Kymmenen riivinrautaa
Tio rivjärn (ruotsinkielinen nimi)
10 riivinrautaa (työnimi)
Finna-arvio
Kymmenen riivinrautaa
Ere Kokkosen ohjaama Kymmenen riivinrautaa (2002) on komedia 60-vuotiaan liikemiehen Rauno Rämekorven (Esko Salminen) naisseikkailuista. Elokuva perustuu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
15.-21.10.2001, 26.-27.1., 9.-10.2., 25.3. - 29.5.2002 (yht. 34 kuvauspäivää) |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Kymmenen riivinrautaa jatkoi Ere Kokkosen aiempien Paasilinna-filmatisointien linjalla, hyvässä ja pahassa. "Ere Kokkonen ei ole tyyliään muuttanut ja tekee perinteistä kotimaista elokuvaa, missä näyttelijäsuoritukset korostuvat ja dialogi on kovin kirjallisen kuuloista. Paasilinnan huumori, johon aina yhdistyy myös elämän tragiikka ja melankolia, on kaikki kaikessa", summasi Reijo Noukka (Aamulehti 30.8.2002) ja tunnusti: "Ennakkonäytöksessä yleisö nauroi varsin herkästi Kokkosen uutuudelle, mutta itse en siitä kovin suuresti nauttinut. Jos kirjakin jo tuntui venyttävän aihettaan, filminnössä tämä vielä korostuu. Vähempikin riivinrautojen esittely olisi riittänyt." "Kokkonen on uskollinen Paasilinnan tekstille ja sen lauserakenteille liikaakin, komedia on suulas paikoin turhaan selittävyyteen asti", koki myös Sauli Pesonen (Kaleva 1.9.2002). "Toisaalta ohjaaja ymmärtää kirjailijan huumorin ominaislaadun. Elokuva vaikuttaa osin paremmalta kuin kirja, puheliaisuudesta huolimatta liikoja koukeroita oiotaan muutaman kerran onnistuneesti: esimerkiksi lopun veneretki käänteiden kliimaksina toimii hyvin." Moni ei nähnyt syytä korjata käsityksiään. "Kymmenen riivinrautaa tarjoilee taattua kokkostyyliä", totesi Kaisa Hiltunen (Keskisuomalainen 30.8.2002). "Kokkosen komedioissa on tosiaankin kyse lähinnä romaanien kuvittamisesta. Itsenäisinä elokuvallisina teoksina niillä ei ole paljoakaan annettavaa. Kokkonen luottaa tarinankerronnassa yksinkertaiseen konseptiin, sketsimäiseen toistoon, mikä ei täyspitkässä elokuvassa oikein toimi. [- -] Näistä palasista ei kokonaisuutta synny sitten millään, sillä palasia on liian paljon ja ne hylkivät toisiaan." Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 6.9.2002) ei ollut sen armeliaampi. "Kymmenen riivinrautaa on Paasilinnan kirjoista kehnoin ja elokuvanakin se on yhtä tylsä, jollei tylsempikin. Parituntinen katsomiskokemus on rytmitön ja äärettömän pitkäveteinen. Kymmenen riivinraudan erotiikka on riisuttaa naisnäyttelijöitä herra Rämekorven höylättäväksi: kolhoa on. Tanskalaiset pukki-elokuvat 60-luvulla olivat samaa tasoa. Elokuvataide kehittyy, Ere Kokkonen ei." "Komedia kyntää eteenpäin Esko Salmisen vitaalisen farssiroolin varassa, ja veteraani on loistovireessä," kiitti Olli Kangassalo (Iltalehti 6.9.2002) bravuuriroolia. "Ikävä kyllä tarinan muut osaset kaipaisivat annoksen viagraa: reippaan härski huumori jotensakin seisoo ja lerpahtaa hallitsemattomasti. Osa yrittäjäpanomiehen kohtaamisista on hyvinkin särmikkäitä, osa niin kankeasti toimivia että nolottaa. Ere Kokkosen tyyli on jälleen ankean tv-mäistä, ja elokuvamusiikki soi kuin yritysvideolla." Halpatuotannon puutteista huolimatta Jari Leinonen (Lapin Kansa 5.10.2002) näki elokuvan onnistuvan omissa puitteissaan. "Aidoissa paikoissa kiireellä kuvaaminen lienee vaikuttanut myös ilmaisuun. Jatkuva miljöön vaihtuminen pitää mielenkiintoa kuitenkin erinomaisesti yllä ja kun kohderyhmään nähden tuttua asiaa käsitellään mustan huumorin keinoin, ei epäonnistumiselle jää tilaa. Kymmenen riivinrautaa on epäilemättä yksi tekijänsä parhaita teoksia ja sinällään erittäin suositeltava paketti etenkin kyseistä ikää lähentyville hengenheimolaisilleen." Riivinrautarooleista eritoten Kristiina Elstelän, Susanna Haaviston, Tea Istan ja Rea Maurasen suoritukset palkittiin kiitoksin. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Veteraaniohjaajan Ere Kokkosen (1938-2008) 32:tta ja toiseksi viimeistä ohjaustyötä Kymmenen riivinrautaa (2002) kuvattiin iskulauseella "keski-ikäisten Levottomat". Kokkonen jatkoi elokuvallaan Arto Paasilinnan romaanien filmatisointien sarjaa. Aikaisempia filmatisointeja olivat mm. Jäniksen vuosi (Risto Jarva, 1977), Onnellinen mies (Hannu Kahakorpi, televisioelokuva 1979), Ulvova mylläri (Jaakko Pakkasvirta, 1982) ja Hirtettyjen kettujen metsä (Jouko Suikkari, 1986). Kokkonen oli itse ohjannut Paasilinnan teksteistä elokuvat Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996) ja Hurmaava joukkoitsemurha (2000) sekä televisiosarjan Suloinen myrkynkeittäjä (1995). Ilta-Sanomien 6.8.2002 ja elokuvasta tehdyn seurantadokumentin Näin tehtiin Kymmenen riivinrautaa mukaan Arto Paasilinna vihjaisi Kymmenen riivinrautaa -kirjasta jo sen ideointivaiheessa Ere Kokkoselle, joka varasi itselleen filmausoikeudet ja luki käsikirjoitusta sitä mukaa, kun sitä valmistui, siis ennen kustantajaa. Elokuvadramatisoinnin kirjasta teki Ere Kokkonen. Elokuvaa Kymmenen riivinrautaa (2002) voi lähestyä myös roadmoviena. Elokuvista Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä ja Hurmaava joukkoitsemurha tutulla hahmolla taksikuski Seppo Sorjosella (Santeri Kinnunen) on tällä kertaa kyyditettävänä 60-vuotispäiviään viettävä teollisuusneuvos Rauno Rämekorpi (Esko Salminen). Elokuvassa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä kyyditettävä oli ollut dementoitunut sotaveteraani Rytkönen (Kalevi Kahra). Salminen oli ollut edellisen kerran Kokkosen ohjattavana elokuvassa Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991). Paasilinnan romaani jakautuu kahteen osaan: ensimmäisen osan teollisuusneuvoksen 60-vuotispäiviin jatkoineen sekä toisen osan teollisuusneuvoksen joululahjakierrokseen kaikkien niiden naisten luo, joita hän oli 60-vuotispäiviensä yhteydessä käynyt tervehtimässä. Kokkonen keskittyy elokuvassaan romaanin ensimmäiseen osaan. Hyvinkään Sanomien 14.9.2002 mukaan elokuvan loppukin on erilainen alkuperäisteoksessa. Uutta on myös elokuvaan ympätty paparazzikuvaaja. Tapahtumat on siirretty Espoon Westendistä Hämeenlinnaan. Savon Sanomissa 30.8.2002 Ere Kokkonen määritteli elokuvaansa: "Päällisin puolin tarina on kovasti sovinistinen, mutta tosiasiassa Rauno Rämekorven kohdalla kyse ei ole sovinismista, ehkäpä päinvastoin. Ehkä juuri naiset käyttävät tätä pohjimmaltaan hyväsydämistä, mutta periaatteiltaan tiukkaa miestä hyväkseen." Elokuvan Kymmenen riivinrautaa kuvausaikataulujen, tuotantopäällikkö Petteri Kallelan (20.11.2023) ja järjestäjä Tapio Karjalaisen (20.11.2023) mukaan elokuvaa kuvattiin Helsingissä, Hämeenlinnassa, Nurmijärvellä, Kauniaisissa ja Vantaalla. Elokuvaa kuvattiin useassa jaksossa lokakuun 2001 ja toukokuun 2002 välisenä aikana. Kuvauspäiviä oli yhteensä 34. Kuvaaja Jari Mutikaisen sähköpostikirjeen 20.11.2023 mukaan kamera oli Sonyn hdcam, kuvauksissa käytettiin Zeissin kiintolaseja. Vanharouva Nielseniä esittävän Anja Pohjolan rooliksi on elokuvan lopputeksteissä laitettu virheellisesti kätilö. Kokkosen Paasilinna-filmatisointien katsojaluvut elokuvateattereissa olivat 19 933 (Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä), 46870 (Hurmaava joukkoitsemurha) ja 25 906 (Kymmenen riivinrautaa). Parhaiten kaikista Paasilinna-filmatisoinneista on menestynyt Jarvan Jäniksen vuosi 362 644 katsojallaan. Elokuva Kymmenen riivinrautaa esitettiin TV 2:ssa vuonna 2004 neliosaisena, laajennettuna televisiosarjaversiona. Elokuvan dvd-julkaisu sisältää lisämateriaaleina Kokkosen juontaman esittelytrailerin ja dokumentin Näin tehtiin Kymmenen riivinrautaa. Kokkonen ohjasi viimeisenä elokuvatyönään Turhapuro-sarjan päätösosan Uuno Turhapuro - This is My Life (2004). - Teksti: Juha Seitajärvi (2010) ja (2023) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
Viimeinen tanssi säv. Olli Ahvenlahti san. Ere Kokkonen Raskasta on rakastaa säv. Olli Ahvenlahti san. Ere Kokkonen Hiipunut rakkaus säv. Olli Ahvenlahti san. Ere Kokkonen Viettelijän tango säv. Olli Ahvenlahti |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Akatemiska Rodklubben, Bar Teos, Blue Media, Bodyform, Canon Finland Oy, Footlight, Hotelli Rantasipi Aulanko, Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, Hämeenlinnan Torikahvila, Inchcape Motors Finland Oy / Mazda Kaivoksela, Kaisan Kukka, Kastelli / Hämeenlinna, Kantolan Siirtolapuutarha, Komediateatteri Arena, Kukkakauppa Lumikello, Klaukkalan Kuva ja Kello, Marco Oy, Marco Polo / Juttutupa, Matkalaine, Muuttopalvelu Niemi Oy, Mondosock / TM Taple Oy, Nurmijärven Extra Uutiset, Nurmijärven seurakunta, Nurmijärven terveyskeskus, Painosuma, Paratiisilintu, Pekka Niska Oy, Piparkakkutalo, Promice Communication, Rakennusosakeyhtiö Hartola, Suursuon sairaala, Silja Line Super Sea Cat, Sony Finland, Suomen kansallismuseo, Taksituote Oy, Teboil Klaukkala, Teboil Ruskeasuo, Vaatturiliike A. Aalto, Valomainos, Visu Piiku<br /><br />Havo Satu, Järvinen Pentti, Lehtinen Kartsa, Pasanen Pirre, Peltomäki Pasi, Raatikainen Anne TV 2, Siren Heli, Siren Jari, Siren Juhani |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|