Pieniä eroja
Parting (englanninkielinen nimi)
Yhden asteen ero (työnimi)
Y.A.E. (työnimi)
Finna-arvio
Pieniä eroja
Mari Rantasilan ohjaama ja Selja Ahavan käsikirjoittama Pieniä eroja (2002) kertoo 13-vuotiaan Sallan (Vilma Vuorio) suhteesta kolmekymppiseen opettajaansa Tarsalaan (Jari Nissinen). Elokuva käsittelee elämän murrosvaiheita, aikuistumista, seksuaalisuutta ja aikuisen vastuuta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Avustajat
Karjalaisen Näyttämön näyttelijät, Espoonlahden Taide- ja Mediapaja, Espoonlahden Teatteri, Mustakiven koulun oppilaat, Torpparinmäen koulun opettajat, oppilaat ja muu henkilökunta ,
Karjalaisen Näyttämön näyttelijät, Espoonlahden Taide- ja Mediapaja, Espoonlahden Teatteri, Mustakiven koulun oppilaat, Torpparinmäen koulun opettajat, oppilaat ja muu henkilökuntaHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
19.9. - 12.10.2001, 5. ja 7.1.2002 (20 kuvauspäivää) |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Alkavan murrosiän hormonimyllerryksessä haparoivien poikien ihastumisista vanhempiin naisiin on tehty lukemattomia elokuvia. Tematiikkaa käsittelevät suloisenkipeät kuvaukset tyttöjen seksuaalisesta heräämisestä ovat paljon harvinaisempia", tervehti Päivi Valotie (Turun Sanomat 25.5.2002) Pieniä eroja. "Arkinen kasvutarina onnistuu osittaisista heikkouksistaan huolimatta kertomaan jotain oleellista lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa taiteilevista tytöistä ja kaikkiaankin itseään etsivistä varhaisnuorista." Tarmo Poussulle (Ilta-Sanomat 26.4.2002) Pieniä eroja jatkoi antoisaa kotimaista elokuvakevättä. "Sokerina pohjalla tulee ohjelmistoon [- -] herkkä, luonteva ja ajatuksia herättävä kuvaus 13-vuotiaan tytön ja hänen entisen miesopettajansa ystävyyden ja rakkauden rajoilla liikkuvasta suhteesta. [- -] Selja Ahavan kirjoittama elokuva ei ylidramatisoi eikä tavoittele sensaatiota. Mitään kovin suurta siinä ei tapahdu, vaan kysymys on ennen kaikkea tunteista ja niiden vivahteista. Silti tarinassa on selkeä rakenne ja sisäinen logiikka. Juuri tunteiden herkkävaistoinen kuvaus on myös Rantasilan sävykkään ohjauksen suurin ansio. Murrosikäisen tytön kaukorakkautta on harvoin, jos koskaan, kuvattu kotimaisessa elokuvassa yhtä ymmärtävästi." Muutamat kriitikot olisivat menneet pidemmälle. "Kotoinen Lolita-myytin mukaelma päästää loppujen lopuksi sekä katsojansa että päähenkilönsä varsin helpolla", huomautti Päivi Valotie. "Ei siinä sinänsä mitään, mieluummin tällaisten tarinoiden toivoo onnellisesti päättyvän, mutta uskottavuutta aiheelta syö aikuisen miehen käyttäytymisen motivointi kovin kuluneella ja yksinkertaistavalla tavalla." Myös Helena Yläsen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 17/2002) mielestä "Rantasila herättelee aikansa katsojan mielessä kasvavaa levottomuutta, mutta alkaa sitten mamoilla ja päästää lopulta Sallan ja Tarsalan hyvin vähin vaurioin." Markus Määttästä (Aamulehti 27.4.2002) juuri elokuvan hienovaraisuus viehätti. "Ahava ja Rantasila malttavat pitää suhteen puhtaana Lolita-kliseistä. He keskittyvät kuvaamaan nuoren tytön rakkautta ja nuoren miehen kolmenkympin kriisiä realistisesti, riittävän viattomasti. Tuloksena on oudosti värisyttävä elokuva, kuin pelottava mutta turvallinen nuorallakävely kolmensadan metrin korkeudessa." "Elokuvaa kuvattaessa 14-vuotias Vilma Vuorio onnistuu elokuvan vaativassa pääosassa erinomaisesti", kiitti Tarmo Poussu nuorta näyttelijälöytöä. "Heräävästä seksuaalisuudestaan tietoinen nuori nainen ja takaisin lapsen rooliin vetäytyvä pikkutyttö elävät hänen tulkinnassaan rinnan uskottavasti ja tarinaa luontevasti tukien. Yhtä hyvä on Jari Nissinen opettajana. Hän ei päästä Tarsalaa lipsumaan lipeväksi pikkutyttöjen vokottelijaksi, vaan pitää tämän sympaattisena ja vastuunsa tuntevana aikuisena silloinkin, kun tämän itsekontrolli hetkellisesti pettää. Ilman tätä tulkinnan tasapainoa Rantasilan elokuva ei toimisi tarkoitetulla tavalla." Ohjaajansa uralle elokuva lupasi hyvää. "Pieniä eroja panee toivomaan heti lisää filmiä Mari Rantasilalta", päätti Markus Määttänen arvionsa. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi valmistunut Mari Rantasila (s. 1963) oli tehnyt uraa näyttelijänä ja laulajana. Hänellä oli roolitöitä mm. elokuvissa Enkelipeli (1986), Lauran huone (1988), Ameriikan raitti (1990) ja Suolaista ja makeaa (1995). Hän oli naispääosassa suositussa televisiosarjassa Raid (2000) ja myös sen jatkoelokuvassa Raid (2003). Rantasila kiinnostui elokuvien ohjaamisesta ja teki harjoitustöitä Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Hänen ensimmäisiä ohjaustöitään olivat lyhytelokuvat Emmin koti (1997), Katariinan koti (1997) ja Antti Karumon käsikirjoittama, vuonna 1999 valmistunut Greippi. Jälkimmäisen elokuvan keskushenkilöinä olivat ala-asteikäiset tytöt. Urakeskeisten vanhempien yksinäisestä lapsesta kertonutta 20-minuuttista Greippiä esitettiin alkukuvana Pieniä eroja -elokuvan ensi-iltakierroksella. Elokuvaa Pieniä eroja (2002) tehtiin työnimellä "Yhden asteen ero". Esikoiskäsikirjoittajan Selja Ahavan käsikirjoitusta suositteli Rantasilan ohjattavaksi hänen ystävänsä kirjailija Juha Jokela. Ahava on myöhemmin kirjoittanut Saara Saarelan kanssa elokuvan Väärät juuret (2009) käsikirjoituksen. Rantasila käsitteli Lolita-myytin mukaelmanakin nähdyssä elokuvassaan tyttöjen seksuaalista heräämistä, opettajan ja oppilaan ystävyyden ja rakkauden rajamailla liikkuvaa suhdetta. Tarinan keskiössä ovat 13-vuotias Salla ja hänen entinen peruskoulun luokanopettajansa, yli kolmikymppinen Tarsala. Ensimmäisen televisioesityksen aikaan Rantasila kertoi Iltalehden 25.11.2002 haastattelussa tahtoneensa tarkastella elokuvassaan sitä, missä kulkee teon ja ajatuksen välinen raja: "Opettaja on yleensä turvallinen kohde, useimmiten ihastus häneen jää pelkäksi päiväuneksi." Mutta jatkoi kuitenkin: "Koulutytöt saattavat olla hyvin provosoivia, ja seksikäs nykymuoti vain korostaa sitä. Opettajat joutuvat varmasti eri tilanteissa muistuttamaan itseään siitä, että vaikka 13-vuotias voi näyttää aikuiselta, hän on lapsi sydämeltään." Rantasila ei halunnut nostaa tarinaan pedofiilisia piirteitä: "Aihe olisi antanut siihenkin aineksia, mutta minä tahdoin enemmänkin herättää ajatuksia, tunteita ja muistoja." Sallan esittäjä Vilma Vuorio oli elokuvaa kuvattaessa 14-vuotias ja ensi kertaa elokuvassa. Rantasila löysi Vuorion helsinkiläisestä nuorisoteatteri Narrista. Koekuvauksissa kävi 30 tyttöä. Jari Nissisellä oli elokuvassa ensimmäinen pääroolinsa. Lina Schiffer oli ollut tärkeässä lapsiroolissa Saara Saarelan elokuvassa Kuningas Hidas (2000). Kinottaren tuottamaa elokuvaa tehtiin yhteistyössä Karjalan näyttämön näyttelijöiden, Espoonlahden taide- ja mediapajan ja Espoonlahden teatterin kanssa. Rantasila kiitteli elokuvan työryhmää (Suomen Kuvalehti 15/2002): "Pienissä eroissa tekijäryhmä toimi erittäin demokraattisesti ja sektorirajoja ylitettiin. Äänittäjä puuttui leikkaukseen, lavastaja käsikseen ja niin edelleen, mutta minä tein lopulliset päätökset ja katsoin, että kokonaisuus toimi haluamallani tavalla." Ohjaaja Mari Rantasilan (2.8.2020) ja kuvaaja Timo Heinäsen (7.8.2020) haastattelujen mukaan elokuva kuvattiin super16mm:n filmilaadulle. Kamerakalustona oli Aaton XTR -kamera. Kuvaukset suoritettiin syys-lokakuussa 2001, pari lisäpäivää oli tammikuussa 2002. Yhteensä kuvauspäiviä oli 20. Elokuvaa kuvattiin Helsingissä ja Espoossa. Elokuvan lopputekstimusiikkina soi Johanna Iivanaisen esittämä laulu Uniisi en enää tuu. Säveltäjänä oli Markku Kanerva, laulun sanoitti Mari Rantasila. Laulu on julkaistu Rantasilan esittämänä vuonna 2004 ilmestyneellä albumilla Aikamatka: 36 laulua vuosien varrelta. Elokuvan ensi-ilta oli Helsingissä ja Tampereella 26.4.2002. Pieniä eroja esitettiin televisiossa jo saman vuoden marraskuun lopussa. Rantasila on sittemmin ohjannut mm. elokuvat Risto Räppääjä (2008) ja Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (2010). - Teksti: Juha Seitajärvi (2023) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
Just My Situation Jim Pembroke & Wigwam © Love Records säv. & san. Jim Pembroke © Warner / Chappell Music Finland Oy Katseen kosketus Timo Tervo © Love Records san. Jussi Kylätasku sov. Risto Pelli säv. Markku Kopisto © Warner / Chappell Music Finland Oy Ainut jonka sain Nylon Beat san. Sipi Castrén - Risto Asikainen säv. & sov. Risto Asikainen © Bahama Music / MTV Musiikki Uniisi en enää tuu säv. Markku Kanerva san. Mari Rantasila solisti Johanna Iivanainen |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Torpparinmäen peruskoulu, Mustakiven peruskoulu, Kallahden Nuorisotalo, Kristiina Volmari ja perhe, Karolina Iissalo, Juha Rantasila, Ulla Simonen, Matti Leminen, Heikki Hilamaa, Ilkka Vainio, Kari Korpisalo, HKL Ruskeasuon varikko, Valintatalo, Yhtyneet Artistit, Asuntosäätiö, Philips-kodinkoneet, Ovella Systems Oy, Suomen Urheiluaitta Oy, Kim Aalto / Suomen Adidas, Taru Stenberg / TS-Salonki |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|