Pääkaupungin lehdet eivät tuhlanneet palstatilaa Teuvo Pakkalan yritykselle. "Romaani Sotapolulla voisi olla sangen mielenkiintoista ja jännittävää lukemista", kirjoitti Uusi Suomi (26.11.1921), "mutta siirrettynä filmille ei se tee samaa vaikutusta, juoni ei ole kiinteä eivätkä kohtaukset liity kyllin luontevasti toisiinsa. Ansiopuolelle on merkittävä kauniit maisemat koskenlaskuineen, sekä veneillä että tukilla, ja muutamat hyvin kuvatut yksityiskohdat."

"Något större intresse kan den långtrådiga intrigen knappast vinna", säesti Hufvudstadsbladet (26.11.1921). "Bilderna voro bättre än förr. Men ljusläckar hoppade dock ganska ofta över duken. Landskapen voro vackra och skoginteriörerna äkta finländsk natur."

Enemmän huomiota ja myötämieltä löytyi maaseutulehdistä. "Erinomaisen onnistunut filmi", kiitti Länsi-Savo (30.1.1922). "Kauniit maisemat Kajaanista, sen ympäristöstä ja Mikkelin seudulta, huimat Lentuan ja Kallion kosken laskut, jotka luonnollisuudellaan lyövät laudalta samantapaiset esitykset ruotsalaisten filmaamissa Laulu tulipunaisesta kukasta ja Juhassa, ovat ihmeteltävän hyvin päässeet oikeuksiinsa tässä filmissä."

"Filmi on kajaanilaisille erikoisen mielenkiintoinen", pohjusti Kajaanin Uutiset (16.2.1922), "koska se suurimmaksi osaksi on otettu Kajaanin ympäristöiltä ja koska Kajaanin Näytelmäseuran näyttelijöitä esiintyy siinä huomattavissakin osissa." "Filmi on koko lailla hajanainen", myönsi kirjoittaja ja jatkoi: "Tämä seikka riippuu etupäässä siitä että on täytynyt karsia pois paljon siitä, millaiseksi se oli alkujaan suunniteltu. Tästä puutteellisuudesta huolimatta tarjoaa Sotapolulla kuitenkin paljon mielenkiintoista nähtävää. Usean henkilön näytteleminen on onnistunutta. Näistä mainittakoon erikseen neiti Carén ja muutamat Näytelmäseuran jäsenet. Parasta kuitenkin ovat filmissä olevat maisemat ja luonnonkuvat, Kainuun komeat kosket ja korkeat vaarat. Ohjaajalla on ollut hyvä silmä valitessaan sellaista, joka parhaiten vaikuttaa katsojaan."

Perusteellisimman arvion antoi oululainen Kaleva (21.1.1922), jonka nimimerkki Kummi perusteli: "Koska tekijä vanhana oululaisena on suonut meille ilon ihailla ensiksi tätä erikoistaan, niin on ollut syytä kiinnittää siihen tavallista tarkempaa huomiota ja samalla lausua hänelle onnittelumme ja toivomuksemme hyvästä jatkosta."

"Taiteilijana ja näytelmäkirjailijana on tekijällä ollut apunaan entinen kokemuksensa, ja niinpä hän onkin onnistunut luomaan filmistään jännittävän, eloisan ja vaihtelevan", Kummi kiitti. "[- -] Kun ihaniin maisemiin on vielä yhdistetty ripeästi kehittyvä ja jännittävä juoni, niin hyvää yleisömenestystä voi filmille toivoa. Juoni on laadittu silmälläpitäen eri ikäluokkain vaatimuksia. Varttuva nuoriso on huvitettu juuri sellaisista seikkailuista joihin filmin nuori sankaritar Elina joutuu serkkunsa Jorman kanssa. Vanhemmatkaan eivät tunne itseään suinkaan ikävystyneiksi, sillä heille on filmin aatteellinen puoli todellista hengen ravintoa.

Tekijälle ominainen huumori pistää tuikahduksina esiin tavan takaa antaen miellyttävää vaihtelua katsojalle. Myöskin useat näyttelijöistä ovat onnistuneet luomaan osiinsa tekijän tarkoittaman selvän karakteristisen piirteen. Varsinkin naispuolisen pääosan esittäjä neiti Liisi Carén on onnistunut tehtävässään. [- -] Neiti Carén näyttää syntyneen filminäyttelijäksi. On syytä toivoa, että hän edelleenkin olisi tilaisuudessa kehittämään taitoaan tällä alalla.

Sotapolulla-filmi ansaitsee erikoista huomiota senkin vuoksi, että se on alkuperäinen suomalainen sommitelma, joka kirjoitettu valkeaa kangasta varten. Tämä menestyminen ei ole niinkään yhdentekevä asia kuin voisi luulla. Filmituotanto uinuu meillä vielä kehdossaan. Me ostamme ulkomailta kalliilla hinnalla omia maisemiamme, kun sensijaan vankan kotimaisen filmiyhtiön avulla voisimme saada ehkäistyksi Suomen rahan virtaamista ulkomaille ja auttaa maamme taloudellisen tilan paranemista."