Kiljusen herrasväki
Herrskapet Kiljunen (ruotsinkielinen nimi)
That Kiljunen Family (englanninkielinen nimi)
La Famille Kiljunen (ranskankielinen käännösnimi)
Die Herrschaften Kiljunen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kiljusen herrasväki
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Sulasol-kuoron jäseniä (katsojia teatterissa)<br /><br />Teatterikorkeakoulun 2. vuosikurssin oppilaita (poliiseja) ,
Sulasol-kuoron jäseniä (katsojia teatterissa)<br /><br />Teatterikorkeakoulun 2. vuosikurssin oppilaita (poliiseja)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Toukokuu - elokuu 1981 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Kiljusen herrasväkeä tervehdittiin periaatteessa odotettuna aluevaltauksena. "Kiljusen herrasväki täyttää - miten tahansa vaatimattomasti ja/tai tavanomaisesti - tärkeää tehtävää", esitti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi (myös Iltalehti) 21.11.1981) hyväksyntänsä. "Se on meikätuotannossa niin harvinainen koko perheen elokuva eikä varmasti vahingoita ketään. Oman mielikuvituksensa katsoja voi päästää uudelleen lentoon lukulampun ääreen palattuaan." Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 20.11.1981, 5.5.1984) piti kohtauksia hienostokutsuilla ja teatterissa "turhantärkeyden ja ummehtuneen kulttuuri-ilmapiirin tuuletuksina. [- -] Kiljuset on nähty luonnonlapsina, eräänlaisena terveenä luonnonvoimana suurkaupungin saasteessa ja kieroutuneessa elämänmuodossa. Heidät esitellään luonnonenergian käyttäjinä ja heidän kauttaan heitetään ajankohtaisia piikkejä vieraantunutta tapakulttuuria, hienostelevia Helsingin herroja, poliitikkoja ja virkamiehiä vastaan." Tekijöiden ratkaisua siirtää tapahtumat nykyaikaan eivät kaikki ymmärtäneet. "Ei tässä sinänsä mitään pahaa ole", myönsi Erkka Lehtola (Aamulehti 21.11.1981), "mutta jokin kummallinen ristiriita syntyy siitä, että [- -] käsikirjoituksessa kuvataan perhettä, joka on ikäänkuin joltakin kaukaisemmalta vuosikymmeneltä - mutta joka ei näköjään sitä sittenkään ole. [- -] Lopullinen kysymys jääkin askarruttamaan: olisiko tekijöiden pitänyt mennä todella syvälle Jalmari Finnen kotoisesti absurdiin maailmaan vaiko tyytyä tekemään pintakomediaa nykyajasta?" "Kiljusen herrasväkeä syytetään varmasti myös kaupallisuudesta", arveli MF (Mikael Fränti, Helsingin Sanomat 21.11.1981, 6.5.1984, 15.2.1987), "mutta minusta elokuva on rehellisesti kaupallinen: tehty idealistisesti viihdyttämään ja riemastuttamaan katsojia. Ja tärkeintä: sen ovat tehneet elokuvan ammattilaiset. Työryhmän tekemisen ilo hersyää katsomoon." Toisaalta Kiljusen herrasväkeä pidettiin komediaksi liian pitkänä ja hitaana. Pentti Kejosen (Kaleva 6.5.1984) mielestä se "on farssina keskeneräinen elokuva. Sen perusongelmana on staattisuus, paikallaan pysyvyys, niin paradoksaaliselta kuin se herrasväen vauhdikasta menoa seuratessa tuntuukin. [- -] Elokuvan rytmiksi muodostuu kestoltaan erimittaisten tilanteiden mekaaninen yhteenliittäminen. Onnistuakseen tällainen farssikerronta edellyttää ainakin hyviä ajoitettuja tilanteita ja vitsejä. Niitä on kuitenkin vähän." Markku Tuuli (Katso 49/1981) puolusti kuitenkin verkkaisuutta: "Jalmari Finnen riemastuttavat mölyperheestä tehdyt kirjat sisältävät runsaasti elokuvallisesti toimivia liikkeellisiä aineksia, jotka helposti olisivat voineet johtaa tolkuttomaan puskafarssiin. Tämän Kuortti on pitänyt aisoissa, ja niinpä Kiljusen herrasväki tekee varsinkin perheen kuvauksessa oikeutta Finnen osuvalle ja piikikkäälle huumorille." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Filminorissa oli jo 1970-luvun alussa suunniteltu koko perheen elokuvaa Jalmari Finnen lastenkirjasta Kiljusen herrasväki (1914), mutta tuolloin hanke raukesi siihen, että aihe oli varattu Yleisradiolle. Risto Jarvan kuoleman (1977) jälkeen Filminor antoi ohjaustilaisuuden Antti Peipolle (Ihmemies, 1979) ja Timo Linnasalolle (Aurinkotuuli, 1980), joiden elokuvien varsin heikon yleisömenestyksen jälkeen Finnen aihe otettiin uudelleen käsiteltäväksi: pitkän linjan filminorilainen, 1960-luvun lopulta lähtien yhtiössä äänittäjänä ja leikkaajana työskennellyt Matti Kuortti (1948-2010) ohjasi Kiljus-komedian esikoiselokuvanaan. Kuortin, Kullervo Kukkasjärven ja Lasse Naukkarisen käsikirjoitus pohjautui löyhästi Finnen Kiljus-sarjan ensimmäiseen teokseen, jossa kerrotaan herrasväen Helsingin-seikkailuista. Käsikirjoittajien mukaan tämä tarjosi "pohjan herkulliselle ja hyväntahtoiselle vastakkainasettelulle maaseudun ja kaupungin kesken". Tarina nykyaikaistettiin "noudattaen Finnen menetelmää": "Tavallisissa saduissa on maalaisympäristö, koska ne ovat juuri siinä syntyneet. Minä vain panin sijalle nykyaikaisen elämän kaikkine keksintöineen. Tehtyäni tämän havainnon aloin kirjoittaa sen mukaan." Finnen tiedetään olleen kiinnostunut elokuvasta ja istuneen lasten kanssa sunnuntaimatineoissa katsomassa amerikkalaisia mykkäfarsseja. Kiljus-sarjan toisessa teoksessa Kiljusen herrasväen uudet seikkailut hän itse asiassa kuvitteli, millaista olisi tehdä elokuva Kiljusista: "Kun Helsingissä levisi tieto, että Kiljusista tehdään siellä elokuva, syntyi tavaton levottomuus. Valtuusto kokoontui erikoiseen istuntoon, jossa vallitsi myrskyinen mieliala. Päätökseksi tuli, että ennenkuin mitään elokuvausta sallitaan Kiljusen herrasväestä, olisi Helsinki tyhjennettävä asukkaista." Kullervo Kukkasjärven mukaan "Finnen tapa ottaa elokuvista vaikutteita kirjalliseen ilmaisuun lienee maailmanlaajuisestikin pioneeritekoja". Ensimmäinen Kiljus-elokuva Kiljusen pojat koulussa syntyikin jo vuonna 1921, näyttelijöinä "Norssin" ja "Ressun" pojat, kuten Aarne Rahunen (Elokuvateatteri-Suomen Kinolehti 2/1946) myöhemmin muisteli, sekä niin kameran edessä kuin takanakin kuvaaja Oscar Lindelöfin apuna häärinyt "Filmari-Janne" itse. Elokuva oli amerikkalaisten esikuviensa mukaisesti puhdaspiirteinen yhteen ideaan perustuva takaa-ajofarssi. Joel Rinteellä oli tässä 5-minuuttisessa komediassa ensimmäinen elokuvaroolinsa luokan opettajana. Filminorin Kiljus-elokuva tähtäsi lähestymistavassaan "uskollisuuteen Jalmari Finnen tyylille ja komiikan laadulle". Vaikkei tekijäryhmä tuntenutkaan Kiljusen pojat koulussa -elokuvaa (joka löytyi vasta 1984), tyylillisenä esikuvana oli juuri slapstick-komedia. Kiljusen herrasväki alkaa "metaelokuvana", kuvausryhmän valmistautumisella työhönsä. Alussa esitellään myös Esa Pakarinen Jr.:n tulkitsema kirjailija Finne, joka puolestaan esittelee Kiljuset ja toimii elokuvan kertojana sekä näyttäytyy tapahtumien kommentoijana. Käsikirjoitukseen nähden kertojan osuus on valmiissa elokuvassa kuitenkin supistunut. Kansallisteatteri-jaksossa voi nähdä muunnelman SF-elokuvan Hei, rillumarei! (1954) kohtauksesta, jossa Severi Suhonen eli Esa Pakarinen äimistelee "modernin teatterin" absurdiikkaa sillä seurauksella, että hänet poistetaan salista häiriötekijänä. Elokuvaan sisältyy dokumentaarista kuvastoa Helsinki-päivän juhlinnasta 12.6.1981. Jouko Aaltonen ohjasi Kiljusen herrasväen molemmat trailerit. Yleisömenestys oli Uuno Turhapuron aviokriisin jälkeen vuoden toiseksi paras: 237 466 katsojaa. Vuonna 1990 Kuortti ja Filminor palasivat aiheeseen elokuvalla Kiljusen herrasväen uudet seikkailut. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Kiljusteema Säv. ja sov. Markku Kopisto, san. Jukka Virtanen 1) "Kiljusten esittely"; Vesa Mäkelä, huuliharppu (off), 1' 50". 2) "Kiljuset teatterissa"; es. Asko Sarkola ja "teatteriyleisö", laulu (100 %, Sarkolan laulu osin playback; Markku Kopiston studio-orkesterinsäestys), 1' 15". 3) "Kiljuset kotioloissaan"; Ole Halen, kitara, ja Seppo Hovi, haitari (off), 1' 25". Levytys: Jussi Raittinen, Miitta Sorvali, Silja, Joonas ja Anselmi; Bluedisc BDLP-6, 1990. 2. Kiljuset toukotöissä Säv. ja sov. Markku Kopisto, san. Jukka Virtanen Es. Marja-Sisko Aimonen, Kai Lemmetty, Jouni Lukus ja Jukka Sipilä, laulu (playback, Markku Kopiston studio-orkesterin säestys), 1' 55". Levytys: Marja-Sisko Aimonen, Kai Lemmetty, Jouni Lukus ja Jukka Sipilä; Bluedisc BDLP-6, 1990. 3. Stadin kundi Säv., san. ja sov. Georg Malmstén 1) Georg Malmstén, laulu, orkesterisäestys (off, gramofoni), 0' 45". 2) Es. "syntymäpäiväjuhlan näyttelijät", laulu (100 %), 0' 40". Levytys: Georg Malmsten; Finlandia PSOP-39, 1953. 4. "Matkalla lentokentälle" Säv. ja sov. Markku Kopisto, san. Jukka Virtanen Es. Marja-Sisko Aimonen, Kai Lemmetty, Jouni Lukus ja Jukka Sipilä, laulu (playback, Markku Kopiston studio-orkesterinsäestys), 1' 30". 5. "Aamu hotellissa" Säv. ja sov. Markku Kopisto Markku Kopiston studio-orkesteri (off), 1' 25". 6. "Toimintamusiikki" Säv. ja sov. Markku Kopisto Markku Kopiston studio-orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 4' 25". 7. Helsinki-laulu Säv. ja sov. Markku Kopisto, san. Jukka Virtanen Es. Marja-Sisko Aimonen, Paavo Piskonen ja Jukka Sipilä, laulu (playback, Markku Kopiston studio-orkesterin säestys), 1' 55". Levytys: Jussi Raittinen ja Miitta Sorvali; Bluedisc BDLP-6, 1990. 8. "Merirosvo-fanfaari" Säv. ja sov. Markku Kopisto Jarmo Katajamäki, trumpetti, ja Juhani Komulainen, pasuuna (off), 0' 15". 9. Plätän tuutulaulu Säv. ja san. Kullervo Kukkasjärvi, sov. Markku Kopisto 1) Es. Marja-Sisko Aimonen, laulu (100 %), 0' 40". 2) Jack Mattsson, kitara (off), 0' 10". Levytys: Miitta Sorvali; Bluedisc BDLP-6, 1990. 10. Chirpy Chirpy Cheep Cheep Säv. ja san. Harold Stott, suom. Leo Länsi Es. Teatterikorkeakoulun 2. vuosikurssin oppilaat, laulu (100 %), 0' 20". 11. "Kiljuset sellissä" Säv. ja sov. Markku Kopisto Jack Mattsson, piano, ja Jaakko Raulamo, sello (off), 0' 50". 12. "Kameli" Säv. ja sov. Markku Kopisto Reino Laine, congat, Aale Lindgren, oboe d'amour, ja Risto Pensola, bassoklarinetti (off), 0' 35". 13. Andorran neuroviisu Säv. ja san. Markku Kopisto, san. Jouko Aaltonen Es. Heikki Kahila, laulu (100 %), 0' 15". Levytys: Miitta Sorvali; Bluedisc BDLP-6, 1990. 14. "Juhlat Kasinolla" Säv. ja sov. Markku Kopisto Es. Signe-Inez Tiippana-Pajunen, piano (playback, Jack Mattsson, piano), 2' 15". 15. "Kiljustango" Säv. ja sov. Markku Kopisto Es. Signe-Inez Tiippana-Pajunen, piano (playback, Kaj Westerlund, piano), 3' 00". 16. "Hamlet" Säv. Markku Kopisto, sov. Markku Kopisto ja Reino Laine Es. Reino Laine, rummut (100 %), 3' 05". 17. Markkinapolkka Säv. trad. Es. tunnistamaton haitarinsoittaja (100 %), 1' 20". Huomautuksia: Elokuvan musiikkia on julkaistu jälkikäteen Kiljusen Herrasväen uudet seikkailut -albumilla (Bluedisc BDLP-6, 1990). Linnanmäellä kuullaan posetiivimusiikkia (off), 1' 30". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Helsingin kaupunki, Korkeasaaren eläintarha, Linnanmäki, Poliisilaitos, Finnair Oy, Hotelli Vaakuna, Veho Oy, Lammin väki, Eero Rinne, Siw & Guy Österman, SOK, Sulasol, Suomen Tivoli, Svenska Teatern |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|