Pää pystyyn Helena
Humöret upp, Helena (ruotsinkielinen nimi)
Chin up, Helena! (englanninkielinen käännösnimi)
Lève la tête, Helena (ranskankielinen käännösnimi)
Kopf hoch, Helena (saksankielinen käännösnimi)
Pää pystyyn, Helena (työnimi)
Humoret upp, Helena (ruotsinkielinen työnimi)
Finna-recension
Pää pystyyn Helena
Esko Töyrin ohjaama ja Kaarlo Nuorvalan kanssa käsikirjoittama draama Pää pystyyn Helena (1957) on neljäs ja viimeinen Aino Räsäsen Helena-romaanien sarjasta tehdyistä elokuvista. Isoäiti Helena Junkkeri (Irma Seikkula) uurastaa maatilalla, jonka isännyyttä hänen leskeksi jäänyt poikansa Arttu (Jussi Jurkka) ei oikein kykene ottamaan. Taloon lastenkaitsijaksi saapuva Taina Raitalo (Heidi Krohn) saa surevan miehen jälleen hymyilemään ja Artun pikkusisko Päivi (Maija Karhi) puolestaan ilahduttaa koko Junkkerin perhettä saavutuksillaan.
Sparad:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||
Övriga uppträdare
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br />Kurt Ingvall (maisteri Osmola valokuvassa) elokuvasta <i>Näkemiin Helena</i> (1955) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br />Kurt Ingvall (maisteri Osmola valokuvassa) elokuvasta <i>Näkemiin Helena</i> (1955)Sök bland ämnen |
||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||
Okrediterade
|
||||||||||||
Produktion | ||||||||||||
|
||||||||||||
Visningar | ||||||||||||
|
||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||
|
||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||
Loppukesä - 20.11.1956 |
||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||
|
||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||
Kriitikot kiinnittivät huomiota elokuvan juonen vaikeaselkoisuuteen. "Kaarlo Nuorvalan ja Esko Töyrin käsikirjoitus on vähän kummaa tekoa. Ilman muuta on pidetty selvänä, että kaikki muistavat Aino Räsäsen tarinoiden kaikki henkilöt. Niin he sitten putkahtelevat tarinaan yks kaks, vasta pitkän ajan päästä selviää, kenestä kulloinkin on kysymys", valitteli nimimerkki S. (Uusi Aika 12.2.1957). "Kun Töyri on sadan prosentin filmimies, päinvastoin kuin useimmat ohjaajamme, jotka ovat oppineet aakkosensa teatterissa, olisi tietysti odottanut hänen esikoisestaan löytyvän joitakin todella filmillisiä, kuvakerronnallisia 'nastoja'. Niitä ei kuitenkaan juuri ole, vaan tarina on melko puhtaasti alusta loppuun teatterinomaista vuorokeskustelua [- -]", kirjoitti Heikki Eteläpää (Elokuva-Aitta 4/1957). Hän myös piti kohtuuttomana sitä, että katsojalta oletettiin Helena-sarjan aikaisempien romaanien ja elokuvien tuntemusta. "Aivan arvottomana tätä neljättä 'Helenaa' ei kuitenkaan ole tarpeen pitää. Hakemalla siitä löytyy kyllä moniaita positiivisia seikkoja. Lähinnä tulevat mieleen nuorten näyttelijöiden hyvät ja luontevat suoritukset. Parasta työtä tekevät Heidi Krohn, Jussi Jurkka, Maija Karhi ja Pertti Weckström ja tunnustus on annettava myös itse Helenalle - Irma Seikkulalle [- -]", totesi N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 12.2.1957). E. R-nen (Esko Rusanen, Kaleva 9.2.1957) arvioi Arttu Junkkerin elokuvan mielenkiintoisimmaksi roolihenkilöksi, "[- -] jonka sulkeutuneen ja passiivisen, mutta voimakkaan persoonan Jussi Jurkka ilmentää tehokkaasti ja vähin elein". O. K. (Onerva Kankaansydän, Kauppalehti 13.2.1957) jakoi kiitosta kuvaaja Unto Kumpulaiselle, "[- -] joka muutamilla kuvakulmillaan ja maisemanäkymillään on saanut elokuvaan lämpöä ja luontevuutta" - sekä lavastaja Lauri Elolle, "[- -] jonka lavastukset kertovat Junkkerin tilan vauraudesta ja sen piirissä elävien ihmisten vaiheista". Useimpien kriitikoiden arviot muistuttivat kuitenkin Ylioppilaslehden Rihlan (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 15.2.1957) lyhyttä ja ytimekästä purkausta: "Aino Räsäsen bestsellerien mainetta parempi kotimainen huolitellusti tehty mitättömyys, joka on kyllin vaatimaton ja raikaskin ollakseen pahemmin raivostuttamatta, mutta joka kaatuu täydelliseen tyttöromaanimaiseen tyhjänpäiväisyyteensä." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||
Aino Räsäsen Helena-romaanien sarjasta ensimmäinen, Soita minulle, Helena!, ilmestyi vuonna 1945 ja muuttui elokuvaksi kolme vuotta myöhemmin Hannu Lemisen ohjaamana. Kahden seuraavan romaanin elokuvasovitukset toteutti Lasse Pöysti (...ja Helena soittaa, 1952 ja Näkemiin Helena, 1955), neljännen Pää pystyyn Helena ohjasi Pöystin elokuvien kuvaaja Esko Töyri. Helenaa esitti tällä kertaa Irma Seikkula, joka oli nähty samassa osassa myös elokuvassa ...ja Helena soittaa. Ensimmäisessä elokuvassa oli Helenana ollut ohjaajan puoliso Helena Kara ja kolmannessa Emma Väänänen. Sarjan aiemmista osista olivat Töyrin elokuvassa mukana myös Jussi Jurkka Arttuna ja Reino Valkama kanttori Tupasena sekä Kurt Ingvall maisteri Osmolana, jälkimmäinen tosin vain valokuvassa. Helenan miehen Jari Junkkerin osaan ei tarvinnut kiinnittää ketään - hän oli kuollut kolmannen ja neljännen romaanin välillä. Pää pystyyn Helena tuotti lähes 2,5 milj. mk enemmän kuin mitä oli maksanut. Uusia Helena-romaaneja ilmestyi vielä kahdeksan, mutta niiden elokuvasovituksia ei enää jatkettu. Esko Töyri, jonka esikoisohjaus oli ollut Kolmiapilan (1953) yksi episodi, sai kesällä 1957 ohjattavakseen vielä yhden elokuvan, sotilasfarssin Vääpelin kauhu. Kuvaajantyönsä ohella hän toimi myös teknisenä ohjaajana elokuvissa Iskelmäketju (1959) ja Kultainen vasikka (1961). - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musik | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 55". 2. Valssi Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen Es. Irma Seikkula, piano (playback, tuntematon pianisti ja orkesteri), 0' 55". 3. Gaudeamus igitur Säv. trad. saksalainen Es. Reino Valkama, piano (playback, tuntematon pianisti), 0' 25". 4. Loppumusiikki Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Huomautuksia: Alkumusiikki toistuu elokuvan pääteemana mm. soutelukohtauksessa. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta. |
||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||
|