Hetkiä yössä
Stunder i natten (ruotsinkielinen nimi)
Momentos en la noche (espanjankielinen nimi)
Moments in the Night (englanninkielinen käännösnimi)
Moments dans la nuit (ranskankielinen käännösnimi)
Momente einer Nacht (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Hetkiä yössä
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K16, K15 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Syyskesä 1960 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Hetkiä yössä poikkeaa rakenteellisesti täysin ns. story-elokuvista, sillä se liikkuu impulssien, assosiaatioiden ja symboolien varassa. Näin ollen se aloittaa suomalaisessa filmissä uuden teemojen kehittelyn. Teemalle alistettu rytmi, kuvan arvot, henkilöiden plastillisuus ja repliikkien irtonainen viitteellisyys pyrkivät vaikuttamaan puhtaasti filmillistä tietä", kirjoitti nimimerkki h. (Keskisuomalainen 8.7.1961) sen jälkeen kun Eino Ruutsalon uutuuselokuva oli esitetty Jyväskylän kulttuuripäivillä 1961. Lassi Nummi (Uusi Kuvalehti 38/1961) painotti sitä, että Hetkiä yössä oli "vakavasti otettava taiteellinen yritys, jonka kömpelyydet [- -] eivät saa estää meitä näkemästä sen ansioita". Hän oli myös kriittinen: "Pahinta on, ettei elokuvan tyylilaji ja -sävy ota täsmentyäkseen, se liikkuu jossakin realismin ja symbolismin välimailla, eikä filmin tuttuihin mielikuviin ja tunnesävyihin vetoava symboliikka liioin saa täsmällistä tai sävähdyttävää merkitystä, se ei 'yksilöidy' eivätkä sen aineosat helähdä yhteen." Juhani Lindström (Helsingin Sanomat 26.8.1961) arvosteli sekä dialogia että "alkeellista vertauskuvallisuutta": "Dialogi perustuu epämääräisiin ja köykäisiin aforismeihin ja henkilöt ovat vertauskuvallisia tyyppejä: kuolema, joka lehtimummon hahmossa vaeltaa kaupungilla, kulkee joidenkin ohi ja pysähtyy jonkun kohdalle, 'Kristus', joka yövartijan hahmossa kokee uuden, modernin ristiinnaulitsemisen, muista tyypeistä puhumattakaan. Tämäntapaiset aiheet kuuluvat elokuvan historiaan, onneksi." Ruutsalon kuvaustyylissä Lindström näki "todellista kamerankäytön iloa". Hän piti myös Helsinki-kuvista: "Eino Ruutsalo on tajunnut Helsingin mahdollisuudet elokuvassa. Sitten Nyrki Tapiovaaran Varastetun kuoleman ei kukaan ole käyttänyt Helsinkiä hyväkseen yhtä tehokkaasti kuin Ruutsalo. Tämä sanottakoon siitäkin huolimatta, että Ruutsalon Helsinki muistuttaa epäilyttävästi Pariisia [- -]." Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 17/1961) oli varauksellisempi: "Ruutsalo on taitava keksimään erikoisia kuvakulmia, joita katselee mielihyvin, mutta ei loputtomiin. Esim. alun pitkä, osittain aivan pimeitä kuvia sisältävä jakso olisi välttämättä pitänyt lyhentää." Näyttelijäsuorituksistakaan Kivitie ei pitänyt, Yrjö Tähtelää lukuunottamatta: "Ainoa henkilö, jonka voi mainita, on Yrjö Tähtelän yövartija huikeine kuolinkohtauksineen! Muut ovat varsin kömpelöitä amatöörejä, joilta puhetekniikka puuttuu tykkänään." Satu Waltari (Me Naiset 40/1961) puolestaan pohdiskeli elokuvan vaikutusta katsojaan: "Ruutsalon intensiivinen kerronta sai katsojan aivot liikkumaan, ja varsin epätavallisia ratoja, katsoja jatkaa elokuvista poistuttuaan vimmoissaan mietelmien luomista omasta päästään esim.: 'Lehdenjakajia on vaikea ampua kun heitä niin harvoin näkee, koska kukaan ei ole niin aikaisin jalkeilla'." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Aina siitä asti kun kuvataiteilija Eino Ruutsalo vuonna 1953 teki ensimmäisen lyhytelokuvansa New York, hän osoitti mielenkiintoa elokuvan mahdollisuuksiin tekijän sisäisten tuntemusten ilmaisijana. Ensimmäisen pitkän näytelmäelokuvansa Hetkiä yössä Ruutsalo ohjasi syyskesällä 1960. Se valmistui kevättalvella 1961, mutta sai odottaa teatteriin pääsyä aina elokuun lopulle saakka ja silloinkin vain syrjäiseen ja verraten vaatimattomaan Astra-Studioon Helsingissä. Lisäksi Hetkiä yössä esitettiin Jyväskylän kulttuuripäivillä 1961. Ruutsalon persoonallista lähestymistapaa ja elokuvan allegorisuutta pidettiin tuoreeltaan varsin vaikeaselkoisena ja ongelmallisena. Hetkiä yössä jäikin hyvin pienten katsojajoukkojen näkemäksi. Elokuvan alku, pitkiä kamera-ajoja Helsingin öisillä kaduilla ilman kuvauslamppujen valoja, Unto Salmisen monologin säestämänä oli meillä jotakin ennen näkemätöntä. Ruutsalo itse luonnehti elokuvaansa: "Kamera pyörii yössä - irrallisia kuvia syntyy - ne synnyttävät meissä muistikuvia, yhteenliittymiä, tai eivät synnytä. Ihminen sellaisenaan on mielenkiintoinen. Nainen miehelle. Mies naiselle. Ei ole olemassa lopullista kohtaloa - on vain tapahtumia. Eri ihmiset sivuavat toisiaan - mikään ei ole liian kiinteää eikä valmista. Kaikki leijuu ja saa uusia muotoja" (Elokuva-Aitta 22/1960). Suurin osa elokuvan esiintyjistä on amatöörejä - Irma Myllys lentoemäntä, Anne Sjöroos entinen keittäjä, Lauri Haapanen merkonomi ja muusikko, Teuvo Mertens tullivirkailija, Väinö Marttinen sitomomestari ja Armas Kauhanen, takavuosien tunnettu rikosreportteri Kuha. Ammatillista näyttelijävoimaa edustavat vain Yrjö Tähtelä, Kaarlo Juurela, Severi Seppänen ja Mojo Parikka. Käsikirjoitustyössä Ruutsalo käytti apunaan Helge Liljaa, suomenruotsalaista kirjailijaa ja merimiestä. Valtion elokuvatarkastamo määräsi Ruutsalon esikoiselokuvalle 10 %:n veron - saman kohtalon koki vuosien 1959-61 muista kotimaisista uutuuksista ainoastaan Maunu Kurkvaaran Autotytöt. Verovapauden Hetkiä yössä sai vasta ylimmässä valitusasteessa, Korkeimmassa hallinto-oikeudessa puoli vuotta myöhemmin. Hetkiä yössä esitettiin Valladolidin uskonnollisten elokuvien festivaalilla ja saatiin sen ansiosta myös kaupaksi Espanjaan. Suuremmissa kaupungeissa Hetkiä yössä nähtiin elokuvateatteriesityksinä Helsingin lisäksi ainoastaan Tampereella ja Turussa. Näytäntöjä niissä kertyi yhteensä 13. Elokuvan alkuteksteissä ei mainita tuottajaa, Eino Ruutsaloa, tieto löytyy esitteestä. Leikkausta ja lavastusta sekä elokuvan myyntiä Espanjaan koskevat tiedot on saatu ohjaaja-tuottajalta itseltään vuosina 1963 ja 1964. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|