"Herrojen Kurt Jägerin ja Ragnar Hartwallin uusin luoma Elämän maantiellä osoittaa pyrkimystä päästä omien, kotoisten seutujen ja maisemien kuvaamisesta suureen maailmaan, yritystä kotimaisin voimin luoda kansainvälistä", linjasi Bio-orja (Suomen Sosialidemokraatti 29.11.1927). "Tässä pyrkimyksessään ovatkin nuoret ohjaajat onnistuneet. Mitä uutuuteen elokuvateknillisesti tulee, on valokuvaus kauttaaltaan erinomaisesti suoritettu. Samoin useiden eri kohtausten ohjaus antaa toiveita yhä paremmista saavutuksista."

"Vaikka olisikin vielä toivomisen varaa tässä elokuvassa, on kuitenkin Elämän maantiellä pidettävä hyvänä saavutuksena Komedia Filmin tuotannossa", puntaroi I-a (Helsingin Sanomat 27.11.1927). "Valokuvaus on ensiluokkainen, samoin ohjaus. Maisemat ovat hyvin valitut ja valaistus niissä muutamin kohdin harvinaisen hyvä."

"Siinä on heikkoutensa, mutta tunnustuksensa ansaitseva arvopuolensa", koki myös U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 27.11.1927). "Hra Jäger on tottunut filmimies, ja tämäkin teos osoittaa hänen pätevyytensä niinhyvin ohjauksen kuin valokuvauksenkin alalla. [- -] Filmi on tehty alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan, ja vaikka juoni (eräänlainen Mignon-tarinan muunnos) ei mitenkään hämmästytä katsojaa erikoisuudellaan, se on paikka paikoin hyvinkin jännittävä. Juoni kehittyy - muutamia pitkäveteisyyksiä lukuunottamatta - suurin piirtein varsin sujuvasti, ja jos vielä tarkemmin olisi pyritty karttamaan joutavaa sentimentaalista tehotavoittelua, filmi juonen puolesta kykenisi kilpailemaan hyvin vastaavanlaatuisten ulkomaisten filmien kanssa."

"Hrr Jäger och Hartwall ha visat att de ha mod att beträda den internationella linjen och tala det bildspråk, som förstås över hela världen", korosti Bdt (Hufvudstadsbladet 28.11.1927). "Här är nämligen allting bildmässigt, d.v.s. visuell konst mycket mer än kvasidramatisk. Man spårar i varje scen hr Jagers långa erfarenhet som kameraman. Han har som regissör kunnat ge sin fotografiska fantasi fria tyglar och inte behövt nöja sig med att fotografera vad regissören behagat rada upp framför kameran. Skådespelarnas prestationer ha medvetet utnyttjats som brottstycken, med vilka en bildmosaik sammanställts. Det är inget tvivel om att rätta vägen härmed är beträdd."

"Siinä on pyritty saavuttamaan yleismaailmallisen filmin leimaa ja jossakin määrin onnistuttukin", myönsi H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 7.3.1928) ja arvosteli: "Komedia-Filmiltä ei filmiä tehdessään näytä puuttuneen muuta kuin ohjaajaa ja käsikirjoitusta, sillä mahdollisuuksia parempaan työhön on ollut. Teknilliseltä puoleltaan - kuten valokuvaus, Kurt Jäger - on filmi usein moitteeton, mikäli ohjauksen puuttuva maku ei ole vienyt harhaan, kuten filmin värityksessä, 'toonauksessa', monessa kohdin melko pahasti sattuu. [- -] Ateljeekuvat ovat toiset valaistuksensa puolesta hyvin onnistuneita, mutta esimerkiksi kaikkein järkyttävimmät kohtaukset miltei naurettavia mauttomuudessaan. - Käsikirjoituksen aihe olisi ehkä ollut mukiinmenevä, mutta käsittely riistää siltä viimeisenkin mehun."

Niin ikään Iltalehden (30.11., 7.12.1927) arvostelija näki elokuvassa "erinäisiä puutteellisuuksia" - venytettyjä kohtauksia, mauttomuuksia - mutta jatkoi: "Näyttelijätaiteen kannalta on elokuvasta puhuttava melkein paljasta hyvää. Yksinkertaisia keinoja käyttäen kohoaa vanha posetiivinsoittaja, Waldemar Wohlström, suureen vaikuttavuuteen. Gentlemanniroistosta luo Eric H. Broman monin paikoin hyvin onnistuneen tyypin. Liian nuori ja liian kokematon on Halvar Lindholm, mutta hänessä voi olla hyvää ainesta. Nuori on myös Lia Lae, josta ennustetaan tulevaa suomalaista elokuvatähteä. Hänellä on hyvin edulliset elokuvakasvot, hänessä on luontaista viehkeyttä, jota on kehitettävä elokuvataiteen vaatimaksi viehkeydeksi, mutta sanalla sanoen: hän on lupaava. Komedia-Filmiä voidaan onnitella tästä löydöstään."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan