Suuri illusioni
Den Stora illusionen (ruotsinkielinen nimi)
Grand Illusion (englanninkielinen nimi)
La Belle illusion (ranskankielinen käännösnimi)
Die Große Illusion (saksankielinen käännösnimi)
Die Grosse Illusion (kirjoitusasunimi)
Finna-recension
Suuri illusioni
Sparad:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
Skådespelarensembler
Övriga uppträdare
Arkistoaineisto / esiintyjät: Louise Brooks, Fritz Kortner, Carl Götz, Alice Roberts (näyttelijöitä G. W. Pabstin elokuvassa <i>Die Büchse der Pandora / Pandoran lipas</i>, 1928) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Louise Brooks, Fritz Kortner, Carl Götz, Alice Roberts (näyttelijöitä G. W. Pabstin elokuvassa <i>Die Büchse der Pandora / Pandoran lipas</i>, 1928)Sök bland ämnen |
||||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
Okrediterade
|
||||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
18.3.-21.5.1985 (kuvausraporttien mukaan) - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||||
"Suuri illusioni jatkaa sitä raskasta, sanoisinko barokkista suuntausta, jonka kotimaisessa elokuvassa aloitti Jaakko Pakkasvirran Runoilija ja muusa", pohjusti Mikko Piela (Uusi Suomi 26.10.1985) elokuvan vastaanottoa viikkoa ennen ensi-iltaa. "Suuntaukselle on ominaista suurenmoinen ammattitaidokkuus, mitä tulee kuvien ulkoiseen koreuteen, mutta ikävä kyllä myös henkinen tyhjyys, mikäli ajattelemme noiden kuvien sisäistä merkitystä." "Eniten Suuresta illusionista jää" Erkka Lehtolan (Aamulehti 2.11.1985) mielestä "kaipaamaan selkeitä painotuksia. Kenen probleemeista tässä lopultakin on kysymys? Entä mitä ihmiset todella ajattelivat? Nopea viittaus saksalaismatkustajan ajatuksiin ei olisi saanut jäädä ainoaksi jaksoksi, jossa otetaan älyllis-tiedollista kantaa eurooppalaisuuteen." Osmo Peltonen (Kansan uutiset 2.11.1985) arveli, että elokuvan "ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut Waltarin ajan dekadenssin ja 80-luvun elämäntunteen rinnastaminen. Mutta kaikki tämä on lopultakin itsestäänselvää eikä jaksa kauan viehättää. [- -] Oikeastaan elokuva toistaa Waltarin romaanin heikkouksia. 'Näin on "artistisuus", "taiteellisuus" joutunut korvaamaan näkemystä ja tunnelma analyysiä', kirjoitti jo Olavi Paavolainen Suursiivouksessaan. Mutta siinä missä Waltarin paljon parjattu naiivius kuitenkin toi romaanin ajankuvaan välittömyyttä, aitoa sykettä, elokuva onnistuu paljon heikommin." "Suuri illusioni on ajattelevan katsojan elokuva", kirjoitti sen sijaan Hannu-Pekka Wettenhovi (Pohjalainen 11.1, 1.2.1986), jonka mielestä kriitikot olivat liian ankaria tuomitessaan elokuvan "tekotaiteellisena kaunokuvana". "Tuija-Maija Niskanen ei käytä muodissa olevaa konstailematonta kerrontaa, vaan rakentaa kaiken hieman arvoituksellisesti kuvien sisälle. Jos katsoja ei pääse mukaan tuohon kuvien virtaan, jää elokuva hänelle osaksi arvoitukseksi, ja silloin sen helposti tulkitsee huonoksi." Dan Steinbock (Still 1/1986) moitti näyttelijäohjausta ja elokuvan ammattinäyttelijöitä: "Valkeejärvi, Ekblad ja Toikka ovat vakavia, niin vakavia. Se on ajan henki. Tuskaisen ihmisen pitää näyttää tuskaiselta. Se on hölynpölyä. [- -] Mutta on Suuressa illusionissa hetkensäkin, tahattomat elon väreet. Saksalainen merimies, jolla on vallattoman rivo nauru. Ranskalainen concierge-rouva jonka ilmeiden luonnollisuudesta ei erota teennäisyyden häivääkään. Tai Hartin keskustelukumppani junassa, saksalainen nuorukainen, joka panee kiihkeydellään vauhtia dialogiin ja Valkeepäähän [po. Valkeejärveen]. Tai jotkut Pariisin groteskit tyypit." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||||
Suuri illusioni (1928) oli Mika Waltarin läpimurtoromaani, mutta elokuvaksi se pääsi lähes 60 vuotta myöhemmin. Tuija-Maija Niskasen ohjaama Suuri illusioni oli kaikkiaan 36. Waltari-filmatisointi: aiemmista elokuvista 23 perustui Waltarin teoksiin, 12 hänen käsikirjoituksiinsa. Sysäyksen Suuren illusionin tekemiseen Niskanen sai kirjailija Anja Kauraselta (nyk. Snellman), joka kirjallisuusopinnoissaan oli perehtynyt Waltarin tuotantoon ja koki Suuren illusionin 1980-luvulla jälleen ajankohtaiseksi: "Kummatkin aikakaudet ihannoivat individualismia, kansainvälisyyttä ja romantiikkaa". Kypsyttelyvaihe kesti kaksi vuotta, minä aikana Kauranen teki aiheesta useita käsikirjoitusversioita. Kuvausvaiheessa paralleelit kävivät tekijöille yhä ilmeisemmiksi: "20-lukua haettiin ja 80-luku löydettiin: ihmisten itsekeskeisyys, hermostunut uuden perässä juokseminen, seksuaalinen irrallisuus sekä ikuiset tunteet rakkaus ja intohimo." 1920-luvun lopun ajankuvasta tehtiin melko viitteellistä: "Pyrimme säilyttämään aikakauden illuusion mutta emme orjaile sitä." (Ilta-Sanomat 22.5.1985). Valmiissa elokuvassa aikaa ei ole täsmennetty, käsikirjoituksessa sen sijaan Helsingin jaksot on ajoitettu syksyyn 1928, Pariisin jaksot kevääseen 1929. Tältä pohjalta voidaan kirjata muutamia anakronismeja: Helsingin elokuvateatterin edessä nähdään juliste Jean Vigon elokuvasta L'Atalante, joka valmistui 1934, esitettiin nimellä La Chalande quipasse ja nähtiin Suomessa vasta 1960-luvulla; Hart käy katsomassa G. W. Pabstin elokuvaa Die Büchse der Pandora, joka sai Berliinin ensi-iltansa helmikuussa 1929 ja kiellettiin Suomessa; myös eräät musiikkiteemat kuten Warum (1937) ja Istanbul (1953) ovat 1920-lukua selvästi myöhempää perua. Varsinaisen musiikin säveltäjänä esiintyy Kaija Saariaho, suomalaisen elokuvan toisena naissäveltäjänä sitten Helvi Leiviskän (Nyrki Tapiovaaran Juha, 1937). Saariaho kertoi valinneensa musiikki- ja äänimateriaalit sekä ideat tavoitellen hyvin yleisellä tasolla joitakin tunnetiloja. Varsinaisen sävellystyön hän teki paljolti tietokoneella. Georges Manuelisin nimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Manulelis. Pekka Valkeejärven ja Markku Toikan rinnalla kolmantena päähenkilönä nähtiin suomenruotsalainen Stina Ekblad (s. 1954), Pohjanmaalla syntynyt näyttelijä, joka oli käynyt teatterikoulun Tanskassa ja työskenteli tuolloin Tukholman kaupunginteatterissa. Hän oli esiintynyt sivuosassa jo Tuija-Maija Niskasen esikoiselokuvassa Jäähyväiset (1982) ja herättänyt huomiota Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Alexander (1982). Suuren illusionin roolia varten Ekblad joutui elvyttämään suomenkielen taitojaan. Angelan sodan (1984) lailla Suuressa illusionissa kuullaan kaikkiaan kuutta kieltä ja vieläpä aivan samoja: suomea, ruotsia, saksaa, ranskaa, englantia ja latinaa. Syksyllä 1985 WSOY julkaisi Waltarin romaanista uuden taskukirjalaitoksen, 14. painoksen, jonka kansiaihe oli peräisin elokuvasta. Samassa yhteydessä ilmestyi Sig-yhtyeen Matti Inkisen laulu Leijailen (säv. ja san. Matti Inkinen, sov. Matti Inkinen ja Juha Oksanen; Pyramid RAMS-113 ja RAMIX-113, 1985) joka oli saanut innoituksensa Waltarin romaanista ja jota käytettiin elokuvan mainosvideossa. Alun perin budjetoidun neljän ja puolen miljoonan sijasta Suuren illusionin tuotantokustannukset nousivat lähes kuuteen miljoonaan markkaan, mitä elokuvasäätiön tuki, laatutuki ja lipputulot eivät pystyneet peittämään. Tuija-Maija Niskanen on jatkanut ohjaustyötään television puolella. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Kaija Saariaho Kaija Saariaho, syntetisaattori (off), 1' 00". 2. I'm Comin' Virginia Säv. ja san. Will Marion Cook - Donald Heywood Frank Trumbauer and His Orchestra (off), yhdeksään kertaan, yht. 17' 40". Levytys: Frank Trumbauer and His Orchestra; Parlophone R-2687, 13.5.1927. 3. Wringin' and Twistin' Säv. Frank Trumbauer - Thomas "Fats" Waller Tram, Bix and Lang (off), kahteen kertaan, yht. 4' 30". Levytys: Tram, Bix and Lang; CBS-66367, 1956 (alkuperäisäänitys 17.9.1927). 4. Warum Säv. Theo Mackeben, san. Johann Wolfgang von Goethe Militza Korjus, laulu, ja orkesteri (off, radio), 0' 45". Levytys: Militza Korjus; Fazer Finnlevy SAFCD-2044, 1990 (alkuperäisäänitys 1937). 5. Istanbul Säv. Nat Simon 1) Es. Markku Toikka, vihellys (playback), 0' 20". 2) Vihellys (off), 0' 10". 6. Sonny Boy Säv. ja san. Lew Brown - Ray Henderson - AI Jolson - Buddy De Sylva Josephine Baker, laulu, ja yhtye (off), 1' 35". Levytys: Josephine Baker; RCA Victor B-000003FHO, 1973 (alkuperäislevytys 1920-luku). 7. Jazz Me Blues Säv. Tom Delaney Es. "jazz-yhtye" (playback, Bix Beiderbecke and His Gang), 0' 55". Levytys: Bix Beiderbecke and His Gang; Parlophone R-127, 5.10.1927. Huomautuksia: Pianisti esittää sävelmää (playback), 0' 45". Musiikkinumeron 6 aikana Markku Toikka tapailee pianolla samaa kappaletta (playback). Teostoilmoituksessa on mainittu Albert Ketélbeyn säveltämä In a Persian Market, 4' 00", jota ei elokuvassa kuulla. Musiikkinumeroita 2-4 ja 7 ei mainita ilmoituksessa. Musiikkinumeroita 2, 3 ja 7 yhdistää kornetisti (nro 7:ssä myös pianisti) Leon "Bix" Beiderbecke, jonka nimissä teokset nykyisin yleensä julkaistaan. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Tack | ||||||||||||||||
Classic Antique Shop, Fasaani, Finn-Am Oy / Paris, Finn-Ris Oy, Galerie Hörhammer, Helsingin kaupunki, Hilja Maria, Kaksi Kanaa, Kansallis-Osake-Pankki, Karderoopi, Kellari 84, National-Filmi Oy, Patina Puoti, Polaroid Corp./Perko Oy, Primagaz/Paris, Ruutu Rouva, Salon TS, SEA, Terttu Pihlajamaa, Timo Tanttu, VR, WSOY, Ystävyysmatkat |
||||||||||||||||
Arkivmaterial | ||||||||||||||||
Elokuvateatterikohtauksessa nähdään katkelmia G. W. Pabstin elokuvasta Die Büchse der Pandora / Pandoran lipas (1928). - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|