Rottasota
Råttkriget (ruotsinkielinen nimi)
The Rat War (englanninkielinen käännösnimi)
La Guerre des rats (ranskankielinen käännösnimi)
Rattenkrieg (saksankielinen käännösnimi)
Jonakin päivänä (työnimi)
Någon dag (ruotsinkielinen työnimi)
Finna-arvio
Rottasota
Maunu Kurkvaaran yhteiskunnallisessa draamaelokuvassa nuoripari Johanna Kannisto (Thelma Ramström) ja Rauno Mäkinen (Tapio Kouki) heräävät yhteiskunnallisiin asioihin nähtyään ekokriittisen elokuvan. Johannan isä on pääministeri (Pehr-Olof Sirén) ja Raunon isä (Ekke Hämäläinen) on mukana tämän hallituksessa. Rauno asettuu nykytilaa ja ministeri-isäänsä vastaan, nähden modernin kaupunkielämän lannistavana ja yhdenmukaistavana. Rauno karkaa kotoaan ja myöhemmin nuoret kohtaavat paetakseen yhdessä kaupungista maaseudun rauhaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br /><br />Jaakko Pakkasvirta (tallimestari, jakso elokuvasta <i>Patarouva</i>, 1959) <br />Santeri Karilo (Kannisto, pääministerin isä, jakso elokuvasta <i>Patarouva</i>, 1959) <br />Ossi Ahlapuro (Johannan äidin uusi miesystävä, jakso elokuvasta <i>Naiset</i>, 1964)<br />Leija Kurkvaara (Johanna vauvana ja pikkulapsena, jakso lyhytelokuvasta <i>Pikkuinen</i>, 1961) <br />Johanna Kurkvaara (Johannan pikkusisar, jakso lyhytelokuvasta <i>Pikkuinen</i>, 1961) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: <br /><br />Jaakko Pakkasvirta (tallimestari, jakso elokuvasta <i>Patarouva</i>, 1959) <br />Santeri Karilo (Kannisto, pääministerin isä, jakso elokuvasta <i>Patarouva</i>, 1959) <br />Ossi Ahlapuro (Johannan äidin uusi miesystävä, jakso elokuvasta <i>Naiset</i>, 1964)<br />Leija Kurkvaara (Johanna vauvana ja pikkulapsena, jakso lyhytelokuvasta <i>Pikkuinen</i>, 1961) <br />Johanna Kurkvaara (Johannan pikkusisar, jakso lyhytelokuvasta <i>Pikkuinen</i>, 1961)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Syksy 1967 - alkutalvi 1968 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Kurkvaaran aiheita ei sinänsä ole syytä tuomita", pohjusti Erkka Lehtola (Aamulehti 7.4.1968): "Hänen halunsa puuttua epäkohtiin lienee peruslaadultaan vilpitöntä. Kuitenkin Rottasota epäonnistuu. Se on huono filmi, koska Kurkvaara on koonnut materiaalinsa lähes muodottomaksi möykyksi eikä ole alistanut sitä esim. tiiviiseen filmidramaturgiseen käsittelyyn. - - Siitä on tullut kasautuma, jossa aiheet ovat pilautuneet epäselväksi vyyhdiksi vailla motivaatiota, vailla selkeyttä, logiikkaa. Lisäksi Kurkvaaran kyvyt henkilöohjaajana ovat jälleen melko heiveröiset; mukana on muutamia aivan hirveitä näyttelijäsuorituksia." "Kurkvaaran uudessa elokuvassa on niin paljon aineksia, että todella kyvykkäällekin ohjaajalle tuottaisi vaikeuksia saattaa niitä jonkinlaiseen järjestykseen", aloitti Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 9.4.1968). "Rottasota yrittää liikkua monella tasolla yhtä aikaa: se yrittää toimia kahden nuoren välisenä rakkaustarinana, poliittisena ja yhteiskunnallisena analyysinä ja kaiken lisäksi vielä visiona metafyysisen saastumisen aiheuttamasta joukkotuhosta. Kurkvaaran epäonnistuminen johtuu lähinnä siitä että nämä eri dimensiot esiintyvät visuaalisesti samassa tasapaksussa muodossa, niiden syvyyssuuntaista variointia ei tapahdu nimeksikään. - - Kurkvaaralla on esitettävänä joukko enemmän tai vähemmän ajateltuja asioita, joita hän panee ihmistensä suihin. Ihmiset jäävät valjuiksi ja mielenkiinnottomiksi, kun puhe ilmiselvästi irtoaa heidän luonnollisesta toiminnastaan." "Det är ingen nyhet att Kurkvaara är en god fotograf som inte kan skriva filmmanus", määritteli G.B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 7.4.1968). "Så ynkligt som i Råttkriget har resultatet knappast någonsin förr varit. En osammanhängande story berättar meningslösa, innehållstomma återblickar. De tidskritiska tankegångarna är så svamliga att filmgranskningsbyråns beslut att ge filmen skattefrihet på grund av dess 'budskap' måste betraktas som närmast komiskt. - - Berättelsen har varken huvud eller fötter och hör de mest dilettantiska upphovsmannen gjort sig skyldig till. Att han själv betraktar den valhänt skildrade generationskonflikten som en symbol för politiska förhållanden i vårt samhälle gör soppan än mer bedrövlig." "Silti Rottasota on mielestäni Kurkvaaran sympaattisin ja Yksityisalueen jälkeen parhain elokuva", arvioi puolestaan Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 7.4.1968) moitittuaan tekijää jälleen heikosta käsikirjoituspohjasta ja henkilöohjauksesta. "Monestakin syystä. Jo mainittujen kuvauksellisten ansioiden ohella on Otto Donnerin musiikki filmissä onnistuneesti omalaatuisena, toisinaan lähes visuaalisena lisänä - -. Nuorten rakastavaisten katsoma filmi (elokuva elokuvassa) on kokonaisuutenakin vitsikkäästi yllättävä ja erikoinen ja hyvin koossapidetty johdantojuttu." "Kurkvaaran sanomaelokuvassa on niin paljon miellyttäviä piirteitä ettei sitä tahtoisi sanoa heikoksi", koki myös Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 8.4.1968) ja Martti Savo (Kansan Uutiset 7.4.1968) puntaroi: "Rottasota eroaa Kurkvaaran aiemmista teoksista eniten paremman äänityksen sekä hyvän, osittain erinomaisen värikuvauksensa ansiosta. Aiheen - sellaisenaan hyvinkin polttavan - käsittely jäi pinnalliseksi ja näyttelijöiden henkilöohjaus olemattomaksi." "Henkilöohjaaja (?) Kurkvaaran hoivissa eivät parhaatkaan näyttelijävoimat yleensä ole esittäytyneet parhaimmillaan", säesti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 8.4.1968), "ja Rottasodassa ollaan vielä pulmallisemmassa tilanteessa; filmi on keskeisiltä tehtäviltään vasta-alkajien käsissä. Tapio Kouki on sympaattinen, eipä juuri enempää, eivätkä muutkaan Teatterikoulusta värvätyt ihan maailmaa kaada. Heidän rinnallaan Thelma Ramström, pelkkä missi, tulee pikantteine nuoren Jeanne Moreaun kasvoineen juttuun oikeastaan ihan tyydyttävästi - -." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Syksyllä 1966 Maunu Kurkvaara oli innoittanut lopettavansa elokuvien tekemisen ainakin kotimaassa. Päätöksessään Kurkvaara malttoi pysyä vain vuoden - jo syksyllä 1967 hän toimi vastaperustetun MK-Filmin tuotannonjohtajana ja ohjasi samanaikaisesti uutta elokuvaansa, jonka lopulliseksi nimeksi tuli Rottasota. Elokuvalle antoi kimmokkeen ajankohtainen keskustelu luonnon saastumisesta, ja käsikirjoittaja-ohjaajansa muotoilemana siitä kehkeytyi allegoria tulevaisuuden Suomesta. Pääosissa nähtiin teatterikoululainen Tapio Kouki sekä ensimmäiset Miss Cinema Europa -kilpailut Italiassa 1966 voittanut suomalainen Thelma Ramström, joka sai naispääosan Cecil Saint-Laurentin ohjaamassa ranskalaisessa elokuvassa Quarante-huit heures d'amour / 48 tuntia rakkautta (1968). Rottasodan takaumajaksot Kurkvaara rakensi käyttämällä lähinnä elokuviensa Patarouva (1959), Naiset (1964) ja Pikkuinen (1961) materiaalia. Kurkvaaran kaikkia tehtäviä ei ole määritelty elokuvan alkuteksteissä. Rottasodan yleisömenestys oli ensi-iltavuotensa heikoin. Elokuva jäi vaille valtionpalkintoa ja tuotti tappiota 105 000 markkaa. Seuraavan elokuvansa Miljoonaliiga (1968) Kurkvaara toteutti jälleen mustavalkoisena. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Jazz Säv. ja sov. Otto Donner Es. "jazzyhtye" (playback), kahteen kertaan, 1' 15" ja 1' 30". 2. Answer to Life Säv. ja san. Jim Pembroke Jim Pembroke, laulu, ja Blues Section -yhtye (off), 2' 20". Levytys: Blues Section; Love Records LRLP-3, 1967. 3. Dixieland Säv. trad., sov. Rurik Wahlstein Es. DDT Jazzband (playback), 2' 20". Huomautuksia: Taustamusiikin pääteema, toistuu mm. alkumusiikkina (1' 40"), Pikkuinen-takaumassa lastenlauluversiona (1' 25") sekä loppumusiikissa (3' 40"). Erikseen erottuvat myös poliisiratsian jazzteema (1' 00") sekä "varjostusteema" (2' 30"). Paraatitakaumassa marssimusiikkia (off, 0' 15"). Tapio Kouki hyräilee (synkr., 0' 15"). Sibelius-monumentilla soi Finlandia (säv. Jean Sibelius) vaudeville-parodiana. Nuorisodiskossa tanssimusiikkina poppia (off, 0' 20"). Musiikkinumeron 1 jazzyhtyeessä esiintyvät Otto Donner (trumpetti), Eero Ojanen (piano), Christian Schwindt (rummut), Tage Lindroos (tenorisaksofoni) ja Kari Hynninen (basso). DDT Jazzbändin kokoonpanossa esiintyvät mm. Freddy Andersson (klarinetti), Bo Grandell (rummut), Nalle Nyman (klarinetti), Timo Peltoniemi (banjo), Sven Svärd (pasuuna), Rurik "Rick" Wahlstein (trumpetti). - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Arkistoaineisto/ kuvauspaikatArkistomateriaali: Helsinki: Ruskeasuon ratsastustallit (pääministeri muistelee vaimoaan, elokuvasta Patarouva, 1959), Tarvo (vaimo toisen miehen seurassa, elokuvasta Naiset, 1964) Arkistomateriaali: Helsinki: Maunu Kurkvaaran asunto Huvilakatu 27 (äiti pienokaisensa kanssa, lyhytelokuvasta Pikkuinen, 1961) - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |