Calamari Union
Finna-arvio
Calamari Union
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Esiintyjäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Ivan Možžuhin (Isä Sergei elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>), Vera Orlova (kauppiaan tytär elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>), Pjotr Bakšejev (nuori munkki elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>), Natalia Lisenko (Makovkina elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Ivan Možžuhin (Isä Sergei elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>), Vera Orlova (kauppiaan tytär elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>), Pjotr Bakšejev (nuori munkki elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>), Natalia Lisenko (Makovkina elokuvassa <i>Otets Sergi / Isä Sergei</i>)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Syyskuun puoliväli - lokakuu 1984 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Olkoonkin, että elokuvan rakenne on löysä, että jännite ei kestä yhtä tiheänä kaiken aikaa, että kaikki kohtaukset eivät ole samaa tasoa, Calamari Union onnistuu järkyttämään jotakin pohjimmaista itsetyytyväisyyttämme, joitakin itsestäänselvyyksiä, joitakin pakollisina pidettyjä kuvioita", tunnusti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 8.2., 2.3.1985). "Kaurismäen elokuva asettaa kyseenalaiseksi monia niistä asioista, joiden varassa yhteiskuntamme pyörii: työn ja kunnollisuuden protestanttisen moraalin, kaupan, pankkien ja liikenteen käytännön, avioliiton, tunteiden ja ajatusten sovinnaissäännöt." Sakari Salkonkin (Kansan Uutiset 9.2.1985) mielestä elokuvassa oli omat tuokionsa, mutta kokonaisuudessaan se oli hänestä "äärimmilleen pingoitettu sisäpiirin vitsi": "Kyseessä on omituinen ja lievästi ilmaisten puberteettisen teinihuumorin eväin varustettu kokoelma kieltämättä paikoin osuvia kuvallisia ja sanallisia sukkeluuksia. Hetkeäkään ei sovi epäillä, etteikö tekijöillä olisi filmausvaiheessa olisi ollut hauskaa. Jotain tuosta mahdollisesta hauskuudesta olisi toki toivonut välittyvän myös katsojalle." Henrik Ulfvens (Arbetarbladet 8.2.1985) kiinnitti Calamari Unionin surrealistiseen elokuvaperinteeseen ja katsoi siksi, ettei sen tarkoituskaan ole avautua selkeille tulkinnoille. "Men något kan man i alla fall spåra: en svanesång över arbetarstadsdelarna i Helsingfors, och kanske hela arbetarrörelsen, en lovsång till den pulserande storstaden, en gyckelvisa om tidsfenomen som neurotiska taxi driver-typer, psykfall, familjelycka, våld, merkonomer, ett kväde över det stora pojkbovsäventyret..." Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 13.2.1985, 4.6., 31.12.1986, (Demari) 16.10.1995) jatkoi tulkintaa toiseen suuntaan: "Filmin uskonnollisuus ei ehkä ole kovinkaan syvällistä, mutta määrätyssä mielessä johdonmukaista viimeisine ehtoollisineen, Juudaksineen ja Pietareineen. Toverin pettämisen teema on muutenkin esillä, mutta sen olisi toivonut tulevan esiin vakavammin hawksilaisessa mielessä." "Jo Rikoksessa ja rangaistuksessa Kaurismäki varioi Helsinkiä tavalla, joka tekee siitä uuden kaupungin, tuntemattoman sen asukkaille", analysoi Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 22.2.1985) ja katsoi varioinnin jatkuvan Calamari Unionissa: "Taiteen keinojen hallinta ei edellytä tuttujen ainesten toistamista niin, että se on jäljentämistä, vaan niin, että ne synnyttävät uuden kielen. Suomalaisen elokuvarealismin perinne on nojannut edelliseen vaihtoehtoon, mikä tekee siitä pinnallisen; uudet yhteydet syventävät. Kaurismäellä Helsinki on dokumentaarinen, mutta toisaalta se on yleinen, uusi painajaisten kaupunki -nimeä vailla-, joka toimii näiden koti-ikäväisten harhailujen sielunmaisemana." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Ohjattuaan 1983 ensimmäiseksi näytelmäelokuvakseen sovituksen Fjodor Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta Aki Kaurismäki tunsi tarvetta tehdä "varsinaisen esikoiselokuvansa" - Calamari Union edusti ohjaajansa mukaan "halpatuotantoa" ja "undergroundia" ja oli tarkoitettu "huonoksi elokuvaksi": "Aion markkinoida sen niin: elokuva sisältää huonoja kohtauksia, pysykää kotona. Undergroundin henki on se ettei yritä myydä." (Suomi 13/1984). Alkuteksteissä Calamari Union on "omistettu niille Baudelairen, Michaux'n ja Prevert'n haamuista, jotka yhä leijuvat maan päällä..." Saatesanoissaan Kaurismäki jatkoi: "Tässä elokuvassa on täydellinen järjettömyys yritetty korottaa taiteeksi. Valitettavasti, tai pikemminkin kansamme perimmäisten pyrkimysten parhaaksi, olen tässä päämäärässäni epäonnistunut. Päästä ei saa perunaa. Kanilla ei ole, Henri Murgerin vastaväitteistä huolimatta, kahta päätä. Eikä meillä sen vertaa. Elämä on kovaa ja maailma on kaunis. Olen hyvin pahoillani. Piru vieköön tai joku muu." Elokuvan nimi viittaa sekä Tanskan, Norjan ja Ruotsin muodostamaan valtioliittoon, Kalmarin unioniin (1397-1521), että mustekalaan. Calamari Union kuvattiin syksyllä 1984 ilman varsinaista käsikirjoitusta ja elokuvasäätiön tuotantotukea - jälkikäteistä tukea se sai hieman yli 150 000 markkaa. Elokuva kantaesitettiin Jyväskylän Talvessa 4.2. 1985 eli neljä päivää ennen ensi-iltakierroksen alkua. Tässä yhteydessä Kaurismäki "odotti, oletti ja toivoi" elokuvalleen 30 000-50 000 katsojaa, jolloin näyttelijätkin saisivat palkkionsa. 58 088 katsojaa täyttivät nämä odotukset. Calamari Union oli ensimmäinen kotimainen näytelmäelokuva, jossa nähtiin vuonna 1982 käyttöönotettu Helsingin metro. Vielä näkyvämmässä osassa metro oli Pauli Pentin ohjaamassa Villealfan toisessa elokuvassa Pimeys odottaa, joka kuvattiin ennen Calamari Unionia mutta joka sai Helsingin ensi-iltansa kuukautta myöhemmin. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. Aki Kaurismäki, sov. Mikko Mattila ja Jone Takamäki Casablanca Vox (off), 1' 30". 2. Sunnyland Säv. Josea - Ling - Taub Elmore James, laulu ja kitara (off), 2' 40". Levytys: Elmore James; Flair-1057, toukokuu 1955. 3. Symphonie no. 6 h-moll "Pathétique" / Sinfonia nro 6 h-molli "Pateettinen sinfonia" op. 74 Säv. Pjotr Tšaikovski Sinfoniaorkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 4' 30". 4. Strictly Instrumental Säv. ja sov. John Coltrane John Coltrane and the Jazz Giants (off), kahdessa osassa, yht. 4' 05". Levytys: John Coltrane; Modern Jazz Festival J- 1245, lokakuu 1957. 5. Maybelline Säv., san. ja sov. Chuck Berry Chuck Berry, laulu ja kitara, Johnny Johnson Band (off), 0' 45". Levytys: Chuck Berry; Chess 1604, 1955. 6. Each Day Säv., san. ja sov. David Clowney - Bob Kornegay - Paul Winley Ann Cole, laulu, ja orkesterisäestys (off), 1' 20". Levytys: Ann Cole; Baton Records Baton-232, 27.1.1957. 7. Sä et kyyneltä nää Säv. ja san. Olavi Virta, sov. Jaakko Salo Olavi Virta, laulu, ja Jaakko Salon orkesteri (off), 2' 20". Levytys: Olavi Virta, Scandia SLP-45, 1963. 8. "Huuliharppumusiikkia" Säv. ja sov. Dave Lindholm Es. Dave Lindholm, huuliharppu (playback), 0' 55". 9. You're My Thrill Säv. Jay Gorney, san. Sidney Clare Billie Holiday, laulu, Gordon Jenkins and his Orchestra (off), 1' 50". Levytys: Billie Holiday; Decca Records W75421A, 19.10 1949. 10. Jälkeenpäin Säv. Pekka Tegelman, san. Aila Meriluoto, sov. Sakari Kuosmanen Es. Sakari Kuosmanen, laulu ja kitara (playback), 1' 30". 11. Cool Little Car Säv., san. ja sov. John Lee Hooker John Lee Hooker, laulu ja kitara, Eddie Kirkland, kitara (off), 1' 35". Levytys: John Lee Hooker; Modern 942, 1954. 12. Pahat pojat Säv. ja san. Mikko Mattila, sov. Casablanca Vox Es. Asmo Hurula, Pate Mustajärvi, Martti Syrjä, Markku Toikka ja Puntti Valtonen, laulu, Casablanca Vox (100 %), 3' 05". Levytys: Casablanca Vox; Megamania MGS-101, 1985. 13. Rubbin' the Genie Säv. ja san. Hai Serra Peggy Serra & Hai Serra Quintet (off), kahdessa osassa, yht. 2' 20". Levytys: Peggy Serra; Modern Jazz Festival J-1245, 1956 / 1957. 14. Easy Baby Säv., san. ja sov. Oscar Black - Bob Davis - Lou Sprung Ann Cole, laulu, ja orkesterisäestys (off), 1' 25". Levytys: Ann Cole; Baton Records Baton-224, 28.1.1956. 15. Stand By Me Säv. ja san. Ben E. King, sov. Mikko Mattila Es. Mikko Mattila, kitara, yhtyeen säestys (100 %), 1' 50". 16. Valkovuokot Säv. ja sov. Kaarlo Valkama, san. Usko Kemppi Olavi Virta, laulu, ja Kalevi Hartin yhtye (off), 0' 45". Levytys: Olavi Virta; Triola T-4039, 9.1.1952. Huomautuksia: Sakari Kuosmanen esittää rumpusoolon (100 %), 0' 15". Tanssiravintolassa kuullaan musiikkinumeron 15 lisäksi yhtyeen esittämää tanssimusiikkia (playback), 1' 05". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Elokuvateatterikohtauksessa nähdään katkelmia Jakov Protazanovin elokuvasta Otets Sergi / Isä Sergei (1918). - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|