"1871. Suomessa on vasta eletty suuret nälkävuodet", kertoo alkuteksti. "Köyhyys ja kuolema koettelevat kansaa. Silloin löydetään Lapista kultaa. Kymmenet, sadat miehet vaeltavat kohti pohjoista."

Matkaan lähtevät myös Antti Parviainen ja entinen merimies Grönlund, jolla on tieto hyvästä huuhdontapaikasta Sotajoella. Parviaisen 15-vuotias sisarenpoika Matti haluaa miesten mukaan, mutta Grönlundille kelpaisi vain riski mies. Matti seuraa miehiä jalan ja todistaa tarpeellisuutensa ampumalla metson ja pelastamalla virrasta veneen, joka on karannut miesten nahistellessa keskenään.

Matkalla pohjoiseen kolmikko ostaa uuden veneen isännältä, joka on tuntenut Matin isän, ja palkkaa nuoren naisen, Maaretin, laskemaan veneen koskea alas.

Perille päästessään miehet huomaavat, että Sotajoella on jo kullanhuuhtojia. Niskanderiksi esittäytyvä joukon johtaja ei kuitenkaan ole vielä tehnyt valtausta, ja vuorimestari määrää joukon siirtymään kauemmas, kun Parviainen muistuttaa häntä tekemistään palveluksista. Myöhemmin Niskander rakentaa puroon padon, jonka Grönlund räjäyttää ruudilla.

Parviaisen ihmetellessä, miksei Grönlund puhu itsestään mitään, tämä kertoo vain aikovansa ostaa kullalla oman laivan. Krouvissa huhutaan kuitenkin, että Grönlund on istunut vankilassa miestaposta. Matille Grönlund kertoo löytäneensä kultasuonen edellisenä kesänä yhdessä sittemmin hukkuneen veljensä kanssa.

Poliisit valvovat, että kaikki kulta kulkee virkavallan kautta, mutta jotkut huuhtojat epäilevät poliisien pimittävän sitä itselleenkin. Kun poliisit eivät suostu kirjoittamaan kullasta kuittia, Grönlund rakentaa salaiset huuhdontarihlat virkavallan sinetöimien lisäksi. Näin saamansa ylimääräisen kullan miehet kätkevät maahan. Miesten keskinäiset välit kiristyvät, kun Parviainen alkaa epäillä Grönlundia kullan pimittämisestä.

Grönlund tapailee Maaretia, joka on saapunut pohjoiseen kuljettamaan lautalla postia. Maaret on epäileväinen, koska uskoo merimiehen jättävän itkeviä naisia joka satamaan, mutta Grönlund sanoo ostavansa talon ja ottavansa Maaretin mukaansa.

Parviainen lähtee myymään laitonta kultaa norjalaiselle kauppiaalle, joka lupaa maksaa kaksinkertaisen hinnan. Palattuaan hän löytää suuren kultakimpaleen, jonka kätkee tovereiltaan. Kimpale saappaanvarressaan hän päätyy vuorimestarin luokse pelaamaan korttia ja auttaa tätä huijaamaan muita huuhtojia. Vuorimestarin juotua itsensä sammuksiin Parviainen varastaa koko viranomaisten kultavaraston ja pakenee veneellä. Vene kaatuu koskeen, mutta Parviainen pelastautuu rannalle suuri kultakimpale yhä saappaassaan. Poliisit ampuvat hänet, mutta ennen kuolemaansa hän ehtii kätkeä kullan. Matti löytää sen, ja Grönlund tuumii, ettei Parviainen oikeastaan ollut paha mies.

Grönlund ei lähdekään Maaretin kanssa, sillä "ihmisten kohtalo kulkee eri reittiä". Hän palaa merille ja sopii Matin kanssa, että tämä seuraa myöhemmin perässä.

Lopputekstien jälkeen nähdään nykyaikainen kaivinkone penkomassa miesten huuhdontapaikkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.