Kolme miestä
Tre män (ruotsinkielinen nimi)
Three men - Gold in Lapland (englanninkielinen nimi)
"Numero 3" (työnimi)
Trois hommes (ranskankielinen käännösnimi)
Drei Männer (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kolme miestä
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K8 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Filmiryhmä Oy / Aito Mäkinen (tuotanto)<br /><br />Jukka Linkolan studio-orkesteri
Filmiryhmä Oy / Aito Mäkinen (tuotanto)<br /><br />Jukka Linkolan studio-orkesteriHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
26.5.-28.9.1983 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Useimmat arvostelijat pitivät Kolmen miehen aihetta kiinnostavampana kuin toteutusta. "Tuskastuttavuuteen asti kansatieteellinen asennoituminen leimaa Virke Lehtisen historiallista elokuvaa [- -]", avasi kritiikkinsä Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 21.1.1984). "Faktat, puvustus, miljöön ja henkilöiden ulkokohtainen aitous on varmasti paikallaan, mutta ihmisistä jää puuttumaan sisäinen elämä, todellinen intensiteetti. Virke Lehtinen on loistava dokumentaristi ja kuvaaja, mutta hänen voimansa eivät tunnu riittävän pitkän elokuvan vaatimien dramaattisten rakenteiden toimivaan hahmottamiseen: katsoja saa seurattavakseen elokuvan, josta aiheen vaatima voima, värikkyys ja elämisen tuntu puuttuvat liiallisessa määrin." Moni kriitikko tunnisti Kolmessa miehessä John Hustonin Sierra Madren aarteen (1948) asetelman. "Kullanhimon psykologisena kuvauksena Kolme miestä auttamatta vertautuu siihen ja jää toiseksi", totesi Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 3/1984). "Mielenkiintoinen, sävyltään lähes dokumentaarinen ympäristön ja työn esittely ei yllä muodostamaan tarpeeksi voimakasta vastapainoa ihmiskuvauksen epämääräisyydelle." Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 21.1.1984) suhtautui Kolmeen mieheen positiivisemmin ja painotti erityisesti kuvauksen ansioita: "Hannu Peltomaan ja Virke Lehtisen kamera taltioi Lapin jokivarsia, pohjoisen luonnon jylhyyttä ja koskemattomuutta oivaltavasti, tuntevasti. Hyvin raikkaat vapaan ulkoelämän tuulet puhaltelevat Kolmen miehen vaiheilla." Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 21.1.1984) puolestaan huomautti, että "työnteon kuvaajana Virke Lehtinen on osaava ja viitseliäs. Miehet nousevat koskia, kalastavat, kaivavat maata, tekevät lautoja, soutavat, lastaavat ja patikoivat kaiken aikaa ulkoilmassa, vapaan taivaan alla. Tämän puuhakkuuden kautta Kolme miestä onnistuu myös kuvaamaan sen, millainen oikotie onneen kappale kultaa oli." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Virke Lehtinen (s. 1940) oli aloittanut elokuvauransa 1961, toiminut Erkko Kivikosken ensimmäisten elokuvien kuvaajana ja vaikuttanut Filmiryhmä Oy:n perustajajäsenenä vuodesta 1964. Kun Aito Mäkinen oli tullut toiseksi pääosakkaaksi 1966, he olivat yhdessä ohjanneet Filmiryhmälle lukuisia palkittuja lyhytelokuvia sekä pitkät näytelmäelokuvat Vain neljä kertaa (1968) ja Muurahaispolku (1970). Juuri Muurahaispolun Lapin-kuvausten aikana kesällä 1969 Lehtinen sai idean Lapin kultaryntäystä käsittelevään elokuvaan. Viisi vuotta myöhemmin hän otti yhteyttä kirjailija Veikko Huoviseen, joka ensin suhtautui hankkeeseen epäluuloisesti. Säännöllisen kirjeenvaihdon tuloksena hän kuitenkin taipui ja sai syksyllä 1982 valmiiksi aihetta käsittelevän "elokuvakertomuksen". Sen pohjalta Lehtinen ja Radioteatterin dramaturgi Solja Kievari muokkasivat varsinaisen käsikirjoituksen. "Aihe olisi erinomaisen kiinnostava, mutta kun olen ollut 'keksijänä' kahden teokseni filmaamisessa, synkät aavistukset valtaavat minut", Huovinen pohti päiväkirjateoksessaan Humusavotta (1976). "Minä epäilemättä kiinnittäisin huomiota eniten olosuhteiden karuuteen, hankaliin matkoihin, ankaraan työhön ja luotettavaan dokumenttipohjaan. [- -] Haluaisin vaikuttaa näyttelijöiden valintaan. En valitsisi ammattinäyttelijöitä. Haluaisin olla päätösvaltaisena 'kuokkijana' filmin leikkausvaiheessa. Ja tähän ne ei suostu kuitenkaan. Kun käsikirjoituksen ja kertomuksen saavat, on kirjailija pelkkää ilmaa vain." Varsin pitkälle Virke Lehtisen elokuva toteutui Huovisen edellyttämässä aitouden hengessä. Lehtisen mukaan kaikki elokuvan henkilöt ovat todellisuuspohjaisia, ammattinäyttelijöitä oli vain muutama, kuvaukset tapahtuivat aidoilla paikoilla ja niissä oli mukana lähes sata paikallista avustajaa. Elokuvan varsinainen ensi-iltakin järjestettiin avustajille Ivalossa 13.1.1984. Elokuvan valmistusta hankaloitti ohjaajan ja kameraryhmän välinen skisma. Ongelma poistui, kun Elovalkia Oy:n nimissä työskennelleet kuvaaja ja assistentti irtisanottiin kesken kuvausten, ja Virke Lehtinen ryhtyi myös elokuvan pääkuvaajaksi. Kullankaivajatarinoilla on ollut hedelmällinen kasvualusta etenkin amerikkalaisessa elokuvassa, maineikkaimpina kukintoina Charles Chaplinin Kultakuume (The Gold Rush, 1925) ja John Hustonin Sierra Madren aarre (The Treasure of the Sierra Madre, 1948). Suomessa Lapin kultakuumeen teemaa oli sivuttu elokuvissa Rovaniemen markkinoilla (Jorma Nortimo, 1951) ja Villin Pohjolan kulta (Aarne Tarkas, 1963). Åke Lindman hautoi aihetta 1950-luvulta asti ja pääsi toteuttamaan sen elokuvaksi 15 vuotta Lehtisen jälkeen: Lapin kullan kimallus (1999) kertoo saman ajankohdan kultaryntäyksestä kuin Kolme miestä, toisin painotuksin ja näkökulmin mutta yhtä tosipohjaisin henkilöin ja yhtä lailla aitouteen pyrkien. Valtion elokuvatarkastamossa Kolmen miehen pituudeksi mitattiin 2 905 metriä eli 106 minuuttia. Elokuvateattereissa sitä kuitenkin esitettiin 95 minuutin versiona. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Jukka Linkola Jukka Linkolan studio-orkesteri (off), yht. 2' 50". 2. Inarinjärvi Säv. Evert Suonio, san. Zachris Topelius, suom. Eino Kettunen Es. "kullankaivajat", laulu (100 %, off), kahteen kertaan, yht. 2' 15". 3. My Bonnie / Merimieslaulu / Nyt tuulet nuo viestin jo toivat Säv. trad. ja H.J. Fulmer Es. "kullankaivaja", vihellys (off), 0' 20". 4. Oh Susanna / Oi Susanna Säv. ja san. Stephen Foster, suom. Tapio Lahtinen Es. Pekka Räty, laulu ja harmonikka, tunnistamaton huuliharpisti ja "kullankaivajat", laulu (100 %), 2' 30". 5. Kultalaulu ("Kulta kuumeen tuo kummallisen --") Es. Aarne Pollari, Vesa Veijalainen ja "kullankaivajat", laulu (100 %), 0' 15". Huomautuksia: Musiikkiselvitys on laadittu 106 minuutin version mukaan. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Lapin Kullankaivajain Liitto ry., Viljo Mäkipuro (1899-1982), Palsin Kultayhtiö, Big Nugget Co., Orimattilan Kotiseutumuseo, Rovaniemen Teatteri, Lahden Kaupunginteatteri, Pihlajamaa Marketing, Turo Oy, Laatupesu Ky Kuopio, Olli Tuomola, Kaija Kiviniemi, Lilli Kaipainen, Eeva Pirttilä, Lauri Ukkola, Pauli Yli-Aska, Kari Kinnunen, Juhani Itkonen, Veijo Toivonen, Martti Yli-Suvanto, Reijo Pääkkö, Mauri Niemi, Kuukkeli Oiva Korhonen, Kisu Erik S. Nyholm, OKO |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|