkurin teemana Isontalon Antti ja Rannanjärvi / Isoo-Antti ja Rannanjärvi sekä Hallin Janne, hiiviskelymusiikkina Vem kan segla utan vind / Ken voi tyynessä seilata / Hiljaa juuri kuin lammen laine, Allin teemana Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen ja Niin minä neitonen sinulle laulan, vieraanvaraisuuden teemana Tula tullalla, Allin ja Himasen rakkauden teemana Humalamäen sillalla, lisäksi mm. Karjalan poikia, Hollolan polkka ja Soutelin kerran kultani kanssa, kaikki säv. trad., sekä Nälkämaan laulu, säv. Oskar Merikanto. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi ruotsi |