Kesyttömät veljekset
Bröderna (ruotsinkielinen nimi)
Bröderna (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Brothers (englanninkielinen nimi)
Testvérek (unkarinkielinen nimi)
Bratja (venäjänkielinen nimi)
Les Fréres indomptables (ranskankielinen käännösnimi)
Die Brüder (saksankielinen käännösnimi)
Kesyttömät (työnimi)
Kesytön (työnimi)
Veljekset (työnimi)
Otämjd (ruotsinkielinen työnimi)
Otämjda bröder (ruotsinkielinen työnimi)
Finna-arvio
Kesyttömät veljekset
Erkko Kivikosken ohjaama sekä yhdessä Kerttu-Kaarina Suosalmen ja Eero Melasniemen kanssa käsikirjoittama Kesyttömät veljekset (1969) on yhteiskunnallinen draamaelokuva. Antti Salminen (Eero Melasniemi) asuu vaimonsa Leenan (Riitta-Liisa Helminen) ja veljensä Erkin (Pertti Melasniemi) kanssa vanhassa omakotitalossa. Perheensä elättääkseen Antti ostaa kirjapainon, mutta yrittäjyyden vaatima työmäärä ajaa avioliiton Leenan kanssa ongelmiin. Veljesten erilaiset poliittiset näkemykset ja yliopistolla opiskelevan Erkin vasemmistolaisaktivismi aiheuttavat nekin närää kotona.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
7.7.-elokuu 1969 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Merkittävä kotimainen uutuus kaikkineen", antoi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 16.11.1969) loppuarvionsa luonnehdittuaan Erkko Kivikosken ilmaisua "yhtenäiseksi ja pinnistämättömäksi", kokonaisuutta "sykähdyttäväksi ja sitäpaitsi puhtaassa luontevuudessaan kai ihan ennennäkemättömäksi meikäläisessä elokuvassa". "Esko Nevalaista ei ole unohdettava, hänen kameransa myötäilee ilmaisun arkirealistista linjaa, ei kaunistele, mutta on kaunista sävyjensä pehmeässä elävyydessä." "Erkko Kivikoski on uusimmassa elokuvassaan onnistunut luomaan todentuntuisen, elävän ja vireän nykyaikaiskuvauksen", kiitti myös Matti Rosvall (Aamulehti 16.11.1969). "Hän ei ole lähtenyt yrittelemään uhkearohkeata hypähtelyä viimeisillä rannoilla, vaan hän on pyrkinyt saamaan näkösälle ilmavan, itsenäisesti toimivan elokuvallisen kokonaisuuden. Ja tässä hän on kyllä onnistunut." "Stark Kivikoskifilm - nära verkligheten", otsikoi Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 16.11.1969) ja aloitti: "Huvudstupa direkt in i verkligheten! Utan större preludier och utan omständlighet för oss teamet kring Erkko Kivikoski i denna friska, mänskligt öppna film in i en vardag där var och en kan känna igen sig. Det enda jag ville invända mot denna livsnära, underhållande film är att logiken på det psykologiska planet klickar när det gäller den förgrämda hustrun. - - Men en utmärkt film är Bröderna som helhet, det bästa inom finsk film sedan Rödluvan." "Katsoin Veljekset jo kahdesti kahtena iltana peräkkäin", ilmoitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 16.11.1969), "ja päädyin toisen näkemisen jälkeen entistä enemmän kaipaamaan etenkin henkilökuvaukseen syvennystä. Eniten käsikirjoitukseen. - - Esityksellisen luontevuuden lisäksi tämäntapainen rekisteröivä kuvaus erityisesti kaipaa syvyyttä ja rikaspiirteisyyttä - sitäkin enemmän, kun ohjaaja ei 'ota kantaa' mihinkään suuntaan eikä minkään suunnan ideologinen panos väritä tai siivitä kerrontaa. Mutta kuten usein ennenkin: Veljeksissä on niin paljon onniteltavaa positiivista, että se pani toivomaan vieläkin enempi." "Hieman harhaanjohtavan nimen ohella Kesyttömiä veljeksiä voidaan syyttää dramaattisesta riittämättömyydestä", arveli Martti Savo (Kansan Uutiset 16.11.1969). "Mutta ehkäpä tilanteiden ja konfliktien dramatisoiminen ei kuulu tekijän luonteeseen? Toisaalta elokuvan tapahtumien taustalla piilee dramaattisuutta vaikka millä mitalla." Kovinta kritiikkiä esitti Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 16.11.1969) otsikolla "Kesyt veljekset": "Kesyttömät veljekset on kauniisti ja luistavasti kuvattu sillisalaatti, jossa pienet (ja sitä kallisarvoisemmat) totuuden hetket hukkuvat kokonaisuuden ihmeteltävään sekavuuteen. - - Lopultakin tuntuu siltä että Kesyttömien veljesten tärkein tavoite on ollut saada Melasniemen veljekset väen vängällä sovitetuksi samaan elokuvaan koko muun aineiston kustannuksella; varsinkin pikkuveli Pertillä ei ole tässä elokuvassa oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin oleskelu. Muu tarina, Eero Melasniemen ja Riittaliisa Helmisen avioliiton seestyminen ei sekään riitä kattamaan sitä parituntista jonka pitkän elokuvan tekeminen vaatii." Toisella laidalla Markku Tuuli (Katso 49/1969) puolestaan ylisti Kesyttömien veljesten olevan "ensimmäisiä suomalaisia elokuvia, joiden ei miltään osin tarvitse hävetä ulkomaisten vertailukohtien rinnalla": "Kesyttömät veljekset on ennen kaikkea katkelma todellisuutta, häikäisevä näyttö onnistuneesta yhteistyöstä ohjaajan, näyttelijöiden (fantastinen kvartetti: Eero Melasniemi, Pertti Melasniemi, Riittaliisa Helminen, Tarja Markus, unohtamatta tietenkään ketään todella elävistä sivuosista) ja koko teknillisen henkilökunnan välillä. Elokuvan ainoana varsinaisena heikkoutena taitaa olla nimen valinta." "Kevyt tuulahdus 60-luvun aatteellisesta sarastuksesta ja ennakkoluulottomuudesta", koki Antti Lindqvist (Katso 23/1994, 42/1994) vuoden 1994 tv-esityksen aikaan. "Kivikoski tallentaa melko näppärästi ajan irtonaista henkeä ja veljesten etsivää harhailua, mutta mitään todella koskettavia asioita hän ei ole saanut haltuunsa." "Aikansa tyylisuuntauksia ja pyrkimyksiä vasten Kesyttömät veljekset vuodelta 1969 vaikuttaa silloisia valtavirtauksia typerästi nuoleskelevalta pakkopullalta", teilasi Tapani Maskula (Turun Sanomat 19.10.1994) samassa yhteydessä, mutta Pertti Lumirae (Demari 19.10.1994) muistutti: "Kesyttömät veljekset on kuitenkin miltei mestariteos verrattuna Melasniemen veljesten nykyisiin tekemisiin. Eero on tollossa tollona, jota Pertti-veli ohjastelee aivan liian löysin suitsin." "Näin nuoremman polven katsojana en osaa olla erityisen pahoillani elokuvan ohuesta tai liian niukasta sanomallisuudesta", kirjoitti puolestaan Jussi Karjalainen (Helsingin Sanomat 19.10.1994). "Kesyttömät on erittäin luontevaa työtä. Näyttelijät onnistuvat, ja kuviin on suodattunut pakostakin talteen 60-luvun lopun ajan henkeä, ei kovin palavasti mutta yleisinhimillisesti kumminkin." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Kesyttömät veljekset oli Erkko Kivikosken neljäs pitkä elokuva - hänen seuraavaa työtään jouduttiinkin sitten odottamaan kevättalveen 1973 saakka. Kerttu-Kaarina Suosalmen alkuperäiskäsikirjoitus tiivistyi ohjaajan ja näyttelijä Eero Melasniemen käsissä puolentoistakymmenen liuskan tarinaksi, jonka pohjalta tilanteet ja repliikit kuvausvaiheessa muotoiltiin ohjaajan ja näyttelijöiden yhteistyönä. Suurin osa tapahtumista kuvattiin samanaikaisesti kahdella kameralla, eräät jaksot jopa neljällä. Attribuutin lisääminen elokuvan nimeen oli tuottajan vaatimus. Päähenkilön roolinimi Antti Salminen oli sama kuin Eero Melasniemellä jo Kivikosken edellisessä elokuvassa Kuuma kissa? (1968). Antin nuorempaa veljeä näytteli Eero Melasniemen nuorempi veli Pertti Melasniemi. Naispääosissa nähtiin Tarja Markus sekä pitkän elokuvan ensikertalainen Riitta-Liisa Helminen. Seuraavan elokuvaroolinsa Tarja Markus sai kesällä 1970, Riitta-Liisa Helminen vasta vuonna 1993 elokuvassa Akvaariorakkaus. Siiri Angerkoski (1902-1971) nähtiin Kesyttömissä veljeksissä viimeisen kerran valkokankaalla - hänellä oli yli 107 valkokangasroolia. Riitta-Liisa Helmisen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Riittaliisa. Kesyttömille veljeksille annettiin 150 000 markan valtionpalkinto, minkä lisäksi ohjaaja Kivikoski sai 3 000 markan henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon ja Tarja Markus sekä Eero Melasniemi puolittain tämän elokuvan ansiosta kumpikin 2 500 markan tunnustuksen. Jusseilla palkittiin Erkko Kivikoski, Eero Melasniemi ja sivuosannäyttelijä Matti Varjo. Yleisömenestys oli jonkin verran vuoden keskitasoa heikompi, mikä valtionpalkinnon jälkeenkin merkitsi vielä 31 845 markan tappiota. Kesyttömät veljekset edusti Suomea Karlovy Varyn elokuvajuhlilla 1970. Ruotsi osti elokuvan. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Sä kuulut päivään jokaiseen Säv. Reino Markkula, san. Juha Vainio, sov. Esko Linnavalli Eino Grön, laulu, ja Esko Linnavallin orkesteri (off, radio), 0' 50". Levytys: Eino Grön ja Esko Linnavallin orkesteri; Scandia KS-633, 19.1.1966. 2. Vastaukset Säv. ja sov. Ossi Malinen, san. Hillevi (= Vuokko Lindström) Erkki Liikanen ja Erik Lindströmin orkesteri (off), 0' 30". Levytys: Arja Tuomarila, Erkki Liikanen ja Erik Lindströmin orkesteri; Safir S- 120, 1964. 3. O sole mio / Aurinkoiseni / Aurinkoni / Aurinkoinen / Oi aurinkoni Säv. Eduardo Di Capua, san. Giovanni Capurro, suom. Rauni Kouta (= Reino Helismaa) Tunnistamaton laulaja (off), 0' 30". 4. Säkkijärven polkka Säv. trad., sov. Viljo Vesterinen Viljo Vesterinen, harmonikka, ja Dallapé-orkesteri (off), 0' 30". Levytys: Viljo Vesterinen, harmonikka ja Dallapé-orkesteri; Odeon A-228529, 17.6.1939; Finlandia P-309, 1959. 5. Mielenosoitusmusiikki Säv. tunnistamaton Tunnistamaton laulaja, harmonikkasäestys (off), 0' 25". 6. Brown Sugar Säv. Jessie Hill ja Mac Rebennack The Watts 103rd St Rhytm Band (off), 0' 45". Levytys: The Watts 103rd St Rhytm Band; Warner Bros. - Seven Arts Records 7175, 1968. 7. Apartment 51 Säv. ja san. Hasse Walli Jim Pembroke, laulu, ja Blues Section -yhtye (off), 0' 45". Levytys: Blues Section; Love Records LRLP-3, 1967. 8. Bingo's Blues Säv. Pekka Nikula Kari Larne Blues Band (off), 1' 45". Levytys: Kari Larne Blues Band; Love Records LRS-1025, 1969. 9. Streichquartett F-Dur "Serenade" / Jousikvartetto F-duuri "Serenadi", Hob. III: 13-18 Säv. Joseph Haydn Jousikvartetti (off), 0' 45". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Ajanmies, Teinitalo, Salon Inkeri Harri, Stockmann |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|