Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu
Gatlopp (ruotsinkielinen nimi)
Kujanjuoksu (työnimi)
The Gauntlet (englanninkielinen käännösnimi)
Amok (ranskankielinen käännösnimi)
Spiessrutenlaufen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu
Tositapahtumiin perustuvassa rikoselokuvassa Ossi Virtanen (Aarre Karén) joutuu kahnauksen ja juopottelun päätteeksi syytetyksi teinitytön murhasta, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen todisteiden riittämättömyydestä huolimatta. Ossi kiistää syyllisyytensä ja jatkaa vankilasta käsin taistelua vapaudestaan. Asiat saavat uusia käänteitä, kun Ossia vastaan asettunut rikospoliisin apulaispäällikkö Ranta (Esko Mannermaa) siirtyy sivuun ja nuori pikkurikollinen Matti Hämäläinen (Markku Salonen) jää kiinni ryöstöstä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Talvi - kesä 1971 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Kurkvaaran kehitys filmintekijänä on viime vuosina edistynyt ilahduttavan positiivisesti", aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 18.9.1971): "Hänen varhaisissa elokuvissaan toistuvasti tyypilliset kömpelyydet ja karkeudet tai epäloogisuudet ja äänipuolen heikkoudet ovat vähitellen kuoriutuneet vähiin tai pois. [- -] Kujanjuoksu on käsittääkseni (ja muistaman mukaan entisiä arvioiden) Kurkvaaran tähän asti paras, asiallinen ja kaikessa koruttomuudessaan hyvin vaikuttava elokuva. Kerronta etenee yleensä sopivan rauhallisesti, mutta jo proloogiluontoinen pelinavaus [- -] on tehokas ja hyvin tehty ja saa katsojan ehdottoman kiinnostuneeksi." "Ilahduttavan kypsäksi ja selkeäksi jäsentyy Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksun kokonaisuus", kiitti myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 19.9.1971, 10.12.1977). "Sitäpaitsi Kujanjuoksu on tietyllä tavalla uudentyyppinen kotimainen, dokumentinomaisuutta lähenevällä tarkkuudella, yleensä autenttisilla tapahtumapaikoillakin, se yrittää rekonstruoida yleisesti tunnetun rikosprosessin kulun. [- -] Näistä aineksista koostuu hyvin kiinteä, jännittäväkin tapahtumasarja, jonka Kurkvaara kertoo kiistattomalla arkirealistisella teholla. Hänen väridramaturgiansakin on mielenkiintoinen, ja tuo hieman elävyyttä raskassoutuiseen prosessiin [- -]. Väreiltään Kujanjuoksu on hyvin korkealuokkainen, harvoin meillä on esim. kevättalven sääolosuhteita taltioitu näin elävinä, näin omaperäisinä." "Första delen av filmen", kirjoitti B.P-m (Bengt Pihlström, Nya Pressen 18.9., 23.9.1971), "är utmärkt med stark miljökänsla och kusligt verkliga karaktärer. Filmen faller när den sedan rapsodiskt skildrar den riktige brottslingens sammanbrott, men ett intressant konstnärligt grepp bibehålls till slutet." "Tosin elokuvassa on puutteensakin", kritisoi Erkka Lehtola (Aamulehti 19.9.1971) tunnustettuaan teoksen monet ansiot. "Kujanjuoksu horjuu. Asiapohjaltaan se on todenmukainen ja ilmeisen luotettava. [- -] Valmisteleva esityö on ollut perusteellista, mutta kun on päästy varsinaiseen toteutukseen, ei tilanteen hahmottelu kaikkiaan saavuta dokumentaarista tehoa. Aarre Karen on tietysti uskottava Torsti Koskinen, mutta joutuessaan vastakkain Esko Mannermaan kanssa ei elokuvaan synny riittävää uskottavuutta; puuttuu ilmaa, puuttuu vivahteita, puuttuu elettyä tuntua. Eikä tämä puute koske pelkästään näyttelijäsuorituksia. Kujanjuoksussa on muutenkin sellaista jähmeyttä, että se käy jonkin verran kuivakkaaksi elokuvaksi." "Kujanjuoksulla on kieltämättömiä ansioita", puntaroi myös Markku Tuuli (Katso 41/1971), "ja Kurkvaara on jälleen kerran tarttunut polttavan ajankohtaiseen aiheeseen kuvaamalla ihmisen oikeusturvaa näin oikeuslaitoskeskustelun keskellä. Mutta vaikka seitsemän vuotta viattomana istuneen miehen tarina on ilman muuta kertomisen arvoista, Kurkvaaran vilpittömät aikeet ja kunnianhimo ovat olleet lopputulosta suuremmat. Kujanjuoksun pahat tyylivirheet ovat niin ilmeisiä, että niitä ei pysty sivuuttamaan." "Vahva kotimainen [- -] ja kameran käytöltään Kurkvaaran komeimpia", arvioi puolestaan Leo Stålhammar (Suomenmaa 24.9.1971). "Värisävyt luontuvat harmonisesti kokonaisuuden henkeen. Kurkvaaran ohjaajan ote näkyy myös kauttaaltaan onnistuneissa näyttelijäsuorituksissa. Aarre Karenin syyttömästi tuomittu mies samoin kuin Esko Mannermaan komisario ovat luonnekuvina parasta mitä kotimaisessa elokuvassa on viime aikoina nähty. Otto Donnerin musiikki liittyy joustavasti muuhun kerrontaan." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Helsingin Kumpulassa puukotettiin 16-vuotias tyttö kuoliaaksi 5.3.1963. Helsingin kaupungin raastuvanoikeus tuomitsi Torsti Ossian Koskinen syylliseksi tekoon. Seitsemän vuotta myöhemmin, joulukuun alussa 1970, Koskinen vapautui vankilasta syyttömäksi todettuna. Torsti Koskinen itse oli koko ajan kieltänyt syyllisyytensä veritekoon, mutta vapautuspäätös syntyi vasta sen jälkeen, kun vankilassa istuva nuorisorikollinen tunnusti olleensa puukottaja. Torsti Koskisen tarinasta syntyi vuonna 1971 sekä Risto Juhanin kirjoittama teos Torsti Ossian Koskinen syyllinen - syytön että Maunu Kurkvaaran tuottama ja ohjaama elokuva. Saatesanoissaan Kurkvaara totesi: "Elokuva perustuu kuulustelu- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoihin ja haastatteluihin ja on kuvattu lähes 100 % ns. oikeilla tapahtumapaikoilla. Henkilöiden nimet ovat toiset kuten myös esittäjät. Tämä ei siis ole dokumenttielokuva, mutta pyrkii antamaan mahdollisimman todenmukaisen kuvan noista tapahtumista." Pääosaan Kurkvaara kiinnitti Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijän Aarre Karenin, jolle tämä oli ensimmäinen suuri valkokangasrooli. Elokuva kuvattiin värillisenä, mutta sen takaumat on sävytetty mustavalkoisiksi. Elokuvan nimi aiheutti pitkällisen oikeudenkäynnin, jossa kantajana oli vuonna 1960 Kujanjuoksu-nimisen teoksen julkaissut sotakirjailija Niilo Lauttamus: tästä elokuvan poikkeuksellinen virallinen nimi. Juttu oli marraskuussa 1971-huhtikuussa 1972 esillä Helsingin kaupungin raastuvanoikeudessa kaikkiaan viisi kertaa. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen, eikä Helsingin hovioikeus 22.10.1975 antamassaan ratkaisussa muuttanut raastuvanoikeuden ottamaa kantaa. Elokuvan ensiesityskierros alkoi 17.9.1971 Helsingin, Tampereen ja Turun lisäksi myös Raumalta. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden toiseksi heikoin, vain niukka viidennes keskiarvosta. Porissa elokuvaa ei esitetty lainkaan. Esitystuottoja kertyi vain 18 700 markkaa: kun Suomen elokuvasäätiön tuotantotuki oli 75 000 markkaa ja tuotantokustannukset 280 000 markkaa, tappioksi jäi näin 186 300 markkaa. Näytelmäelokuvan tekijäksi Kurkvaara palasi seuraavan kerran vasta vuonna 1983. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. Otto Donner Otto Donnerin studio-orkesteri (off), 0' 50". 2. Viulukonsertto g-molli op. 12 nro 1, RV 317 Säv. Antonio Vivaldi Jousikvartetti (off), kahdessa osassa, yht. 1' 00". 3. Studio 69 Säv. Alan Hawkshaw Kitara (off), kahteen kertaan, yht. 0' 50". 4. Mahjune Säv. B. Kirchen ja John Coleman Pop-yhtye (off), 0' 55". 5. Loppumusiikki Säv. Otto Donner Otto Donnerin studio-orkesteri (off), 0' 50". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
"Lukuisat eri henkilöt ja laitokset". |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |