Korkein voitto
Högsta vinsten (ruotsinkielinen nimi)
Päävoitto (työnimi)
The Supreme Victory (englanninkielinen käännösnimi)
La Victoire suprême (ranskankielinen käännösnimi)
Der Höchste Sieg (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Korkein voitto
Kansainvälisistä elokuvista vaikutteita ammentava mykkädraama Korkein voitto (1929) on Carl von Haartmanin ensimmäinen ohjaustyö. Naisia ja juhlimista rakastava, pahasti velkaantunut paroni Henrik von Hagen (von Haartman) huomaa sanomalehdessä uutisen entisen rakastettunsa, venäläisen tanssijattaren madame Vera Vasiljevnan (Kerstin Nylander) Suomen vierailusta. Pari kohtaa uudelleen ja kipinät lentävät. Mutta kohtalokkaan kauniilla madamella on uusi harrastus, sotilaskohteiden kuvaaminen, joka luo varjon rakastavaisten ylle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Huonekalut: Ab Stockmann Oy, puvut: Kuosmasen Muotisalonki
Huonekalut: Ab Stockmann Oy, puvut: Kuosmasen MuotisalonkiHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Talvi - kesä 1929 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Syksyn kotimainen elokuva n:o 1", otsikoi Kino-Boy (Helsingin Sanomat 2.9.1929) ja aloitti: "Korkein voitto merkitsee ensimmäistä askelta uudella polulla meidän kotimaisessa filmituotannossamme. Tähän asti meillä on pysytty kotoisesti korostettujen aiheiden parissa [- -]. Nyt on käännytty toisaalle. Korkeimmassa voitossa ei oikeastaan ole mitään, joka sitoisi sen elimellisesti Suomeen. Se olisi juonirakenteensa ja esittäjiensä puolesta voitu kuvata missä tahansa. [- -] Scenario on sangen kätevästi tehty. Paikoitellen on tekijä - Carl von Haartman - saanut siihen draamallista tehoa ja jännitystäkin, joka kuitenkin loppupuolella jonkin verran herpautuu. Kohtaukset liittyvät kuitenkin toisiinsa kaiken aikaa pakotuksetta ja pingoittamatta, ja toiminta edistyy johdonmukaisesti ja luontevasti." "Toivokaamme hyvää jatkoa Suomi-Filmin 'kansainväliselle' työlle", toivotti U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 4.9.1929). "Filmi on juonellisesti seikkailun omainen ja sikäli meikäläisissä oloissa uusi. Valokuvauksellisesta se niinikään on suomalaisissa oloissa aimo edistysaskel, etenkin sisäkuviin nähden." "Epäilemättä on tällaisessa ensikertaisessa yrityksessä", pohti U. T. (Iltalehti 4.9.1929), "silmäänpistäviä vikoja ja puutteita, mutta ei niin suuria kuin olisi ehkä odottanut. [- -] Ohjauksen puutteellisuuteen, missä sitä on, on ehkä eniten vaikuttamassa se seikka, että ratsumestari von H. ei ole yhtä hyvä elokuvatekstin kirjoittaja kuin teknillinen ohjaaja. Elokuvassa on sen vuoksi perustelemattomia kohtia ja pitkäveteisyyttä, jotka vastaisissa teoksissa ovat korjattavissa. Sitävastoin toiset yksityiskohdat, erityisesti mainiten moniaat sisäkuvakohtaukset ja vallankin lumimyrskykohtaus kelpaavat mihinkä ulkomaiseen elokuvaan hyvänsä." "Den bjuder på många positiva egenskaper, dem man fåfängt gått och väntat på i de inhemska filmerna, men den har också svagheter, som äro iögonenfallande", puntaroi myös -r. (Svenska Pressen 3.9.1929). "Av dess förtjänster må främst nämnas frånvaron av de redan till leda upprepade nationella scenerna i rustik miljö, de många och väl uppsatta interiörerna, som tyda på att den inhemska filmen icke mera behöver skylla på bristande tekniska möjligheter i den vägen, samt slutligen ett spel, som på sina ställen når en mycket hög nivå. På filmens debetsida äro emellertid flera svagheter att annotera, vilka det i vissa avseenden icke hade varit svårt att eliminera. Framför allt tyngas flera av de enskilda scenerna av en onödig längd, i synnerhet i början." "Haartman on - tietenkin - Hollywoodissa oppinut paljon, mutta tämä oppi on nähdäkseni tehnyt hänet liian ylimieliseksi", arvosteli H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 3.9.1929). "Hän on mennyt leikiten työhön, ottanut itselleen liian suuren kuorman - ohjaus, käsikirjoitus ja pääosa - ja tämän takia on Korkeimpaan voittoon jäänyt sitä amatöörimäisyyttä, jota juuri olisimme toivoneet hänen tapaisensa miehen saaneen kotimaisista filmeistämme poistetuksi. Tämä heikkous on sitä selvempi, kun Haartman ei voi kerskua mistään omasta filmityylistä, jota paraimmat kotimaiset ohjaajamme kuitenkin omaavat. Eurooppalainen - suomalainenkaan! - filmi ei tule toimeen vain käsityöllä, täällä pyritään taiteellisiin saavutuksiin, sellaisissakin elokuvissa kuin Korkein voitto." "Myös esittäjätaiteen kannalta" katsoi U. T. Korkeimman voiton "täyttävän kansainväliset mitat": "Pääosan esittäjätär Kerstin Nylander on kyllin hyvä mihinkä elokuvavalmistamoon tahansa. Hänellä on elokuvaan sovelias ulkomuoto ja liikehtiminen ja hänessä on tyyliä, myös esityksellistä tyyliä, hän on elokuvakameran edessä niin luonteva, että se vaikuttaa melkein oudoksuttavasti [- -]. Ohjaaja von Haartman on veistänyt ehkä liian kulmikkaan tyypin paroonistaan, eikä tämän ensinäkemän perusteella voi vielä täysin arvioida hänen edellytyksiään elokuvan päähenkilönä. Sivuosista ansaitsee, ja täydellä syyllä, kiinnittää huomiota Aku Korhoseen, jolla on ilmeisesti suuret mahdollisuudet elokuvataiteilijanakin. Tyyppi on erinomaisesti elävöitetty ja luonnehdittu." Vuoden 1984 tv-esityksen yhteydessä Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 1.5.1984) piti "suomalaisen elokuvataiteen kehityksen kannalta oikeastaan vahinkona", että von Haartmanin ohjaajaura jäi kahteen elokuvaan: "Siinä määrin omaperäistä otetta tämä esikoistyökin jo sisältää. [- -] Suurempaan liioitteluun ei syyllisty, kun toteaa että Korkein voitto ei pahastikaan jää jälkeen tekoaikansa kansainvälisen mykkäelokuvan tasosta." "Siitä säteilee tietty mannermainen ilmapiiri, henkevä kosketus, jotka karkean kotikutoisessa elokuvassamme maistuvat vaihteeksi virkistäviltä", luonnehti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 2.5.1984). |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Ratsumestari Carl von Haartman (1897-1980) ohjasi vuosina 1929-30 Suomi-Filmille kaksi elokuvaa. Hän oli ollut puolustusvoimiemme palveluksessa vuodet 1918-24 ja joutunut pyytämään eroa käyttäytymisrikkeiden vuoksi. Sukulaiset olivat tämän jälkeen maksaneet hänelle yksisuuntaisen matkalipun New Yorkiin, mistä hän vähitellen kulkeutui kohti länttä, päätyen vuonna 1925 Hollywoodiin. Hollywoodissa von Haartman työskenteli eri elokuvayhtiöissä statistina ja kuvausavustajana. Hän näytteli pieniä rooleja mm. elokuvissa Four Sons / Neljä poikaa (1928, ohjaus John Ford), The Woman Disputed / Nainen kadulta (1928, Henry King ja Sam Taylor) ja Very Confidential (1927, James Tinling). Sittemmin hän toimi sotilasasiantuntijana mm. William A. Wellmanin elokuvassa The Wings (Siivet, 1927). Elokuva-lehden 13/1929 haastattelussa von Haartman kertoi: "Hollywoodista lähdin heinäkuussa 1928 ja tulin suoraa tietä Suomeen. Aijoin oleskella täällä muutaman kuukauden palatakseni sitten Amerikkaan, mutta kun sitten Suomi Filmi tarjosi minulle paikan ohjaajana, jäin kotimaahan." Carl von Haartmanin ensimmäinen ohjaustyö valmistui keväällä 1929 ja oli sisällöltään vakoilutarina, von Haartman itse laati käsikirjoituksen ja näytteli myös elokuvan miespääosan. Naispääosassa nähtiin Kerstin Nylander - käsikirjoituksessa hänen roolinimenään oli Olga Baklanova, elokuvassa siitä on tehty Vera Vasiljevna. Pienessä huonepalvelijan osassa nähtiin valkokankaalla ensimmäisen kerran Kaisu Leppänen (1904-1993). Juutalaista vakoilijaa esittävä Aku Korhonen on maskeerattu olemukseltaan V. I. Leniniä muistuttavaksi. Käsikirjoitukseen on kuvattaessa tehty varsin runsaasti poistoja, muutoksia ja lisäyksiä. Mm. elokuvan loppuun on lisätty lyhyt jakso, jossa Vera Vasiljevna vakoilusta saamansa vankeustuomion kärsittyään vapautuu vankilasta ja paroni Henrik von Hagen odottaa häntä vankilan porttien ulkopuolella. Samanlainen lisäys jouduttiin vuonna 1957 tekemään Suomen Filmiteollisuuden elokuvaan Rakas varkaani. Elokuvansa Carl von Haartman omisti Suomen vapauden 10-vuotismuistolle 6.12.1927. Teknisesti Korkein voitto on edistyneempi kuin aikalaisarvioista voisi päätellä. Elokuvassa on mm. käytetty runsaasti sekä lähikuvia että pitkinä ajoina liikkuvaa kameraa. Uutta oli myöskin suomalaisessa elokuvassa tiettävästi ensimmäisen kerran käytetty pankromaattinen negatiivimateriaali, joka toistaa sävyt paremmin kuin aikaisempi ortokromaattinen materiaali. Korkeimman voiton yleisömenestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa heikommaksi. Elokuva myytiin vuonna 1930 Viroon. Elokuvan restauroitu versio esitettiin Helsingin Bio Rexissä vuonna 2000 RSO:n juhlanäytöksenä. Yrjö Hjelt oli sovittanut musiikin alkuperäisen soitto-ohjelman pohjalta ja kapellimestarina toimi Tuomas Rousi. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
Helsingin Kino-Palatsin musiikkiohjelmaan kuuluivat seuraavat sävellykset: Romanssi, säv. Oskar Merikanto Lied ohne Worte, säv. Micheli Dramatic Andante, säv. Gaston Borch Bacial Buio, säv. Micheli Venäläinen tanssi, säv. trad., sov. Tscherniavsky Fruhlingsstimmen / Kevään ääniä säv. Johann Strauss nuorempi Réve d'amour, säv. G. Becce Légende d'amour, säv. G. Becce Emma, säv. Sjöblom Valse chevaleresque, säv. Jean Sibelius Kansanlaulu, säv. Oskar Merikanto Impromptu, säv. Jean Sibelius Complet, säv. Jean Sibelius Traitrisse, säv. Delmas-Poppy The Crafty Spy, säv. Gaston Borch Talvi, säv. Emil Kauppi Ein Hauch Jasemin, säv. Burke Valse d'amour, säv. Renée Liebe-Leidenschaft, säv. Knoche Valse mignonne, säv. Selim Palmgren Musette, säv. Jean Sibelius Aamulaulu, säv. Toivo Kuula Valsette, säv. Armas Maasalo Gewitter, säv. Bernards Forsaken, säv. Stolz Pastorale, säv. Jean Sibelius Wunderborn im Park / Puiston lähteellä näytelmästä Pelléas und Mélisande / Pelléas ja Melisande, säv. Jean Sibelius Lieb' mich und die Welt ist mein, säv. Ball Jos tietäisit, säv. Oskar Merikanto Preamble, säv. Posse Espionne, säv. Marc Delmas-Poppy Loves Despair, säv. Siewert Syystunnelma, säv. Toivo Kuula Korsspindeln / Ristilukki näytelmästä Kung Kristian II / Kuningas Kristian II, säv. Jean Sibelius Réverie, säv. Drumm Heavy Misterioso, säv. Levy Jalousie, säv. Verdun Gruesome Misterioso, säv. Gaston Borch Scéne d'amour näytelmästä Scaramouche, säv. Jean Sibelius Prelude, säv. Mendoza Catastrophe, säv. Edouard Patou Nuit du Nord, säv. Vecsey Romance, säv. Johan Svendsen Andante sellokonsertosta, säv. Goltermann Idylli, säv. Oskar Merikanto. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi ruotsi |