Mona ja palavan rakkauden aika
Mona - den brinnande kärlekens tid (ruotsinkielinen nimi)
Mona and the Time of Burning Love (englanninkielinen nimi)
Mona et le temps de l'amour flamboyant (ranskankielinen nimi)
Mona et le temps de l'amour qui brûle (ranskankielinen nimi)
Mona ja Isä Meidän (työnimi)
Mona-Liisa - "Palavan rakkauden aika" (työnimi)
Palavan levottomuuden aika (työnimi)
Palavan rakkauden aika (työnimi)
Palavan rakkauden aika eli Monaliisa (työnimi)
Mona und die Zeit brennender Liebe (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Mona ja palavan rakkauden aika
Mikko Niskasen ohjaama nuorisoelokuva Mona ja palavan rakkauden aika (1983) kertoo lukiolaisesta Monasta (Anna-Leena Härkönen), joka kärsii vanhempiensa avioerosta ja isänsä alkoholismista. Mona kokee hänen ja Henkan (Markku Halme) nuoresta rakkaudesta huolimatta itsensä ulkopuoliseksi kaverien juhliessa kesälomaa kaljoitellen ja remeltäen. Sattumalta Mona päätyy herätyskokoukseen, missä hän kokee uskonnollisen heräämisen. Se kuitenkin johtaa hänet ristiriitaan kodin ja kaveripiirin kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K 14 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Esiintyjäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Avustajat
Väinö Harjula, Anu Huistinoja, Hele Hussi, Päivi Jäntti, Kari Laakso, Lasse Lindqvist, Riitta Niemistö, Satu Ortomaa, Pasi Pakarinen, Satu Pakarinen, Sirpa Rahikainen, Seppo Rautiainen, Jaana Rinkinen, Sari Tupasela, Sari Vesala ,
Väinö Harjula, Anu Huistinoja, Hele Hussi, Päivi Jäntti, Kari Laakso, Lasse Lindqvist, Riitta Niemistö, Satu Ortomaa, Pasi Pakarinen, Satu Pakarinen, Sirpa Rahikainen, Seppo Rautiainen, Jaana Rinkinen, Sari Tupasela, Sari VesalaHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Heinäkuu - elokuu 1983 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Mona ja palavan rakkauden aika jakoi kriitikkokunnan jyrkästi kahtia. Monelle edellisvuotisen Ajolähdön nuorisokuvaukseen ihastuneelle se tuotti pettymyksen. Pertti Lumirakeen (Suomen sosialidemokraatti 24.12.1983) mielestä Mona ja palavan rakkauden aika oli Niskasen edelliseen elokuvaan verrattuna "sekava, päämäärätön, pinnallinen ja rakenteellisesti käsiin hajoava elokuva, jossa yksilön ja yhteiskunnan väliset suhteet ovat korvautuneet hakeutumisella sellaiseen yksilöpsykologiseen kuvaukseen, jolta puuttuu kaikupohjaa. Keskittyessään kuvaamaan nimihenkilönsä [- -] puhtaasti henkistä uskoontulemisen prosessia Niskanen on ajautunut käyttämään keinoja, jotka eivät tavoita tarpeeksi sisäistynyttä astetta, vaan jäävät puhtaasti ulkokohtaisiksi, behavioristisluonteisiksi, erilaisten käyttäytymisten kuvituksiksi." H.E. (Heikki Eteläpää, Uusi Suomi 24.12.1983) mielestä Mona ja palavan rakkauden aika oli "kypsymätön, hapuileva elokuva hapuilevista, kypsymättömistä nuorista. [- -] Kauniin hiljaisen tehon Mona ja palavan rakkauden aika sentään saavuttaa tosi yhdennellätoista hetkellä. Loppukuvissa puretaan herätystelttaa, tapahtumaa seuraavat äänettöminä elokuvan henkilöt katseissaan lausumaton kysymys, onko kaikki nyt ohi jälkiä jättämättä, vai tuleeko tapahtuneella olemaan pysyviä vaikutuksia yhden tai useammankin elämään. Taiteen tehtävänä ei lopulta ole antaa vastauksia, joita Mona ja palavan rakkauden aika siihen asti on niin kärkkäästi ja reseptinomaisesti ollut tarjoavinaan, vaan nostaa esille kysymyksiä kokijoittensa pohdittaviksi." "Låtom oss granska dessa fyra begrepp - 'gott', 'ont', 'orsak', 'verkan' - i sömmarna, för att se om vi kan hitta ett mönster", ironisoi Staffan v. Martens (Folktidningen Ny Tid 2/1984). "God är frälsningen. Frälsningen från det onda. Onda äro ungdomarna som dricker och knullar med varandra. Orsaken är det onda, verkan är goda. Ett enkelt och behändigt mönster som torde göra vilken hemsnickrad filosof som helst glad och tröstad." "Ja mikä on tämä Niskasen näkemys nuorisosta", ihmetteli Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 10.1.1984), joka kritisoi elokuvaa sekä ideologisin että taiteellisin perustein. "Ei ainakaan kovin eriytynyt; isompana ja pienempänä laumana, vailla yksilöllisiä piirteitä, se valuu jättiläisliman kaltaisena paikasta toiseen; ja ainoana vaihtoehtona näyttäytyy lehmämäinen herätys, jonka rinnalla primitiivinen känninen mölötyskin tuntuu myönteiseltä vaihtoehdolta. Mona on totisesti loppukuvan sateenkaaren päänsä päälle ansainnut." Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 22.12.1983) ilmoitti eriävän mielipiteensä ja piti Niskasen uutuutta vuoden parhaana kotimaisena: "[- -] Niskanen saa tämän välillä arkipäiväisen, välillä uskomattoman kehityskulun elämään, pystyy luomaan uskottavia ihmiskuvia ja suhteita ihmisten välille. Hän saa vahvan latauksen kohtauksiin, joissa päältä katsoen ei näytä tapahtuvan paljon mitään tai joissa tapahtuu paljon ja sekavaa. [- -] Niskanen onnistuu myös joukkokohtauksissa, jengin ja sen remuisan yhdessäolon kuvauksissa. Ohimennen esiintyvät nuoretkaan eivät jää kasvottomiksi." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
1980-luvun alussa Mikko Niskanen eli uskonnollisen kriisin vaihetta, joka purkautui elokuvassa Mona ja palavan rakkauden aika. Alkusysäyksen Monaan Niskanen kertoi saaneensa konginkankaalaisen tytön kysymyksestä: "Nauratko sinä minulle, jos puhun sinulle Jumalasta?" Tälle tytölle ja tälle kysymykselle Niskanen lopputeksteissä myös omisti elokuvansa. Monan käsikirjoitus syntyi monen mutkan ja version jälkeen, monien nuorten kirjoittajien työstämänä. Lahtelaisen dramaturgin Pekka Parviaisen näytelmä Meidän jengi antoi Niskaselle "palavan halun kuvata nuorisoa, joka vaikka kuinka paljon haluaa muuttaa maailmaa tai käyttää sen ilmaisemiseen rumia sanoja, niin se aina etsii kuitenkin jotain kaunista ja kulkee sitä kohti". Erääksi keskeiseksi tekijäksi Niskanen löysi Seinäjoen Harrastajateatterikesästä 17-vuotiaan Anna-Leena Härkösen, joka sai Monan pääosan ja osallistui myös käsikirjoitustyöhön. Härkönen oli harrastanut näyttelemistä ja kirjoittamista pitkään, syksyllä 1983 hän pääsi Teatterikouluun ja keväällä 1984 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Häräntappoase kiittävien arvostelujen saattelemana. Alkutekstien mukaan käsikirjoitustyöhön osallistuivat "Mikko Niskasen aiheen pohjalta" Parviaisen ja Härkösen lisäksi kirjailija Arja Tiainen sekä nuoret ohjaajat Timo Humaloja ja Taavi Kassila. Humaloja kirjoitti ensimmäisen version työryhmän panoksen pohjalta ja kuvauskäsikirjoituksen viimeisteli Kassila, mutta vielä kuvausvaiheessa sitä muokattiin ja dialogia sovitettiin näyttelijöiden suuhun sopivaksi. Vuoden 1992 tv-esityksen yhteydessä Arja Tiainen ärsyyntyi siitä, että elokuva pantiin yksin Anna-Leena Härkösen tiliin ja korosti, että sitä tehtiin "monien palaverien ja satojen liuskojen voimalla": "Ennen kuin edes löydettiin päähenkilöt - joita etsittiin ympäri maata - oli perusjengi Mikko Niskasen kanssa tehnyt jo valtaisasti töitä." Itse Tiainen sanoo kirjoittaneensa Monaa varten "parin romaanin verran tekstiä" ja olleensa kuvausvaiheessa muotoilemassa vuorosanoja. Käsikirjoitusversioita oli kaikkiaan viisi ja lähestymistavan painopiste muuttui ratkaisevasti puolen vuoden työstämisen ja tutkimisen seurauksena. Aluksi näkökulma lahkolaisliikkeisiin ja nuoren tytön kokemuksiin uskovaisten parissa oli kriittinen ja kielteisiä puolia satiirisesti korostava, mutta mitä enemmän Niskanen tutustui herätysliikkeisiin ja haastatteli ihmisiä, sitä enemmän hän vakuuttui, että aihetta oli lähestyttävä näiden ihmisten ehdoilla. Näin hän koki päässeensä lähelle tavoittelemaansa uskonnollista tunnetta. Hän sai luvan kuvata helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa ja kävi pitkiä keskusteluja uskoon tulleen laulaja Viktor Klimenkon kanssa. Nuorten näyttelijöiden valintaan Niskanen paneutui jälleen huolellisesti. Hän koekuvasi yli tuhat ehdokasta ja löysi Anna-Leena Härkösen rinnalle Markku Halmeen Helsingin Ylioppilasteatterista, Sari Mällisen, Tero Jartin ja Jouko Klemettilän Teatterikorkeakoulusta. Muut nuorten esittäjät olivat lahtelaisia amatöörejä. Liisamaija Laaksosen etunimi on kirjoitettu alkuteksteissä virheellisesti muotoon Liisa-Maija ja Jarmo Hillebrandin sukunimi lopputeksteissä muotoon Hillebrandt. Tom Forsströmin sukunimi on lopputeksteissä virheellisessä muodossa Forström. Mona ja palavan rakkauden aika ei ollut Niskasen edellisen nuorisokuvauksen Ajolähtö (1982) veroinen yleisö- ja arvostelumenestys, mutta hiukan yli 100 000 katsojallaan se ei myöskään jäänyt tappiolliseksi. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Olen rakastunut / Kesä Säv. ja san. Pelle Miljoona Pelle Miljoona (off), neljään kertaan, yht. 6' 55". Levytys: Pelle Miljoona; National-Film promotion single, 1983. 2. Raswaa koneeseen Säv. Arvo Mikkonen, san. Pauli Mustajärvi, san. elokuvassa Es. "nuoret", laulu (100 %), 0' 20". 3. Blessed Assurance, Jesus Is Mine / Siunattu varmuus / Tämä laulu on sydämeni Säv. Joseph Phoebe Knapp, san. Jane "Fanny" Crosby-van Alstyne, suom. S. Salmensaari, sov. Lennart Jernestrand Es. Musica Fidei -kuoro ja orkesteri, joht. Sakari Kokkonen (100 %), 1' 45". 4. Romany Violin / Mustalaisviulu Säv. Al Tibsen ja Merle Tibsen, san. John P. Powell, suom. san. Annuli Es. Erkki Pajala, laulu (100 %), 0' 15". 5. Jeesus käytä mua Säv. ja san. Arnold Berud Es. Virve Kokkonen, laulu ja piano (100 %), 0' 25". 6. Dallas-theme Säv. Jerrold Immel Es. "nuoret", hyräily (100 %), 0' 10". 7. Tulipunaruusut Säv. ja san. Usko Kemppi, san. elokuvassa Es. "nuoret", laulu (100 %), 0' 25". 8. Pienet sammakot ("Sue Elleni, Sue Elleni, niin lystikäs se on --") Säv. ja san. trad., san. elokuvassa Es. "nuoret", laulu (100 %), 0' 25" 9. Frälsningen tillhörs Gud / Herralta pelastus on Säv. ja san. Anders Frostenson, suom. Sakari Kokkonen, sov. Lennart Jernestrand Es. Musica Fidei -kuoro ja orkesteri, joht. Sakari Kokkonen (100 %), kahdessa osassa, yht. 2' 05". Levytys: Musica Fidei -kuoro; Ristin Voitto RVCD-1105, 1991. 10. Jesus vi bedjar / Jeesus me rukoilemme Säv. Sven-Otto Rimås, suom. san. Sakari Kokkonen, sov. Lennart Jernestrand Es. Musica Fidei -kuoro ja orkesteri, joht. Sakari Kokkonen (100 %), 3' 10". Levytys: Musica Fidei-kuoro, National-Film promotion single, 1983. 11. Partisaanimarssi Säv. Pjotr Parfenov, san. Sergei Alymov, suom. Heikki Harma Es. Anna-Leena Härkönen ja Veli Keskiväli, laulu (100 %), 0' 35". 12. Tapan kaikki Säv., san. ja sov. Nelson DC Es. Nelson DC (100 %), 0' 50". 13. Sen tähden sydämeni iloitsee Säv. ja san. Leevi Launonen Es. "helluntailaisten nuorisokuoro", laulu ja kitara (100 %), 0' 50". 14. Nälkä / Gloria Säv. ja san. Pelle Miljoona Pelle Miljoona (off), kahteen kertaan, yht. 6' 15". Levytys: Pelle Miljoona; Beta LP-4001, 1984. Huomautuksia: Herätysteltalla kuullaan kahteen kertaan urkumusiikkia (off), yht. 1' 05". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Jouko Alho, Satu Ortomaa, Pasi Pakarinen, Seppo Rautiainen, Henry Tirronen, Sirpa Vallgren, Lasse Valkonen, Helluntaikuoro Musica Fidei, Lahden Helluntaiseurakunta ja orkesteri, Lahden kaupunki ja poliisilaitos, Lahden nuorisoteatteri, Lahden vesisamoilijat, Liipolan leikkikenttä, Luhta Oy, Mallasjuoma Oy, Ostoskatu 12 talotoimikunta, Paavolan päiväkoti, Rock-orkesteri Nelson DC, Veho Oy |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|