Joukko Frank-nimisiä miehiä päättää lähteä ahtauden, tietämättömyyden ja nälän leimaamasta Kallion kaupunginosasta kohti eteläistä Eiraa, joka on kuuluisa tasaisista leveistä kaduistaan ja raikkaasta ilmastaan: "Itkuvirsien aika on ohi. Lähdön aika on koittanut." Toisten poistuessa Frank (I) vastaa puhelimeen, sanoo käyneensä jo kaupassa ja lupaa tulla heti kotiin.

Frankit murtautuvat tyhjälle metroasemalle ja kaappaavat junan. Mukaan tuppautuu myös englantia murtaen puhuva ja pillereitä popsiva Pekka. Miesten poistuessa junasta kuljettaja tointuu ja ampuu Frankin (II), joka vetää viimeiset henkisavut ja huokaa: "Voi vittu!"

Frank (III) ja Frank (XI) menevät elokuvateatteriin missä esitetään vanhaa venäläistä elokuvaa Isä Sergei, Frank (XII) ja Frank (XIV) pelaavat tietokonepeliä, Frank (IV) ja Frank (XIII) katselevat Ateneumissa tauluja ja Frank (V), sukunimeltään Armoton, kirjoittautuu hotelliin, missä yrittää tuloksetta itsemurhaa. Frank (X) sanoo olevansa vapaa ja heittäytyy veteen Frankin (VI) ja Pekan seuratessa sivusta.

Aamulla joukko kokoontuu kahvilaan vietettyään yönsä kuka viemärissä, kuka puunoksalla, kuka auton konepellillä, kuka pöydän alla. Frank (III) ehdottaa pankkilainan ottamista ja linja-auton ostamista. Toiset odottelevat pankin aulassa Frankin (III) ollessa johtajan puheilla. Kuullessaan poliisien saapuvan he varoittavat Frankia (III), mutta tämä ei malta lopettaa palaveria, ja poliisit vievät hänet.

Frank (V) lupaa hotellipalvelijalle talon meren rannalta, mikäli tämä neuvoo hänelle tien Eiraan. Kun tyttö tarjoaa hänelle portieerin paikkaa, hän sanoo: "Etkö sinä vieläkään ymmärrä nainen", mutta ottaa lopulta työn vastaan ja laulaa: "Olen polkuni päässä [- -]".

Frank (VII) ja Frank (XV) ottavat taksin ja poimivat kyytiinsä kadulla makaavan ja kuolemaa odottavan Frankin (VIII), jota toiset ovat loukanneet. Kuljettaja ei suostu ajamaan yöllä Eiraan asti mutta vie Frankit ensin tyhjään ravintolaan ja sitten huuliharppua soittavan ystävänsä nuotion ääreen autiolle rannalle. Taksinsa menettänyt kuljettaja alkaa myöhemmin kerjätä kadulla rahaa uuteen Mersuun.

Frank (IX) kierii kadulla ja menee baariin, jonka Frank (XI), Frank (XII) ja Frank (XIV) ovat kaapanneet itselleen. Huomattuaan olevansa muita älykkäämpi Frank (XI) on pistänyt toiset töihin. Myöhemmin hän tunnistaa kampaajalla Liisa-nimisen naisen ja kysyy tältä, miten pikkuinen jaksaa - sillä seurauksella, että kampaamon naiset tappavat hänet. Frank (XII) puolestaan varastaa tavaratalosta puvun, ei ole liikemieheksi ryhdyttyään enää tunnistavinaan Frankia (XIV) ja hirttäytyy solmiostaan ravintolan vessaan.

Kaksi espanjaa puhuvaa miestä ampuu Pekan hampurilaisbaarissa. Frankin (XV) taas ampuu nainen, jolle hän saarnaa siitä, että tämä pilaa elämänsä sihteerinä. Frank (VII) nousee avoautoon, jota ajava nainen lupaa viedä hänet Eiraan. "Väärä suunta", toteavat toiset auton lähdettyä. Frank (VI) aikoo pettää porukan ja lähteä matkaseuraa hakevan rikkaan akateemisen lesken kanssa Roomaan, mutta leski kiinnostuukin Frankista (XIV), ja Frank (VI) jää ravintolan lavalle soittamaan kitaralla sävelmää Stand By Me.

Frank (IV) kaappaa kansanedustajan edustusauton ja lukitsee kuljettajan takaluukkuun, mutta hakiessaan Frankia (XIII) kyytiin hän pudottaa avaimet viemäriin. Saadakseen takaluukussa olevat rahat hän iskee Frankin (XIII) katuun ja pyytää ohikulkijaa hakemaan autosta ensiaputarvikkeet. Ohikulkijan joutuessa tappeluun kuljettajan kanssa Frank (IV) huomaa lyöneensä liian kovaa ja pysäyttää ruumisauton. Hän suunnistaa kartan avulla tyhjälle rannalle ja sanoo: "Myöhästyttiin Frank."

Frank (IX) ja psykiatrin vastaanotolla käynyt Frank (VIII) kohtaavat puistossa talven tehdessä tuloaan ja päättävät yrittää vielä: "Kyllä äiti antaa meille anteeksi." Löydettyään tiensä rantaan hekin huomaavat olevansa vuosia myöhässä. Frank (IX) näkee soutuveneen ja päättää suunnistaa Eestiin. Miehet tappelevat veneestä mutta pääsevät viimein matkaan. Lopuksi kuullaan räjähdyksen ääni.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.