Pää pystyyn Helena

Humöret upp, Helena (ruotsinkielinen nimi)
Chin up, Helena! (englanninkielinen käännösnimi)
Lève la tête, Helena (ranskankielinen käännösnimi)
Kopf hoch, Helena (saksankielinen käännösnimi)
Pää pystyyn, Helena (työnimi)
Humoret upp, Helena (ruotsinkielinen työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Pää pystyyn Helena

Esko Töyrin ohjaama ja Kaarlo Nuorvalan kanssa käsikirjoittama draama Pää pystyyn Helena (1957) on neljäs ja viimeinen Aino Räsäsen Helena-romaanien sarjasta tehdyistä elokuvista. Isoäiti Helena Junkkeri (Irma Seikkula) uurastaa maatilalla, jonka isännyyttä hänen leskeksi jäänyt poikansa Arttu (Jussi Jurkka) ei oikein kykene ottamaan. Taloon lastenkaitsijaksi saapuva Taina Raitalo (Heidi Krohn) saa surevan miehen jälleen hymyilemään ja Artun pikkusisko Päivi (Maija Karhi) puolestaan ilahduttaa koko Junkkerin perhettä saavutuksillaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Jussi Jurkka, näyttelijä
Heidi Krohn, näyttelijä
Irma Seikkula, näyttelijä
Reino Valkama, näyttelijä
Emmi Jurkka, näyttelijä
Maija Karhi, näyttelijä
Pertti Weckström, näyttelijä
Alpo Vammelvuo, näyttelijä
Hillevi Lagerstam, näyttelijä
Sakari Jurkka, näyttelijä
Mirjam Himberg, näyttelijä
Toivo Mäkelä, näyttelijä
Eila Pehkonen, näyttelijä
Henny Valjus, näyttelijä
Eila-Kaarina Roine, näyttelijä
Jukka Manninen, näyttelijä
Uljas Kandolin, näyttelijä
Arkistoaineisto / esiintyjät: Kurt Ingvall (maisteri Osmola valokuvassa) elokuvasta <i>Näkemiin Helena</i> (1955) (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät
Muut tekijät
Mauno Mäkelä, tuotannonjohto
Kaarlo Nuorvala, käsikirjoittaja
Esko Töyri, käsikirjoittaja
Unto Kumpulainen, kuvaaja
Nils Holm, leikkaaja
Gösta Salminen, ääni
Tuomo Kattilakoski, ääni
Tauno Pylkkänen, säveltäjä
Lauri Elo, lavastaja
Jaakko Kuusisto, ohjaajan apulainen
Väinö Tulosmaa, studiopäällikkö
Mauri Jaakkola, järjestäjä
Seppo Ahonen, b-kuvaaja
Fenno-Filmi Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Stig Sundman, äänitysassistentti
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
11 106 518 mk
Julkaistu
1957
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
08.02.1957
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Adams, Rex, Tuulensuu
Lahti: Kinema
Oulu: Bio Kiistola
Tampere: Kino
Turku: Domino
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
9
Muut näytökset
  • 10.02.1957 Sampo, Pori ensi-iltakierros
  • 17.03.1957 Palatsi, Kuopio ensi-iltakierros
  • 12.05.1957 Elohuvi, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 11.01.1971 MTV1 Katsojia: 1 800 000
  • 09.07.1981 MTV2 Katsojia: 835 000
  • 07.02.1989 TV1 Katsojia: 500 000
  • 06.04.1994 TV1
  • 19.04.2000 YLE TV1
  • 12.09.2006 YleTeema [TV-arkisto]
  • 15.09.2006 YleTeema [TV-arkisto]
  • 16.09.2006 YleTeema [TV-arkisto]
  • 04.11.2009 YLE TV2
  • 27.05.2011 YLE TV1
  • 23.04.2014 YLE TV1
  • 12.08.2016 Yle TV1
  • 22.11.2018 Yle TV1 [Fennada-klassikot]
  • 12.03.2020 Yle TV1 [Fennada-klassikot]
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Espoo: Gumböle: Gumbölen kartano (Junkkerin kartano) ratsutalleineen Engelin puistotie 1, Gumbölentie (linja-auton pysäkki), maantiesilta Gumbölenjoella (Mari ja Lennu hyvästelevät Helenan)

Vantaa: Korso: Unto Kumpulaisen omakotitalo Kuvaamotie 5 (nyk. Delfiinitie 4) (kanttorin talo)

Helsinki: Kallvikin hiekkakuoppa (Arttu Junkkerin lähirannassa, rantalaituri ja venevaja), Kallahden uimaranta (puissakiipeily, Taina, Arttu ja lapset uimarannalla)

Espoo: Nuuksio: Punjon kartanon Saunaniemi ja Pitkäjärvi (Päivi ja Lennu kävelevät rannalla, soutu- ja onkiretki)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta.

Sisäkuvat

Espoo: Gumböle: Gumbölen ratsutalli Gumbölen kartanossa Engelin puistotie 1 (navetan vesiputken korjaus, hevosen kengitys)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta.

Studiot

Helsinki: Fennada-Filmi Oyn Kulosaaren studio (Junkkerin tilan varasto, keittiö, sali, makuuhuoneet ja työhuone, kanttorila)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta.

Sisältöseloste

Taina Raitalo tuo Eevan lapset Irmelin ja likan isoäiti Helenan luo Junkkeriin. Helena uurastaa talon töiden parissa, hänen poikansa Arttu suree yhä vaimonsa kuolemaa ja epäröi ottaa Junkkerin isännyyttä. Hän viettää aikaansa hakkaillen kevyesti Tainaa ja leikkien sisarensa lasten kanssa.

Maisteri Kai Werne saapuu Junkkeriin tapaamaan Tainaa, joka osoittautuu hänen morsiamekseen. Mies kertoo asiasta jo perillä olevalle Artulle, että Taina on Raitalon kartanon rikas perijätär, ei pelkkä lapsenpiika. Taina ja Kai selvittävät välinsä; jatkossa Kai alkaa viihtyä hyvin yhdessä sahanomistajan tyttären, Liisi Järvelän kanssa. Arttu kertoo Tainalle syyttävänsä itseään vaimonsa kuolemasta.

Artun nuorempi sisar Päivi on päässyt ylioppilaaksi ja palaa kotiin. Asiaa juhlitaan yhteisellä aterialla, johon myös Eeva ja hänen miehensä ottavat osaa. Päiviin rakastunut isäntärenki Lennu pitää puheen, jossa hän ilmoittaa lähtevänsä maamieskouluun. Helena luovuttaa Artulle isännyyden, jonka hän sanoo olleen itsellään vain lainassa.

Päivi pyytää Tainaa jäämään muutamaksi päiväksi luokseen, sen jälkeen kun lapset lähtevät vanhempiensa mukana kaupunkiin. Tainan ja Artun suhde kehittyy vuorottelevien kiukunpuuskien ja tunnustusten myötä. Taina uhkaa lähteä, mutta Päiville hän kertoo rakastavansa Arttua. Päivillä on oma sydänsurunsa, jota hän yrittää peittää riehakkaan käytöksen alle: hän saa kirjeen Osmolalta, jonka kanssa hän on ollut kihloissa.

Päivin ylioppilaaksi pääsyn ja Artun isännyyden kunniaksi järjestetään samppanjakestit. Taina saa Artulta kuulla Kai Wernen ja Liisi Järvelän kihlauksesta. Samalla Arttu tunnustaa Tainalle rakkautensa. Päivi yllättää heidät kesken suudelman. Myös Helena liittyy seuraan, syleilee ja onnittelee uutta kihlaparia.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Kriitikot kiinnittivät huomiota elokuvan juonen vaikeaselkoisuuteen. "Kaarlo Nuorvalan ja Esko Töyrin käsikirjoitus on vähän kummaa tekoa. Ilman muuta on pidetty selvänä, että kaikki muistavat Aino Räsäsen tarinoiden kaikki henkilöt. Niin he sitten putkahtelevat tarinaan yks kaks, vasta pitkän ajan päästä selviää, kenestä kulloinkin on kysymys", valitteli nimimerkki S. (Uusi Aika 12.2.1957).

"Kun Töyri on sadan prosentin filmimies, päinvastoin kuin useimmat ohjaajamme, jotka ovat oppineet aakkosensa teatterissa, olisi tietysti odottanut hänen esikoisestaan löytyvän joitakin todella filmillisiä, kuvakerronnallisia 'nastoja'. Niitä ei kuitenkaan juuri ole, vaan tarina on melko puhtaasti alusta loppuun teatterinomaista vuorokeskustelua [- -]", kirjoitti Heikki Eteläpää (Elokuva-Aitta 4/1957). Hän myös piti kohtuuttomana sitä, että katsojalta oletettiin Helena-sarjan aikaisempien romaanien ja elokuvien tuntemusta.

"Aivan arvottomana tätä neljättä 'Helenaa' ei kuitenkaan ole tarpeen pitää. Hakemalla siitä löytyy kyllä moniaita positiivisia seikkoja. Lähinnä tulevat mieleen nuorten näyttelijöiden hyvät ja luontevat suoritukset. Parasta työtä tekevät Heidi Krohn, Jussi Jurkka, Maija Karhi ja Pertti Weckström ja tunnustus on annettava myös itse Helenalle - Irma Seikkulalle [- -]", totesi N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 12.2.1957). E. R-nen (Esko Rusanen, Kaleva 9.2.1957) arvioi Arttu Junkkerin elokuvan mielenkiintoisimmaksi roolihenkilöksi, "[- -] jonka sulkeutuneen ja passiivisen, mutta voimakkaan persoonan Jussi Jurkka ilmentää tehokkaasti ja vähin elein".

O. K. (Onerva Kankaansydän, Kauppalehti 13.2.1957) jakoi kiitosta kuvaaja Unto Kumpulaiselle, "[- -] joka muutamilla kuvakulmillaan ja maisemanäkymillään on saanut elokuvaan lämpöä ja luontevuutta" - sekä lavastaja Lauri Elolle, "[- -] jonka lavastukset kertovat Junkkerin tilan vauraudesta ja sen piirissä elävien ihmisten vaiheista".

Useimpien kriitikoiden arviot muistuttivat kuitenkin Ylioppilaslehden Rihlan (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 15.2.1957) lyhyttä ja ytimekästä purkausta: "Aino Räsäsen bestsellerien mainetta parempi kotimainen huolitellusti tehty mitättömyys, joka on kyllin vaatimaton ja raikaskin ollakseen pahemmin raivostuttamatta, mutta joka kaatuu täydelliseen tyttöromaanimaiseen tyhjänpäiväisyyteensä."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Aino Räsäsen Helena-romaanien sarjasta ensimmäinen, Soita minulle, Helena!, ilmestyi vuonna 1945 ja muuttui elokuvaksi kolme vuotta myöhemmin Hannu Lemisen ohjaamana. Kahden seuraavan romaanin elokuvasovitukset toteutti Lasse Pöysti (...ja Helena soittaa, 1952 ja Näkemiin Helena, 1955), neljännen Pää pystyyn Helena ohjasi Pöystin elokuvien kuvaaja Esko Töyri.

Helenaa esitti tällä kertaa Irma Seikkula, joka oli nähty samassa osassa myös elokuvassa ...ja Helena soittaa. Ensimmäisessä elokuvassa oli Helenana ollut ohjaajan puoliso Helena Kara ja kolmannessa Emma Väänänen. Sarjan aiemmista osista olivat Töyrin elokuvassa mukana myös Jussi Jurkka Arttuna ja Reino Valkama kanttori Tupasena sekä Kurt Ingvall maisteri Osmolana, jälkimmäinen tosin vain valokuvassa. Helenan miehen Jari Junkkerin osaan ei tarvinnut kiinnittää ketään - hän oli kuollut kolmannen ja neljännen romaanin välillä.

Pää pystyyn Helena tuotti lähes 2,5 milj. mk enemmän kuin mitä oli maksanut. Uusia Helena-romaaneja ilmestyi vielä kahdeksan, mutta niiden elokuvasovituksia ei enää jatkettu. Esko Töyri, jonka esikoisohjaus oli ollut Kolmiapilan (1953) yksi episodi, sai kesällä 1957 ohjattavakseen vielä yhden elokuvan, sotilasfarssin Vääpelin kauhu. Kuvaajantyönsä ohella hän toimi myös teknisenä ohjaajana elokuvissa Iskelmäketju (1959) ja Kultainen vasikka (1961).

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen
Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 55".


2. Valssi
Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen
Es. Irma Seikkula, piano (playback, tuntematon pianisti ja orkesteri), 0' 55".


3. Gaudeamus igitur
Säv. trad. saksalainen
Es. Reino Valkama, piano (playback, tuntematon pianisti), 0' 25".


4. Loppumusiikki
Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen
Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 00".

Huomautuksia:
Alkumusiikki toistuu elokuvan pääteemana mm. soutelukohtauksessa.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
6752
Tarkastuspäivä
17.01.1957
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2200 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-06752
Tarkastuspäivä
26.05.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
77'11"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
80 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Aino Räsänen: Pää pystyyn, Helena!. Hämeenlinna: Karisto, 1955. (romaani)