Huutajat - Screaming Men
Screaming Men (englanninkielinen nimi)
Skrikarna (ruotsinkielinen nimi)
Kapellimestari (työnimi)
Finna-arvio
Huutajat - Screaming Men
Mika Ronkaisen ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Huutajat – Sreaming Men (2003) kertoo Mieskuoro Huutajien ja heidän johtajansa Petri Sirviön omaperäisestä tavasta yhdistää kuoromusiikkiin performanssi- ja näyttämötaiteellisia aineksia. Kuoron ohjelmistoon kuuluu yhtä lailla kansanrunoja ja kansallislauluja kuin lakitekstejä ja lastenlauluja.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S* |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
n. 1998-2002 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Oulun high tech -imagon varjossa varjossa on vireää alakulttuuria, joka osaa kyseenalaistaa kaupungin julkisen kuvan ja arvomaailman", taustoitti näkemäänsä Oulussa itsekin asunut toimittaja Pasi Rytinki (Katso 9/2003). "Kun oululainen polkee pyörällä Merikosken silloilla järkyttävässä viimassa ja pakkasessa, syntyy sellaisia hankkeita kuin reggaefestivaali keskellä talvea, rockyhtye Radiopuhelimet tai ilmakitaransoiton MM-kisat. Tämäntyyppisen oululaisen aktivismin kiteytymä on Mieskuoro Huutajat." Myötämielisen ja etenkin komeasta aloituksesta vaikuttuneen Rytingin puolesta "dokumenttia kehtaa ölövinä esitellä maailmalla". "Huutajat – Screaming Men osoittaa, että tämä Petri Sirviön luotsaama projekti ei ole jämähtänyt paikoilleen, vaan ryskyy alati eteenpäin valitsemillaan väylillä", kiitti myös Tero Vainio (Kaleva 16.2.2003), jonka mielestä ohjaaja Mika Ronkainen "on päässyt luontevasti sisälle aiheeseen ja saanut aikaan kohteensa näköisen elokuvan". Vainio piti dokumenttia vireänä, hauskana ja aiheensa kokoisena. "Ronkaisen näkemys keskittyy Huutajiin ennen kaikkea nationalismin, auktoriteettiuskon ja urheiluhulluuden tapaisten asioiden koelaboratoriona; pinnassa ovat siis ne mekanismit, joilla ihmiset samaistuvat, puristuvat joukoksi ja alistuvat itseään suurempien voimien välikappaleiksi. Äkkiväärillä, kyseenalaistavilla esityksillään esimerkiksi kansallislauluista Huutajat yhtäältä purkaa näitä mekanismeja, toisaalta on niiden leikkimielinen toteuttaja: onhan kyse yhteen ääneen huutavista suomalaisen kulttuurin sanansaattajista, joilla on Petri Sirviössä oma "diktaattorinsa"." Kosketuspintaa sitä vastoin ei löytänyt Kalle Kinnunen (TV-maailma 8/2003), jonka mielestä Huutajiin kuulunut Ronkainen "on itse liian lähellä ryhmää ja sen sisäisiä fiiliksiä. Muutamia etäisesti dramaattisia tilanteita ehtii syntyä. [- -] Ongelmat kuitenkin ohitetaan saman tien eikä kysymyksiin palata. Matkakuvausten lomassa kuullaan Sirviön pohdintoja, joissa on dokumentin koko asiasisältö. Kuoron jäsenet jäävät kasvottomiksi, mutta esiintymislavojen nikkarointia näytetään. Ulkopuolinen ohjaaja olisi ehkä löytänyt ja tallentanut olennaisen ytimekkäämmin. Nyt viestiksi jää, että Huutajat on olemassa ja matkustelee maailmalla." "Ronkainen on päättänyt tehdä kuoron johtajasta Petri Sirviöstä selkeän päähenkilön, mikä onkin ymmärrettävää", totesi Leena Virtanen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 8/2003). "Kuitenkin hetkittäin tulee mieleen, että kuorolaisten osuutta olisi voinut lisätä Sirviön privaattipuolen kustannuksella." Olli Kangassalosta (Iltalehti 21.2.2003) "Sirviön henkilökuva ei syvene mihinkään suuntaan, vaikka hänestä tehdäänkin paljon reissaavaa perheenisää. Dokumenttia vaivaa hienoinen Huutajat-mainoksen tunnelma." Tero Vainio puolestaan piti Sirviön muotokuvasta. "Sirviö tuntuu antautuvan kaikin sielun ja ruumiin voimin tehtävälleen, joka on ilmiselvää leikkiä, mutta vakavasti otettua sellaista. Näin elokuva tulee koskettaneeksi kaiken inhimillisen luovan toiminnan erästä peruspiirrettä." Tanskalaisen leikkaajan tuomaa "triermäistä" rytmiä havainnut Leena Virtanen kaipasi yhtä: "Dokumentissa pitäisi olla enemmän huutoa! Se on sentään koko kuoron ja siten myös dokumentin clou. Sirviön Japanissa pitämä luento huutamisesta on mainio, mutta kaikkein antoisimpia ovat aina ne kohtaukset, joissa näkee lähietäisyydeltä huutavan, hikisen miehen. Se on se juttu." |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Kuusamossa syntynyt Mika Ronkainen (s. 1970) oli valmistunut ohjaajaksi Oulun mediakoulusta, kuten myös dokumenttielokuvan Huutajat (2003) tuottaja Kimmo Paananen. Ronkaisen lyhytelokuvia olivat Nakkipala (1994), YUP: Porvariston hillitty charmi (1996), Isänpäivä (1997), Oulu palaa - kaupunki joka katosi (1997), Viimeiset Vuotoksella (2000) ja Kohta maailma muuttuu (2000). Laajempana työnään Ronkainen oli tehnyt verkostomarkkinointia ironisoivan televisiodokumentin Autobonus (2001). Maailmaa menestyksellä kiertänyt oululainen Huutajat-mieskuoro täytti elokuvan ensi-illan aikaan 16 vuotta; se oli perustettu vuonna 1987. Helsingin Sanomien 14.2.2003 mukaan ohjaaja Mika Ronkainen oli itsekin kuulunut aikoinaan mieskuoroon neljän vuoden ajan, vuosina 1994-1998. Aamulehden 21.2.2003 haastattelun mukaan Ronkainen halusi elokuvallaan kertoa sen, mikä kuorossa kiehtoi aikoinaan ja lisäksi visualisoida Huutajien taiteen sisällön. Aineistoa kuvattiin "siinä sadan tunnin nurkilla", materiaalia kerättiin ja kuvauksia suoritettiin viiden vuoden ajan. Elokuvan päähenkilöksi valikoitui kuoronjohtaja Petri Sirviö, jonka persoonan kautta kuoroa pitkälti tarkastellaan. Elokuvassa kuoroa seurataan mm. kiertuematkojen kulttuuritapahtumissa Ranskassa, Islannissa ja Japanissa. Kuoro esittää kunkin maan kansallislauluja ja niiden lisäksi lastenlauluja ja joululauluja sekä Sirviön sävellyksiä huutaen. TV-Maailmassa 9/2003 kuvaillaan kuoron perusesiintymistä: "Kolmekymmentä pukuun ja kumisolmioon sonnustautunutta miestä saapuu ryhdikkäässä asetelmassa yleisön eteen, huutaa vartin ja poistuu." Sirviö toteaa että esiintymiset muistuttavat yhtälailla performanssitaidetta kuin musiikkiesitystä. Säveltämiään kuorokappaleita Sirviö kuvailee Iltalehdessä 24.2.2003: "Teen kuorokappaleita hyvin saman tapaisesti kuin normaalia musiikkia. Joissakin kappaleissa musiikillinen merkitys on hyvin vähäinen, joissakin äänimassa on keskeinen sisältö, se miltä se kuulostaa ja miten se on jäsennelty." Oululainen Klaffi Tuotannot toteutti elokuvan kansainvälisenä yhteistyönä tanskalaisen Zentropa Real –yhtiön kanssa. Leikkaajana toiminut Pernille Bech Christensen oli leikannut aiemmin mm. Lars von Trierin elokuvia. Elokuva leikattiin Tanskassa. Elokuvan maailman ensi-ilta oli ystävänpäivänä Don't Eat That Yellow Snow -tapahtumassa Helsingin KesäKino Engelissä. Ensi-iltakierros alkoi 21.2.2003 samanaikaisesti Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Huutajat sai norjalaisen Tromssan elokuvafestivaalien pääpalkinnon, eli Tromssan palmun, ja sen lisäksi kunniamaininnan Ranskan Marseillen dokumenttielokuvafestivaaleilla Ranskassa sekä Kööpenhaminan dokumenttielokuvafestivaaleilla Tanskassa. - Teksti: Juha Seitajärvi (2011) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Nuijamiesten marssi (Sirviö / Koskenniemi) Ja, Vi Elsker Dette Landet (Sirviö / Biørnson) Porilaisten marssi (Sirviö / Runeberg) Amsterdam Treaty (Sirviö / unknown) Sininen ja valkoinen (Sirviö / trad) H.Y.V.Ä. (Sirviö / trad) Der Er Et Yndigt Land (Sirviö / Oehlenschläger) Du Gamla, Du Fria (Sirviö / Dybeck) Lög um þjóðsöng Íslendinga (Sirviö / unknown) La Marseillaise (Sirviö / Rouget De L’Isle) Ratiritiralla (Sirviö / Konttinen) Stürmische Morgen (Sirviö / Müller) Kimigayo (Sirviö / trad) Loppumusiikki: Kävelevä Porno (Jyrki Kuri ja Kommunistit) |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Taina Ronkainen, EDN / Twelve For the Future 2000, Leena Kemppi, Irmeli Ahonen, Lin McConnell, Sanna Karkulehto, Arja Huotari, Kati Nuora, Ilkka Kippola, Marjo Lamminen, Riitta Pulliainen, Madetojan Sali, Kai Latvalehto, Jukka Takalo, Valistustalo Oy, Eva Andberg, Gunnar B. Guðmundsson, Birgitte Fleischer, Junko Kondo, Arion-Edo Foundation, Sogetsu Hall, Finnish Institute in Tokyo, Jukka Viitanen, Brooklyn Academy of Music, Next Wave Festival, Melissa Cusick, Peter Ålbæk Jensen, Lars von Trier, Museum of Modern Art in Paris, Pohjolan Turistiauto, Tokyo Summer Festival, Heikki Takkinen, Oulun Elokuvakeskus, Eero Leiviskä, Sauli Pesonen, Mieskuoro Huutajat ry. |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Suomen elokuva-arkisto YLE Footage Farm UK Pia Häikiö & Mirkka Kotiaho Filminor & Oulun kaupunki Matti Ollikainen Tatjana von Pinotshi |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|