Punapartainen mies istuu berliiniläisessä ravintolassa ja lausuu puheliaalle saksalaiselle vierustoverilleen englanniksi: "Minulla on tehtävä. Minä etsin."

Ravintoloita kiertävä punapartainen aloittaa monologinsa: "Olin tullut Berliiniin tarkoituksella", mutta sanoo baarimikolle, että etsiminen on tärkeämpää kuin löytäminen. Seuraavassa ravintolassa hän kiinnittää huomionsa naistarjoilijaan, joka liittyy ulkona nuoren miehen seuraan. Toiselta tarjoilijalta Punapartainen kuulee, että naisen nimi on Morena.

Punapartainen palaa myöhemmin samaan ravintolaan ja sanoo Morenalle odottaneensa tätä vuosien ajan. Välillä nähdään muistikuvia Punapartaisesta ja hänen veljestään lapsina sekä äidistä, jota isä on lyönyt.

Punapartainen jatkaa kulkuaan ravintolasta toiseen ja kyselee pianistia, joka soittaa erästä tiettyä sävelmää. Vietettyään yönsä huonona tanssijana pitämänsä satunnaisen tuttavuuden kanssa mies sitoo korkeassa talossa asuvan saksalaisen pikkupojan kengännauhat ja menee tapaamaan Morenaa: "On asioita, jotka miehen on tehtävä. Naisen kohtaaminen on yksi niistä." Morena kysyy: "Miksi?" mutta jatkaa: "Huomenna samaan aikaan samassa paikassa?"

Punapartainen saa maksua vastaan tietoa etsimästään pianistista ja päättää, että etsintä on nyt ohitse. "Mutta voiko nainen tulla elämääsi pikku-Fiatilla", hän pohtii noustessaan Morenan kyytiin. Nainen vie hänet sukulaistensa luo aterialle, ja hän kuulee, että Morenalla on hyvästä perheestä tuleva veronalainen sulhanen.

Punapartainen löytää etsimänsä pianistin, veljensä, erään ravintolan pianon äärestä ja kysyy, pakeneeko tämä jotakin. Veli vastaa, ettei ole mitään paettavaa, on vain musiikki.

Morena tulee yöksi Punapartaisen huoneeseen. "Lyhyt yö halvassa hotellissa on paljon minulle", mies pohtii itsekseen naisen nukkuessa. "Ehkä tämä oli ainoa yömme. En tosin usko niin, en halua uskoa. Enhän minä tiedä, onko minulla mitään tarjottavaa sinulle."

Aamulla Punapartainen löytää veljensä jälleen pianon äärestä. Hän haluaisi muistaa millainen oli lapsena, mutta veli muistaa hänet vain perheen lahjattomana lapsena. Veli sanoo olevansa Punapartaista edellä täydellisessä koteloitumisessa.

Kun Punapartainen koettaa löytää huonosti tanssivan naisen, häntä uhataan veitsellä. Harhailtuaan ympäri kaupunkia hän tuntee halua paeta takaisin Suomeen mutta jättää lentolipun ostamatta. Hän päättää palata kysymään kysymyksen, jonka takia oli Berliiniin tullut, mutta veli on lähtenyt kertomatta mihin. Punapartainen sanoo baarimikolle, että Morenan takia hän ei enää lähde veljensä perään.

Morena kirjoittaa, että hänen on erottava Punapartaisesta, koska tämä ajattelee jotakuta muuta katsoessaan häneen. Miehen on palattava sen toisen luokse niin kauan kuin vielä muistaa. "Sillä hetkellä tiesin, että Morena oli oikeassa", mies pohtii pakatessaan laukkuaan. "Olin etsinyt unohdusta unohdusten kaupungista. Olin onnistunut unohtamaan niin paljon elämästäni, ja halusin unohtaa loputkin, vaikka tiesin, että se oli mahdotonta. Mutta paluuta ei ollut: muistot olivat ainoa vaihtoehto."

Lopuksi Punapartainen soittaa saksofonia kööpenhaminalaisessa kadunkulmassa.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.