Tapani Lundgren (s. 1950) on peruskoulutukseltaan kuvaamataidon opettaja, mutta hän kävi Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-työn linjan ja teki lyhytelokuvia 1970-luvun lopulta lähtien. Hänen lopputyönsä elokuva- ja tv-linjalta oli Pentti Haanpään novellin nykyaikaissovitus Vierailu (1982), joka voitti Tampereen lyhytelokuvajuhlien Risto Jarva -palkinnon 1982.

Yhteistyössä taidehistorioitsija Marjatta Levannon kanssa Lundgren teki 1980-luvulla sarjan suomalaisia taiteilijoita käsitteleviä lyhytelokuvia. Jos tahtoo... (1985) kertoo Akseli Gallen-Kallelan vuosikymmeniä kestäneestä työstä Kalevalan kuvituksen parissa ja perustuu multivisioesitykseen Akseli Gallen-Kallela - Kalevalakuvia, joka oli tilattu Lundgrenilta Kalevalan juhlavuoden Finlandia-talon konserttisalissa helmikuussa 1985 järjestettyyn pääjuhlaan. Lundgren halusi säilyttää esityksen jälkipolville ja teki aiheesta elokuvan, jolle antoi nimeksi Jos tahtoo..., jottei sitä sekoitettaisi multivisioon. Elokuvan alkuteksteissä on kuitenkin multivideon nimimuoto, koska Lundgrenilla ei ollut varaa kuvata uutta otsikkotekstiä. Myös elokuvan ääninauha on sama kuin multivisiossa, jonka tilannut opetusministeriö vastusti aluksi elokuvahanketta vedoten tekijänoikeuksiinsa, mutta antoi lopulta elokuvalle jälkikäteen tuotantotukea.

Elokuvan alku on suoraan multivisioesityksestä. Valokuvat on kuvattu kankaalle heijastetuista diakuvista ja paikoin on käytetty ns. split screeniä eli jaetun kuva-alan kerrontaa. Lundgren yritti päästä kuvaamaan myös Gallen-Kallelan museoateljeessa Ruovedellä, mutta taiteilijan perikunta eväsi pyynnön, ja elokuvassa jouduttiin tyytymään valokuviin. Vielä 1996 Lundgren ja Levanto suunnittelivat Gallen-Kallelan taidetta käsittelevän multivision Rauha on kuolema.

Albert Edelfelt Luxembourgin puistossa (1987) on nimensä mukaisesti tutkielma Edelfeltin samannimisen maalauksen syntyvaiheista taiteilijan kirjeenvaihdon pohjalta. Kuu nousee rakentaa Hugo Simbergin taiteilijamuotokuvan sekä elämän dokumenttiaineiston että taiteen teemojen pohjalta. "Hugo Simbergin näyttämöllä eivät esiinny enempää kalevalaiset sankarit kuin olevaisen maailman ihmisetkään", kerrottiin lehdistöesitteessä. "Pääosassa ovat ikuisesti huolestunut kuolema ja yhtä ikuisesti auttavainen piruparka, Simbergin henkinen omakuva."

Valokuvia ja luonnoksia elokuvaa varten saatiin taiteilijan pojalta Tom Simbergiltä, ja kertojaääni Johan Simberg on taiteilijan sukua tämän veljen puolelta. Ranskalainen Simberg-tutkija, harmonikkataiteilija Pierre Gervasoni sävelsi elokuvan atonaalisen musiikin.

Nämä kolme elokuvaa esitettiin Illusionin matineanäytäntönä toukokuussa 1988 otsikolla (3) elokuvaa taiteesta. Pääohjelmaksi nostettiin 54 minuutin mittainen Kuu nousee, jota edelsivät 22-minuuttinen Jos tahtoo... sekä 13 minuutin Edelfelt-elokuva. Jos tahtoo... oli saanut Valtion elokuvapalkinnon sekä Tampereen lyhytelokuvajuhlien erikoispalkinnon 1986, jonka myös Albert Edelfelt Luxembourgin puistossa voitti kaksi vuotta myöhemmin.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.