Arvottomat
De Arvlösa (ruotsinkielinen nimi)
The Worthless (englanninkielinen nimi)
Les Indignes (ranskankielinen nimi)
Die Wertlosen (saksankielinen nimi)
I Buoni a nulla (italiankielinen nimi)
De Värdelösa (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Finna-arvio
Arvottomat
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Esiintyjäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Taikuripari: Raymond & Lady<br />Moottoripyöräjengi sirkuksessa: MC-Corona<br /><br />Ihmisiä työväentalolla: Karvian nuorisoseuralaisia (Lähde: SKF 9)<br />Eldoradon yleisöä: Parkka-Teatterin näyttelijöitä (Lähde: SKF 9) ,
Taikuripari: Raymond & Lady<br />Moottoripyöräjengi sirkuksessa: MC-Corona<br /><br />Ihmisiä työväentalolla: Karvian nuorisoseuralaisia (Lähde: SKF 9)<br />Eldoradon yleisöä: Parkka-Teatterin näyttelijöitä (Lähde: SKF 9)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
15.2.-5.3.1982 (talvikuvaukset, ennakkoarvio), 17.5.-3.7.1982 (kesäkuvaukset, ennakkoarvio) - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Arvottomia tervehdittiin ristiriitaisin tuntein, mutta lähes poikkeuksetta kriitikot katsoivat olevansa todistamassa jotain uutta. "Arvottomat ei ole kuin muut suomalaiset elokuvat", avasi Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 16.10.1982). "Se ei ole realistishumanistinen tosikertomus. [- -] Arvottomat näyttää millaiset mahdollisuudet suomalaisella elokuvalla olisi, jos se malttaisi vapautua kertomaperinteen raskaista kahleista. [- -] Arvottomat, ei ole täydellinen elokuva, mutta se on suuri kokemus. Sen kuvaus on komeata, miljöötaju tarkkaa, dialogi on milloin tyhmän kankeaa milloin upean nautittavaa. [- -] Sen maailma on pelkkää tunnetta ja ajatusta ja joskus se nousee kauniin elegisille ylängöille." Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 15.10.1982) jatkoi uudistusten tarkastelua: "Olematta mikään virheetön mestariteos, on Arvottomat kiintoisa osoitus suomalaisen elokuvan luovasta, uutta ilmettä hakevasta suuntauksesta, jossa monet perinteiselle kotimaiselle elokuvalle pyhät arvot, kuten yksilöhahmojen psykologisointi ja tätä kautta emotionaalisesti vaikuttavien kohtausten rakentaminen, asetetaan selvästi kyseenalaisiksi. Ja hyvä näin. Sillä se on ainoa oikea tapa tuoda uuttaja persoonallisesti sisäistettyä näkemystä monesti niin luutuneisiin kuvioihin." Myös Tapani Maskulassa (Turun Sanomat 17.10.1982, 29.7.1985, 7.8.1991, 4.10.1997) Arvottomat aiheutti "jännityksen värinää", mutta hänestä Mika Kaurismäen taidoilla olisi pitänyt päästä muotokeikarointia syvemmälle: "Arvottomat on eksistentialistinen protestielokuva suomalaisten filmien kvasifilosofialle ja pikkunäpertelylle. Vahinko vain, että se on samalla niin itsetarkoituksellinen ja tyhjänpäiväinen ylimitassaan. [- -] Puolenvälin jälkeen Arvottomat alkaa toistaa omia tilanteitaan kun heiveröinen juoni ei enää tarjoa varaa kiristämiseen; filmiä olisi pitänyt joko karsia paljon lyhyemmäksi tai sitten keksiä tarinaa lisää." Elokuvan tyylitelty ilmaisu, erityisesti Aki Kaurismäen kirjoittama dialogi, jakoi mieliä. "Kieli on ehkä saanut yleisön vierastamaan Arvottomia", uumoili J.H. (Satakunnan Kansa 28.11.1982). "Siinä on osaksi sisäpiirin vitsien tuntua. Ja luulenpa, että Arvottomissa on tehty virhearvio. Sen elämäntunnot eivät ehkä sittenkään ole riittävän yleisiä. Suomi ei ole Helsinki, Tampere, Turku. Siksi on helppo ymmärtää Niskasen Ajolähdön menestys. Sen nuoret hengittävät vielä mullan tuoksua." Olli Väänänen (Savon Sanomat 30.10.1982) analysoi tyylittelyä toisesta näkökulmasta: "Ympyrä on siis sulkeutunut: elokuva ei enää muistuta todellisuutta, vaan todellisuus alkaa yhä enemmän muistuttaa elokuvaa. Kaurismäkien ensimmäinen elokuva Valehtelija oli kokonaan rakennettu tämän seikan huomaamiselle. [- -] Arvottomat rakentuu pitkälti saman, elokuvien todellisuuden luoman todellisuuden varaan. Ja taikatemppu tapahtuu: yhtäkkiä Arvottomat muistuttaakin sitä maailmaa, jossa me elämme enemmän kuin ns. realismiin pyrkivät elokuvat." Moni arvostelija aisti Arvottomissa jännitettä suomalaisuuden ja kansainvälisyyden välillä. "De arvlösa har klara internationella rötter", katsoi Staffan v. Martens (Folktidningen Ny Tid 28.10.1982), "(Kaurismäki lär hata alla jämförelser med internationellt kända regissörer, så låtom oss jämföra: Bresson: Le diable probablement - den 'likgiltiga' dialogen, i Bressons film dock mera tråkig än rolig. Och Godard, som så där i allmänhet tycker om rotlösa mänskor. Och så förstås Hitchcock, medger Kaurismäki), men resultatet är trots allt mycket lite exotiskt, och mycket mycke finskt." Televisioesitysten yhteydessä julkaistut arvostelut osoittavat Arvottomien vakiinnuttaneen asemansa. Vuonna 1991 uutuudenviehätyksen rinnalle oli noussut tuntu siitä, että elokuva oli onnistunut tallentamaan kadonnutta Suomea. Leena Virtasen (Helsingin Sanomat 7.8.1991) sanoin "Arvottomilla on lukemattomia ulkomaisia esikuvia, mutta perimmältään siinä tuntuu ja näkyy supisuomalainen eksistentialismi. [- -] Varautukaa nostalgisiin liikutuksen hetkiin. Arvottomien helmi on Rauli Badding Somerjoki Kuopion Kaupunginhotellin lavalla." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Puolipitkän Valehtelijan (1981) ja rock-dokumentin Saimaa-ilmiö (1981) jälkeen Arvottomat oli Mika Kaurismäen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva. Alunperin siitä piti tulla myös hänen esikoiselokuvansa, sillä idea ja ensimmäinen käsikirjoitus olivat peräisin jo vuodelta 1977: tuolloin Kaurismäen tarkoituksena oli tehdä aiheesta road movie -tyylinen puolen tunnin harjoitustyö Münchenin elokuvakouluun, mutta "taloudellisista ja käytännöllisistä" syistä hän päätyi Valehtelijaan. Kaurismäki muokkasi käsikirjoitusta yhdessä veljensä Akin kanssa moneen kertaan, viimeisen vuoden aikana siitä tehtiin neljä eri versiota. "Arvottomien ensimmäinen päämäärä ja samalla velvollisuus on olla elokuva", tekijät ilmoittivat tuotantotukihakemuksessaan elokuvasäätiölle ja katsoivat, että oleellista tematiikassa on "myyttinen suomalainen melankolia ja sen asian tutkiminen, mitä tälle maalle ja kansalle on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana". Ensi-illan kynnyksellä he määrittelivät työnsä "eksistentialistiseksi toimintaelokuvaksi, surumieliseksi melodraamaksi, nurinniskoin kääntyneeksi komediaksi": "Aivan kuten haluatte." Matti Pellonpää (1951-1995) oli esiintynyt statistina jo Niskasen Pojissa (1962) ja sivuosanäyttelijänä Akselin ja Elinan (1970) Valtu Leppäsen roolista lähtien. Arvottomien Manne oli hänen ensimmäinen pääosansa ja varhaiseen kuolemaansa asti hän oli Kaurismäkien vakiotähti, joka "surullisen rotan" (Aki Kaurismäki) olemuksellaan saavutti myös kansainvälistä tunnustusta. Arvottomien alkuteksteissä mainittu Kari Happonen ei esiinny elokuvassa - sen sijaan hän on mukana Aki Kaurismäen Calamari Unionissa (1985), jonka alkuteksteissä häntä ei mainita. Kuvaukset tapahtuivat kahdessa jaksossa helmikuussa ja touko-heinäkuussa 1982. Arvottomat oli ensimmäinen suomalainen pitkä näytelmäelokuva, jossa käytettiin 4-raitaista Dolby Stereo -äänitystä - tosin kuukautta myöhemmin ensi-iltansa saanut toinen Dolby Stereo -elokuva Skierri - vaivaiskoivujen maa kuvattiin aikaisemmin. Suomessa oli tuolloin vain seitsemän Dolby-laitteilla varustettua teatteria ja yksi niistä oli Lappeenrannan Nuijamies, jossa Arvottomat sai ensi-iltansa rinnan avainkaupunkien kanssa. Kuvausvaiheessa tekijät kertoivat tarvitsevansa elokuvalle 150 000 katsojaa päästäkseen omilleen, mutta tavoitteesta jäätiin alle puoleen. Kansainvälistä levitystä varten Mika Kaurismäki leikkasi elokuvastaan noin 15 minuuttia lyhyemmän version, missä muodossa se on kiertänyt myös videona. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Finlandia Säv. Jean Sibelius, sov. Anssi Tikanmäki Anssi Tikanmäen studio-orkesteri (off), 0' 55". Levytykset: Anssi Tikanmäki; Megamania BRLP-2, 1989; Love Records LXCD-622, 1998. 2. Arvottomat Säv. ja sov. Anssi Tikanmäki 1) Es. Matti Pellonpää, piano (100 %), 0' 05". 2) Anssi Tikanmäki, piano (off), kahteen kertaan, yht. 3' 25". 3) Anssi Tikanmäen studio-orkesteri (off), useaan kertaan, yht. 26' 25". 4) Es. Pentti Lahti, saksofoni (playback), 1' 45". Levytys: Anssi Tikanmäki; Megamania BRLP-2, 1989. 3. "Ain't got no home —-" Säv. ja san. Juuso Hirvikangas Es. Juuso Hirvikangas, laulu ja kitara (100 %), 0' 20". 4. Symphonie no. 6 h-Moll "Pathétique" / Sinfonia nro 6 h-molli "Pateettinen sinfonia" op. 74 Säv. Pjotr Tšaikovski Sinfoniaorkesteri (off, radio), 1' 20". 5. Juokse sinä humma / Hummani hei Säv. trad., san. Tapio Rautavaara Es. Veikko Aaltonen, laulu (100 %), 0' 25". 6. Siks' oon mä suruinen Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Rauli-Sakari & Karhukopla (100 %), 2' 15". 7. Erottamattomat Säv. ja san. Unto Mononen Es. Rauli-Sakari & Karhukopla (100 %), 1' 35". 8. My Rifle, My Pony and Me Säv. Dimitri Tiomkin, san. Paul Webster Es. Juuso Hirvikangas, laulu (100 %), 0' 20". 9. Dzis do ciebie przyjac nie moge / Partisaanivalssi Säv. ja san. Stanislav Magier, suom. Heikki Harma Es. Juuso Hirvikangas, laulu (100 %), 0' 10". 10. Alexander's Ragtime Band Säv. ja san. Irving Berlin Es. Matti Pellonpää, hyräily (100 %), 0' 10". 11. Kestääkö siivet Säv., san. ja sov. Asmo Kärkkäinen The Streets (off, automagnetofoni), 0' 50". Levytys: The Streets; Fifty-Fifty Records S-57, 1981. 12. "Down in Deep South —-" Säv. ja san. Juuso Hirvikangas Es. Juuso Hirvikangas, laulu ja kitara (100 %), 0' 45". 13. Per Vers, runoilija Säv. ja san. Juice Leskinen, sov. Anssi Tikanmäki Juice Leskinen Grand Slam (off, jukebox), 2' 00". Levytys: Juice Leskinen Grand Slam; albumilla Kuopio Iisalmi Nivala Amulet Wish 05, 1983. 14. Symphonie no. 7 h-Moll / Sinfonia nro 7 h-molli "Leningrad-sinfonia" op. 60 Säv. Dmitri Šostakovitš Sinfoniaorkesteri (off, radio), 1' 50". Levytys: Tšekin filharmoninen orkesteri, joht. Vaclav Neumann; Subrafon 110-1771-2, 1976. 15. Et voi tulla rajan taa Säv. Matti Ruohonen Es. Pirkko Hämäläinen, hyräily (100 %), 0' 30". 16. Glendora / Ikkunaprinsessa Säv. ja san. Ray Stanley, suom. san. Saukki, sov. The Agents Es. Rauli Badding Somerjoki ja The Agents (playback), 1' 20". Levytys: Rauli Badding Somerjoki; Karhu KRHS-102, 1982. 17. Paratiisi Säv. ja sov. Rauli Somerjoki, san. Rauli Somerjoki ja Arja Tiainen Es. Rauli Badding Somerjoki ja The Agents (playback), 0' 35". Levytys: Rauli Badding Somerjoki; Love Records LRLP-100, 1974. 18. Grand Finale Säv. ja sov. Anssi Tikanmäki Es. Anssi Tikanmäki, piano (100 %, Anssi Tikanmäen studio-orkesterin säestys), 2' 10". Levytys: Anssi Tikanmäki; Megamania BRLP-2, 1989. Huomautuksia: Anssi Tikanmäen säveltämä taustamusiikki on mainittu osana Arvottomat-musiikkia (musiikkinumero 2:3). Myös Grand Finale (numero 18) on muunnelma samasta teemasta. Lisäksi elokuvassa kuullaan tunnistamatonta tanssimusiikkia kahvilassa (off), 0' 30", sirkusmusiikkia (off, kaiuttimista), 2' 05", ja katkelma kirkollisesta kantaatista Kuopion kaupungin hotellissa (off), 2' 10". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Helga Viljanen, Elina Katainen, Esa Sirkkunen, Juhani Jotuni, Erkki Vesterinen, Marjut Ollila, Anne Lakanen, Tom Forsström, Kalevi Sariola, Karvian Nuorisoseura, Kempes ry., Kuopion kaupunginhotelli, Matkakoti Maakunta, Kemira Oy, Konela Oy, Veho Oy, Sisäasiainministeriön poliisiosasto / Liikkuva poliisi, Suomen elokuvasäätiö |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|