Without My Daughter
Ilman tytärtäni (suomenkielinen nimi)
Utan min dotter (ruotsinkielinen nimi)
Finna-arvio
Without My Daughter
Alexis Kouroksen ja Kari Tervon ohjaama ja tuottama dokumenttielokuva Without My Daughter / Ilman tytärtäni (2002) antaa puheenvuoron iranilaiselle Seyyed Bozorg Mahmoodylle, jota hänen yhdysvaltalainen vaimonsa Betty Mahmoody syytti perheensä sieppaajaksi ja pahoinpitelijäksi kirjassaan Not Without My Daughter / Lastani ette saa (1986). Kirjasta tehtiin elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1991.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Syyskuu - joulukuu 2001 (Lähde: SESinfo) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Betty Mahmoodyn kirjaa ja siihen perustuvaa elokuvaa oikova dokumentti tuotti kriitikoille päänvaivaa. "Elokuvana Ilman tytärtäni on ansioituneempi kuin keskinkertainen Lastani ette saa", arvioi Anu Silfverberg (Helsingin Sanomat Nyt-liite 48/2002). "Kerronta vuorottelee tilannekuvauksen ja lähelle tulevan henkilöhaastattelun välillä. Siinä on liikettä, jännitystä ja tunnetta. [- -] Dokumentin sulattelua vaikeuttaa se, että Mahmoodyjen tarina on melkoinen soppa sukupuoli- ja suurvaltapolitiikkaa sekä latautunutta kulttuurista kuvastoa." "Kun vastakkain on kaksi totuutta samasta asiasta ja molemmat vaikuttavat oikeutetuilta, on vaikea asettua kummankaan puolelle yksityiskohtia tuntematta. Tätä ei Alexis Kouroksen ja Kari Tervon dokumentti Ilman tytärtäni myöskään vaadi", myönsi Maila-Katriina Tuominen (Aamulehti 28.11.2002). "Olen lukenut Betty Mahmoodyn kirjan Lastani ette saa ja nähnyt siitä samannimisen elokuvan. Vaikutus oli tympeä kaikessa yksipuolisessa propagandassaan. Samaa ei voi sanoa Kouroksen ja Tervon dokumentista, jossa yritetään etsiä vastausta kysymykseen, mitä tapahtui todella. [- -] Dokumentti ei tarjoa suoraa vastausta kysymykseen, mikä on totuus, mutta se pakottaa pohtimaan, mitä oikeastaan tarkoitetaan ihmisoikeuksilla ja ovatko ne todella samat kaikille." Valittu näkökulma askarrutti muiden muassa Johanna Laurilaa (Katso 49/2002). "Teheranissa, USA:ssa ja Suomessa kulkeva dokumentti herättää paljon ajatuksia. Tekijöiden kanta leikkii varovaista mutta provosoi muslimivaltion puolesta. Miksi muuten amerikkalaistuomari olisi leikattu mukaan messuamaan kiihkomielipiteitään? Näinä kiristyvinä aikoina on yhtä kaikki ihan tervettä kyseenalaistaa länsimaissa saatavilla olevan tiedon objektiivisuus sekä kiinnittää huomiota fiktion voimaan todellisuuden jäsentäjänä. [- -] Materiaalia olisi sopinut rajata vielä ankarammin. Keskusmies Mahmoody lomittuu empatiapisteiden kerääjänä vähän kitkaisesti isoihin kulttuurisiin ja maailmanpoliittisiin kehyksiin." Antti Lindqvistin (TV-maailma 48/2002) mielestä dokumentin ohjaajista toinen teki elokuvaa, toinen taas tv-ohjelmaa. "Komeasti käynnistyvä, mutta pian puhuviksi päiksi muuttuva dokumentti keskittyy vähän väliä pillittelevän isäpapan tylyyn kohtaloon ja amerikkalaisten pohjattomaan typeryyteen. Sen sijaan Iranista ei juuri puhuta pahaa, vaikka yliopistolla erikseen istuvat opiskelijanaiset ja -miehet paljastavat pelkällä läsnäolollaan, minkälainen on maan tyyli ja elämäntapa. Kosketus on avoimen propagandistinen, jopa julistava vanhanaikaisella tavalla." "Tervon ja Kourosin elokuvan lähtökohta on, että Lastani ette saa oli aikansa poliittista propagandaa", pohti myös Anu Silfverberg. "Ilman tytärtäni taas esittää yhä uudelleen kysymyksen: "Entä jos nainen keksi koko jutun?" Asetelma on hankala. Jos Lastani ette saa on propagandaa, silloin myös tämä elokuva on väistämättä sitä." Katsomiskokemuskin oli haastava. "Elokuvasta jää surullinen ja jotenkin likainen olo. Erityisen törkyisen olon jättävät toistamiseen haastateltu perhetuttu sekä Mahmoodyjen avioero-oikeudenkäynnin amerikkalainen tuomari, joka paljastuu rasistiseksi punaniskaksi. Tarinassa ei ole ratkaisuja, mutta Ilman tytärtäni herättää monia kiinnostavia kysymyksiä vanhemmuudesta, oikeudesta ja näkökulmien kulttuurisidonnaisuudesta." Hans Sundströmistä (Hufvudstadsbladet 29.11.2002) jopa musiikki herätteli kysymään. "'Utan min dotter' är ett enkelt sakdokument, kryddad med suggestiv musik av Tuomas Kantelinen, som onekligen förbryllar och än en gång aktualiserar Pontius Pilatus gamla fråga. Vad är sanning?" |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Iranilaissyntyinen Suomessa vaikuttava lääkäri, toimittaja, Finlandia-Juniorilla palkittu kirjailija, esimerkiksi lyhytelokuvan Waiting for Godot at de Gaulle / Seuraavaa lentoa odottaessa (2000) ohjannut Alexis Kouros (s. 1961) ja toimittaja, Tarinatalo Oy:n toimitusjohtaja Kari Tervo (s. 1951) yhdistivät voimansa ja päättivät laatia vastaelokuvan Brian Gilbertin ohjaamalle elokuvalle Not Without My Daughter / Lastani ette saa (1991). Gilbertin elokuva perustui Betty Mahmoodyn ja William Hofferin bestselleriin, jossa Sally Fieldin esittämä naispäähenkilö joutuu väkivaltaiseen perhehelvettiin. Kirjassa ja elokuvassa teemaa lavennetaan Yhdysvaltain ja Iranin kireisiin suhteisiin ja Hollywoodin rooliin asenteiden muokkaajana. Bettyn tarina on levinnyt ympäri maailmaa ja se on muokannut länsimaisten käsityksiä Iranista ja islamilaisuudesta. Kouroksen ja Tervon Without My Daughter -elokuvan lähtötilanteessa päähenkilö iranilainen lääkäri Seyyed Bozorg Mahmoody on ollut 15 vuotta erossa tyttärestään. Vaimo Betty oli lähtenyt Iranista vuonna 1986 Mahtob-tytär mukanaan. Annassa 47/2002 Bozorg puolestaan kertoi: "Betty oli kääntynyt muslimiksi vapaaehtoisesti ennen avioitumistamme. Hän tutustui maani kulttuuriin, opiskeli persiaa ja kirjoittamista oikealta vasemmalle, vaikka se on vaikeaa. Lisäksi hän opetteli persialaista keittotaitoa." Vuosikausia Bozorgia on pidetty elokuvan ja kirjan mukaisesti perhettään kiduttaneena fanaattisena tyrannina, joka pitää vaimoaan vankina talossaan ja estää vaimon ja tyttären paluun Amerikkaan. Kirkko & Kaupunki –lehden 47/2002 mukaan Kouros ja Tervo matkustivat Teheraniin kolme vuotta aikaisemmin ja kysyivät haluaisiko Bozorg Mahmoody kertoa oman versionsa. "Hän on halunnut vain unohtaa koko jutun. Luottamuksen rakentaminen oli vaikeaa", kertoi Kouros Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 30.11.2002. Lopulta Mahmoody suostui, koska hän tätä kautta toivoi pystyvänsä tapaamaan tyttärensä, joka yliopistotutkinnon suorittaneena asui Michiganissa. Tervo ja Kouros paikallistivat myös Bettyn paossa auttaneita ihmisiä. Heidän mukaansa äiti ja tytär lähtivät Iranista väärennettyjen passien avulla lentokoneella eivätkä suinkaan paenneet maasta lumisten vuorten halki. TS Extra-viikkoliitteen 30.11.02 mukaan: "Kari Tervoa kosketti perheen surullisessa tarinassa ennen muuta se, miten kansainvälinen politiikka sekoitti rauhassa eläneen michiganilaisperheen elämän." Iranista oli tullut amerikkalaisille se paha. Elokuvat olivat täynnä arabiterroristiroistoja. Dokumenttiprojektin toteutus vei kolme vuotta ja ajanjaksoon sisältyy myös syyskuun 11. päivän terrori-isku, joka on nähtävissä myös elokuvassa. Kalevassa 23.11.2002 Kouros kertoi: "Pilvenpiirtäjän luhistuminen filminteon puolivälissä symboloi projektin sisäisiä toiveita, jotka romahtivat rakennuksen mukana alas. Ikään kuin politiikka olisi vienyt pidemmän korren. Esteet tyttären näkemiseksi jälleen kasvoivat." Rahoitukseen tulivat mukaan ranskalais-saksalainen ARTE, tanskalainen Danmarks Radio ja ruotsalainen TV4. Elokuva valittiin noin 2000 ehdokkaan joukosta Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaalin (IDFA) pääkilpailusarjaan. Kotimaassa elokuva sai Tampereen elokuvajuhlien vuoden 2003 pääpalkinnon yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa. Seyyed Bozorg Mahmoody kuoli Iranissa vuonna 2009. - Teksti: Juha Seitajärvi (2010) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Seyyed Bozorg Mahmoody<br /><br />Alan J. Stone, Alice, Samira ja Malek Sharif, Amir Vosuugh, Astrid Garz, Babol Medical University, Chavoosh Photo / Hosein Hesari, Farabi Cinema Foundation / Hosein Mohebbi, Suomen Teheranin suurlähetystö, Suomen Punainen Risti / Ari Väilä, Leena Kemppi, Moayeri Hospital, Patric R. Joslyn, Riitta Pihlajamäki, Pelastusarmeija / Helmi Keinonen, Spiegel TV, William Vincent, Zahra Primary School |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Arkistot: ABS, APTN, Haghighi, Mohsen Gheisari, ZDF |
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|