"Hetkiä yössä poikkeaa rakenteellisesti täysin ns. story-elokuvista, sillä se liikkuu impulssien, assosiaatioiden ja symboolien varassa. Näin ollen se aloittaa suomalaisessa filmissä uuden teemojen kehittelyn. Teemalle alistettu rytmi, kuvan arvot, henkilöiden plastillisuus ja repliikkien irtonainen viitteellisyys pyrkivät vaikuttamaan puhtaasti filmillistä tietä", kirjoitti nimimerkki h. (Keskisuomalainen 8.7.1961) sen jälkeen kun Eino Ruutsalon uutuuselokuva oli esitetty Jyväskylän kulttuuripäivillä 1961.

Lassi Nummi (Uusi Kuvalehti 38/1961) painotti sitä, että Hetkiä yössä oli "vakavasti otettava taiteellinen yritys, jonka kömpelyydet [- -] eivät saa estää meitä näkemästä sen ansioita". Hän oli myös kriittinen: "Pahinta on, ettei elokuvan tyylilaji ja -sävy ota täsmentyäkseen, se liikkuu jossakin realismin ja symbolismin välimailla, eikä filmin tuttuihin mielikuviin ja tunnesävyihin vetoava symboliikka liioin saa täsmällistä tai sävähdyttävää merkitystä, se ei 'yksilöidy' eivätkä sen aineosat helähdä yhteen."

Juhani Lindström (Helsingin Sanomat 26.8.1961) arvosteli sekä dialogia että "alkeellista vertauskuvallisuutta": "Dialogi perustuu epämääräisiin ja köykäisiin aforismeihin ja henkilöt ovat vertauskuvallisia tyyppejä: kuolema, joka lehtimummon hahmossa vaeltaa kaupungilla, kulkee joidenkin ohi ja pysähtyy jonkun kohdalle, 'Kristus', joka yövartijan hahmossa kokee uuden, modernin ristiinnaulitsemisen, muista tyypeistä puhumattakaan. Tämäntapaiset aiheet kuuluvat elokuvan historiaan, onneksi."

Ruutsalon kuvaustyylissä Lindström näki "todellista kamerankäytön iloa". Hän piti myös Helsinki-kuvista: "Eino Ruutsalo on tajunnut Helsingin mahdollisuudet elokuvassa. Sitten Nyrki Tapiovaaran Varastetun kuoleman ei kukaan ole käyttänyt Helsinkiä hyväkseen yhtä tehokkaasti kuin Ruutsalo. Tämä sanottakoon siitäkin huolimatta, että Ruutsalon Helsinki muistuttaa epäilyttävästi Pariisia [- -]."

Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 17/1961) oli varauksellisempi: "Ruutsalo on taitava keksimään erikoisia kuvakulmia, joita katselee mielihyvin, mutta ei loputtomiin. Esim. alun pitkä, osittain aivan pimeitä kuvia sisältävä jakso olisi välttämättä pitänyt lyhentää." Näyttelijäsuorituksistakaan Kivitie ei pitänyt, Yrjö Tähtelää lukuunottamatta: "Ainoa henkilö, jonka voi mainita, on Yrjö Tähtelän yövartija huikeine kuolinkohtauksineen! Muut ovat varsin kömpelöitä amatöörejä, joilta puhetekniikka puuttuu tykkänään."

Satu Waltari (Me Naiset 40/1961) puolestaan pohdiskeli elokuvan vaikutusta katsojaan: "Ruutsalon intensiivinen kerronta sai katsojan aivot liikkumaan, ja varsin epätavallisia ratoja, katsoja jatkaa elokuvista poistuttuaan vimmoissaan mietelmien luomista omasta päästään esim.: 'Lehdenjakajia on vaikea ampua kun heitä niin harvoin näkee, koska kukaan ei ole niin aikaisin jalkeilla'."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.