Syntipukki
Syndabocken (ruotsinkielinen nimi)
Scapegoat (englanninkielinen käännösnimi)
Le Bouc émissaire (ranskankielinen käännösnimi)
Der Sündenbock (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Syntipukki
Matti Kassilan ohjaama ja yhdessä Hannes Häyrisen kanssa käsikirjoittama Syntipukki (1957) perustuu Agapetuksen samannimiseen näytelmään. Frans ”Mussu” Koikkalainen (Lasse Pöysti) lähtee kotoaan maalta Helsinkiin tavaratalo Sampoon tienaamaan rahaa ostaakseen oman maitokaupan. Koikkalainen palkataankin yleiseksi syntipukiksi rauhoittelemaan vihastuneita asiakkaita. Sampossa hän tutustuu muiden muassa myyjätär Irja Saloon (Marjatta Kallio) ja pääjohtaja Herbert Vaaraan (Rolf Labbart), sekä vahtimestari Miettiseen (Hannes Häyrinen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesäkuun loppupuoli - heinäkuu 1957 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Kassilan nimi on jo muodostunut jonkinlaiseksi laatumerkiksi - tässäkin Fennadan uutuudessa hän kerää suurimmat laakerit", vaikka Syntipukki muuten sisältää "[- -] kutakuinkin naiiveja ja yksioikoisia nauratusmomentteja", päätteli O. Henriksson (Maakansa 1.9.1957). Femina (Uusi Aika 17.9.1957) toivoi, ettei Kassilaa kokonaan uhrattaisi Agapetus-renessanssin alttarille, sillä "[- -] onhan muitakin ohjaajia, joissa jo on kai lähtemätön farssileimaus". I. L-s:lla (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 2.9.1957) oli oma käsityksensä Syntipukin juonenkuljetuksesta: "Juoni loppuu kesken, mutta filmi vain jatkuu. [- -] Alussa elokuva on farssintapaista satua, keskivälissä se on käytävissä juoksentelua ja väärinkäsityskuulemisia saksalaistouhukomedian tavoin. Hetkeksi elokuva tapaa Matti Kassila -tyylin, eloisan ja huvittavan komediaotteen, kunnes se loppupuolella haukotuttaa autoajeluillaan ja orkesterin esittelyllään. Aivan lopussa pirahtaa mukaan herttaista hymyäkin ja aavistus huumorista." Camera (Kauko Peltonen, Satakunnan Kansa 18.9.1957) totesi, ettei ohjaaja ole suinkaan hutiloinut, "[- -] mutta tuollaisen persoonakohtaisen innoituksen elävöittävä ja uudistava jälki tästä muuten tasaisesta ja sujuvasta filmityöstä käsittääksemme puuttuu. Näytelmää on kyllä kohtuullisessa määrässä viety tavarataloympäristöstään 'ulos' Koikkalaisen kotiin maaseudun rauhaan, [- -] katuvilinään ja ravintoloihin, mutta "[- -] nämä episodit jäivät Cameran mielestä irrallisiksi. B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 2.9.1957) piti myönteisenä sitä, että Syntipukissa "[- -] stundtals återfinner man den riktiga Kassila, hans smidiga bildspråk, hans känsla för detaljer och personinstruktionens fina valörer". Näyttelijöistä huomattiin ennen muuta Koikkalaista esittänyt Lasse Pöysti. O. V-jä (Aamulehti 5.9.1957) kirjoitti roolisuorituksista: "Lasse Pöysti hahmottaa Koikkalaisen herkullisesti, nasevasti ja järkevästi. Tämä hyväuskoinen, vilpitön ja yksinkertainen maalaispoika on selvästi [- -] komediahenkilö, ei mikään pöhköpää, jollaiseksi hänet on monesti tehty teatterissa. [- -] Hannes Häyrinen näyttelee yhtä tarttuvan hauskasti rakentaen jopa luonnekuvaakin varsin pitkälle. Näitä kahta hauskaa herraa myötäilee Toivo Mäkelä [- -]". "Omaa tärkeää osaansa Syntipukissa esittää itse suuri tavaratalo Sampo alias meidän kaikkien ikioma Stockmann, joka sinänsä onkin tarjonnut elokuvan ohjaajalle yllin kyllin mahdollisuuksia leikitellä tilanteilla ja kuvaajalle herkutella kuvakulmilla. Kodikkaan tuntuista on seurata elämää suuren liiketalon eri osastoilla yhtä hyvin kuin vilkaista sen kulissien taaksekin", mainitsi O. K. (Onerva Kankaansydän, Kauppalehti 3.9.1957). - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Agapetuksen huvinäytelmä Syntipukki filmattiin ensimmäisen kerran Suomen Filmiteollisuuden tuottamana ja Erkki Karun ohjaamana vuonna 1935, jolloin se sai erinomaisen menestyksen. Fennada-Filmi palasi aiheeseen vuonna 1956. Syntipukki (1957) oli toinen niistä tuottajan määräämistä elokuvista, jotka Matti Kassila oli sitoutunut ohjaamaan Elokuun (1956) jälkeen. Kuten Syntipukki kuului toinenkin sovittu elokuva-aihe, Kuriton sukupolvi (1957), Fennada-Filmin noina vuosina harrastamiin uudelleenfilmatisointeihin. Ensimmäisen Syntipukin tavoin myös uusi versio kuvattiin pääosin Stockmannin tavaratalossa. Avustajina osin öiseen aikaan tapahtuneissa kuvauksissa oli tavaratalon henkilökuntaa. "Johtokunnan kerros" rakennettiin erikseen Fennada-Filmin Kulosaaren studiolle. Leo Jokelalla on elokuvassa kaikkiaan seitsemän pientä erilaista roolia, mutta vain yksi hahmo. Elokuva valmistui ensi-iltakuntoon runsaassa kahdessa kuukaudessa. Kassila harmitteli sittemmin (Elokuva-Aitta 22/1958): "Häpeän Syntipukkia, olisi siitä sentään saanut enemmän irti. Sellaisella kiireellä ei saisi yleensä elokuvaa tehdä..." Syntipukin yleisömenestys oli esitysvuotensa parhaita ja yhdessä Kurittoman sukupolven kanssa korvasi tuottajan Elokuusta kärsimän tappion. Itse asiassa sen teki jo kumpikin elokuva yksinään: Elokuun tappio oli 3 320 368 mk, Kurittoman sukupolven voitto 4 292 051 mk ja Syntipukin 3 643 237 mk. Elokuva-Aitta 1/1958 tiesi kertoa, että Fennada-Filmi olisi onnistunut myymään sekä Syntipukin että Kurittoman sukupolven Saksan demokraattiseen tasavaltaan Ryysyrannan Joosepin (1955) suosion myötä. Tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 55". 2. My Golden Baby operetista Die Blume von Hawaii / Havaijin kukka Säv. Paul Abraham Es. Marjatta Kallio, hyräily, ja Hannes Häyrinen, laulu englanniksi (100 %), 0' 20". 3. Foxtrot Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Es. tanssiorkesteri (playback), 1' 20". 4. "Syntipukki-foxi" Säv., san. ja sov. Heikki Aaltoila 1) Es. Outi Poijärvi, laulu ja vihellys, ja tanssiorkesteri (playback), 2' 30". 2) Es. Marjatta Kallio, laulu, ja Rolf Labbart, vihellys (100 %), 0' 10". 3) Orkesteri (off, äänilevy), 2' 05". 5. Le long de la Seine / Moulin rouge / On syömmesi jäätä Säv. Georges Auric Es. Rolf Labbart, rallattelu (100 %), 0' 05". Huomautuksia: "Syntipukki-foxi" on teemana alkumusiikissa ja taustamusiikissa tanssiorkesteriesityksenä useaan kertaan. Rolf Labbart hyräilee (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|