Laulu tulipunaisesta kukasta
Sången om den eldröda blomman (ruotsinkielinen nimi)
Sången om den eldröda blomman (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Song of the Blood-Red Flower (englanninkielinen käännösnimi)
Le Chant de la fleur rouge (ranskankielinen käännösnimi)
Das Lied von der fleurroten Blume (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Laulu tulipunaisesta kukasta
Mikko Niskasen ohjaama ja yhdessä Panu Rajalan kanssa käsikirjoittama Laulu tulipunaisesta kukasta (1971) perustuu Johannes Linnakosken samannimiseen romaaniin. 1930-luvulle sijoittuvassa elokuvassa naistenmies Olavi Koskela (Pertti Melasniemi) liittyy tukkilaisiin. Uittomiehenä Olavi matkustaa paikasta toiseen, viettelee tytön toisensa perään ja sitten hylkää heidät. Vasta rikkaan talon tytär Kyllikki (Marjatta Pasanen) pystyy torjumaan miehen lähentely-yritykset ja yllyttää tämän koskenlaskuun toista tukkilaista vastaan. Kyllikin kautta Olavi joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset ja pohtimaan elämänsä merkityksettömyyttä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Väki häätalon pihamaalla: Konginkankaan liimattalaisia ,
Väki häätalon pihamaalla: Konginkankaan liimattalaisiaHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Jaakko Salon studio-orkesteri
Jaakko Salon studio-orkesteriHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kesä 1971 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Mikko Niskanen on muovannut Linnankosken romanttisen tarinan vuosisadan alun Olavista, talonpojasta ja tukkilais-Don Juanista kuitenkin aika lailla toisenlaiseksi kuin saattoi odottaa", koki Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 30.10.1971). "Suunnitelma on selvästi modernisoitu, jotenkin televisiofilmin makuinen, enimmäkseen lähikuvilla pelaava. Ohjaajan keskitykseen pyrkivän tavoitteen erottaa kokonaisuudessa, mutta se ei toimi ehjästi eikä tunnu ratkaisuna otolliselta lähinnä heikohkoista amatööreistä koostuvan näyttelijäjoukon kanssa." "Jos Tulipunakukan filmaaminen otetaan lähtökohdaksi, on tulkinta toteutettava niin, että siinä on jotakin todella uutta", vaati Erkka Lehtola (Aamulehti 31.10.1971): "Kyllä nytkin on pyritty uusiutumiseen, sen huomaa runsaasta lähikuvien käytöstä ja suhteellisen vähästä puheesta. Tarkoitukset eivät kuitenkaan ole onnistuneet [- -]. Syntyi sarja kuvia suomalaisesta suvimaisemasta [- -] sarja joka ei puhuttele, sarja joka ei vakuuta romantiikan puolesta. Eikä kyllä minkään muunkaan puolesta. [- -] Tulipunakukasta puuttuu voima, siitä puuttuu myös värikkyys, siitä puuttuu johdonmukainen ja selkeä tyyli. [- -] Tunnetta on mutta se ei sävähdä aidolta. Hääväki on koolla tiilinavetan edustalla, joka on taatusti tehty vuoden 1905 jälkeen, ja ellei silmä tyystin pettänyt, niin jossakin vilahti aivan aito marimekko. Toisin sanoen: tyylin ja aikakauden johdonmukainen ja selkeä yhtenäisyys puuttuu." "Mikko Niskanens film är i mina ögon närmast en katastrof", teilasi B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 30.10.1971). "Det är inte fråga om en skapande nytolkning utan om en allvarstyngd (men parodisnuddande) genomgång av Olavis många och likartade kärleksäventyr. Replikerna ekar som domedagsord från predikstolen, inte bara från de många nya och nästan genomgående hjälplösa utan även från Pertti Melasniemi. Inte ens underhållningsvärde kan tillerkännas filmen, så träigt och pretentiöst är hela agerandet. Att själva forsscenerna är vackra har ingenting med handlingen att göra." "[- -] Tulipunakukka ei toimi kehitystarinana, ei laatukuvana vuosisadanalun elämisen muodoista, ei sosiaalisena raporttina", arvosteli Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 3.11.1971). "Jos Niskanen on aikaisemmin osoittautunut imponoivaksi henkilöohjaajaksi (Käpy selän alla) niin siitä kyvystä ei uudessa elokuvassa näy jälkeäkään: ensi kertaa kameran edessä esiintyvät naisnäyttelijät eivät tunnu saavan ohjaajalta mitään tukea ja tulos lähenee pelottavasti muotivalokuvauksen erilaisia poseerauksia (poikkeuksena Milla Vuolle joka saa pienestä roolistaan bordellin ilolintuna paljon irti)." "Pertti Melasniemi on tyypiltään oikea Olavi", näki Leo Stålhammar (Suomenmaa 2.11.1971), "hänen olemukseensa uskoo ulkonaisesti mutta sen sijaan aiheelle oleellinen Olavin kehitystarina jää niin hänen kuin ohjauksenkin kohdalla ohueksi. Selitystä vaille jää miksi Olavi kulkee kukasta kukkaan. [- -] Kyllikin ja Olavin väliltä jää puuttumaan se ainutkertaisuus mikä romaanin mukaan saa Olavin tulemaan uudelleen Koskelaan. Tytöistä jäävät mieleen Marjut Sariolan Gaselli sekä Marjatta Saraheimon Tumma tyttö. Luontevin kaikista on kuitenkin kohtaus ravintolassa Marjukka Arasolan nuoren aviovaimon kanssa." "Miehistynyt Pertti Melasniemi on sinänsä sangen osuva Olavi", ajatteli myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 31.10.1971), "luonteva ja ilmeikäs, mutta mitään varsinaisesti kehittyvää luonnekuvaa hän ei pysty rakentamaan, olosuhteet ovat vastaan. Laulu tulipunaisesta kukasta on elokuva, josta aistillisuus on poissa ja runollisuus vähissä. Romantiikkaa edustaa tuntuvimmin Jaakko Salon musiikin johtoteema, haikean kaunis balladi [- -]." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Johannes Linnankosken romanttisesta vaellus- ja kehitysromaanista Laulu tulipunaisesta kukasta (1905) oli 1970-luvun alkuun mennessä otettu kaikkiaan 26 painosta. Elokuvaksi romaani oli muutettu neljä kertaa, vuosina 1919, 1934 ja 1956 Ruotsissa ja Suomessa vuonna 1938 Teuvo Tulion tuottamana ja ohjaamana. Kesällä 1971 oli viidennen filmatisoinnin vuoro. Sen tuotti Jörn Donnerin yhtiöistä eron saanut Arno Carlstedt, joka kiinnitti ohjaajaksi Mikko Niskasen. Käsikirjoittajana vaikutti ohjaajan rinnalla Panu Rajala, joka sittemmin on tullut tunnetuksi kirjailijana ja kirjallisuudentutkijana. Kuvausvaiheessa ohjaaja muokkasi käsikirjoitusta edelleen. Tuliolla pääosia esittivät Kaarlo Oksanen Olavina ja Rakel Linnanheimo Kyllikkinä, Niskasella vastaavissa tehtävissä olivat Pertti Melasniemi sekä tekstiilitaiteilija Marjatta Pasanen ainoassa elokuvaroolissaan. Olavin rooliin Niskanen pyysi ensin Tapani Kansaa ja Jorma Hynnistä. Niskasen produktio kuvattiin 16 mm:n värifilmille, josta tehtiin normaalilevyiset esityskopiot. Tuotantopäällikkönä ja järjestäjänä oli Paavo Pentikäinen, tv-teatterin näyttelijä, jolla oli keskeinen rooli viimeistelyvaiheessa olevassa Niskasen suurtyössä Kahdeksan surmanluotia. Elokuvan kuvasi Osmo Harkimo, ja klaffina ryhmässä työskenteli hänen 18-vuotias poikansa Harry Harkimo, joka näytteli myös pienen sivuosan. Soili Markkasen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Soile. Linnankosken romaanin tapahtuma-aika on 1890-luvun alkuvuosista vuoden 1900 syyskuuhun. Niskasen elokuvasovituksessa ajallisia kiinnekohtia ei juuri ole, mutta lähinnä tarina ajoittunee 1930-luvun puoliväliin. Elokuvan ajallinen jänneväli on noin seitsemän vuotta, mutta talvikuvia ei mukana ole lainkaan. Niskasen elokuvan yleisömenestys jäi jonkin verran vuoden keskiarvoa heikommaksi. Esitystuottoja kertyi 174 200 markkaa, ja Suomen elokuvasäätiön tuesta huolimatta tuotantotappiot olivat 117 400 markkaa. Elokuva myytiin Ruotsiin. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. Jaakko Salo Jaakko Salon studio-orkesteri (off), 2' 00". 2. Aseman kello löi kolme kertaa Säv. trad. Es. Illu & Risti (playback), 1' 25". 3. Sepän sälli Säv. trad. Es. Illu & Risti (playback), 0' 46". 4. Tulipunakukka Säv. ja sov. Jaakko Salo, san. Johannes Linnankoski Pertti Melasniemi, laulu, ja Jaakko Salon studio-orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 3' 50". 5. Ai kuinka kauniilta kuuluupi Säv. ja san. trad., sov. Jaakko Salo Es. "tukkijätkät", laulu, ja Lauri Rasi, harmonikkasäestys (playback), 1' 25". 6. Valssi Kannonkoskelta Säv. trad., sov. Timo Koski Es. Niinilahden pelimannit (playback), 1' 50". 7. Pappilan pellossa Säv. trad., sov. Niinilahden pelimannit Niinilahden pelimannit (off), 1' 30". 8. Tämän kylän polkka Säv. trad., sov. Yrjö Holm Es. Niinilahden pelimannit (playback), 1' 00". 9. Eeron valssi Säv. Eero Hautsalo Niinilahden pelimannit (off), 2' 00". 10. Sirkun valssi Säv. trad., sov. Niinilahden pelimannit Niinilahden pelimannit (off), 1' 05". 11 . Loppumusiikki Säv. Jaakko Salo Jaakko Salon studio-orkesteri (off), 1' 20". Huomautuksia: Taustamusiikissa (off) erottuvat mm. lyyrinen "Olavin ja Gasellin teema", 1' 05", "Olavin ja Tumman tytön teema", 3' 05", "Olavin ja Kyllikin teema", jossa melodiana musiikkinumero 4, kahteen otteeseen, yht. 2' 30", sekä "uinti", 2' 05", ja "kasken raivaus", 0' 45". Loppumusiikki (numero. 11) alkaa muistumalla musiikkinumerosta 6. Ilotalossa musiikkitaustana vanha humppalevytys (off), 2' 45". Milla Vuolle lauleskelee ilotalossa "Sänky, sänky, sänky sekä sohva -- " (100 %), kahdessa osassa, yht. 0' 20". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|