Kultainen vasikka
Den Gyllene kalven (ruotsinkielinen nimi)
The Golden Calf (englanninkielinen käännösnimi)
Le Veau d'or (ranskankielinen käännösnimi)
Das Goldene Kalb (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kultainen vasikka
Ritva Arvelon käsikirjoittama ja ohjaama satiirinen komedia Kultainen vasikka (1961) perustuu Maria Jotunin samannimiseen näytelmään. Valokuvaaja Ahlroosin (Toivo Mäkelä) vaimo Katariina (Marja Korhonen) ja vanhin tytär Eedit (Aino Mantsas) ryhtyvät rikastumisen toivossa keinotteluun ja mustan pörssin kauppoihin ensimmäisen maailmansodan aikana. Toimien edetessä rahasta ja rikastumisesta tulee heille elämän edellytys. Keinottelun huumassa Eedit laittaakin miehelleen Jaakolle (Helge Herala) onnellisen avioliiton ehdoksi rikastumisen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Syksy 1961 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Useimmat arvostelijat pitivät Ritva Arvelon debyyttiohjausta valkokankaalla persoonallisena ja elokuvallisestikin onnistuneena. Nimimerkki E. L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 26.11.1961) kirjoitti: "Ritva Arvelon ensimmäinen filmityö Kultainen vasikka yllättää katsojan erittäin myönteisesti. Hänen elokuvansa on jotunilaiselle alkuperälle erittäin uskollinen, mutta samalla se on filmillisesti persoonallinen, mielenkiintoinen ja rikas toteutus - joistakin pienistä, nopeasti unohtuvista puutteistaan huolimatta." J. M. :n (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 26.11.1961) mielestä Arvelon ohjaustyölle oli luonteenomaista "selvä näkemys, filmillisten keinovarojen huolellinen ja tehokas hyväksikäyttö, miljöön ehdoton hallinta sekä näyttelijöiden oikea käsittelytapa". Mutta J. M. löysi myös kritisoitavaa: "Mukaan on ehkä mahdutettu liian runsaasti tapahtumia. Pelkistämistä siellä täällä olisi kannattanut harkita." E. L. ja J. M. sekä jotkut muutkin kriitikot näkivät Kultaisessa vasikassa "lieviä" Bergman-vaikutteita, mutta pitivät elokuvaa silti Jotunin alkuperäisteokselle hyvin uskollisena. Jopa niin, että I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 26.1.1961) kirjoitti: "Sille, että elokuva maistuu teatterilta, ei mahda mitään, kun ollaan uskollisia itse näytelmälle ja vuorosanatkin puhutaan Jotunin kielellä." A-L. A. (Anna-Liisa Anttila, Hämeen Kansa 28.12.1961) kiinnitti huomionsa sekä dialogiin että kuvaukseen: "Jotunin kirpeä ihmistuntemus on säilynyt repliikeissä ja korostunut ohjaajan filmillisissä oivalluksissa ja myös erinomaisen kuvaajan Esko Töyrin kameran ansiosta. Porvoon kapeat kadut ja pikkukaupunkinäkymät korostavat ihmisten ahtautta ja kun aivan repliikittömissäkin sivutehtävissä on käytetty hyviä ja nimekkäitä näyttelijöitä, löytää kamera monta riemullista tuokiota [- -]." M. A-i (Forssan Lehti 13.2.1962) oli valmis antamaan anteeksi Kultaisen vasikan "teatterimaisuuden", koska "asiaa parantavat monet mykät kohtaukset, jotka 'puhuvuudessaan' ovat filmin parasta antia. Vauhdikkaimmillaan saa kuvaus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä keinottelusta varsin groteskeja korostuksia, ohjaaja on nähnyt henkilönsä rahan mahdin avuttomina sätkynukkeina." Martti Savolla (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 26.11.1961) oli oma näkemyksensä Kultaisen vasikan "filmillisyydestä": "Laajentaessaan näytelmää filmillisesti on nykyaikainen teatteritaiteilija käyttänyt hyvin vanhahtavia keinoja [- -], joista muualla on luovuttu jo parisen vuosikymmentä sitten. [- -]. Näytelmän vuoropuheluun perustuvan menon katkeaminen siellä täällä, jotta välillä voitaisiin esittää musiikin säestyksessä 'filmillistä kerrontaa' tapahtumien kulusta ei vielä tee näytelmästä elokuvaa." "[- -] ainakin kolmasosa filmiin jätetyistä vuoropuheista olisi voitu saman tien pyyhkiä pois. Näyttelijät olisivat siitä ehkä kärsineet menettäen heille teatterin palkeilla rakkaiksi tulleita vuorosanoja, mutta elokuva olisi voittanut", päätteli Savo. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Toukokuussa 1961 ensi kertaa vahvistetut määrärahat valtion elokuvapalkintoja varten olivat kimmokkeena sille, että Ritva Arvelo - omien sanojensa mukaan viisitoista vuotta jonossa seistyään - sai tilaisuuden kokeilla voimiaan elokuvaohjaajana. Mahdollisuuden tarjosi Fennada-Filmi. Aiheeksi valittiin Maria Jotunin näytelmä Kultainen vasikka, jonka Arvelo oli edellisenä vuonna hyvällä menestyksellä ohjannut Intimi-teatterille, missä sitä oli esitetty kaikkiaan 60 kertaa. Arvelo rakensi näytelmän tapahtumat kronologiseen järjestykseen ja samalla lavensi tapahtumapaikat eri puolille ensimmäisen maailmansodan aikaista pikkukaupunkimiljöötä. Tekstiä hän - jälleen omien sanojensa mukaan - lisäsi Jotunin repliikkeihin vain kolmen rivin verran. Arvelon mukaan "Kultainen vasikka on ennen kaikkea komedia. Vakava pohjavire on saanut komediallisen käsittelyn. Jotunin komedia-asteikko ulottuu, kuten aina, rehevästä kansankomiikasta psykologiseen 'olohuone-komediaan' saakka." Eräänlaisena näytelmänä näytelmässä nähdään parodinen katkelma Gustaf von Numersin Elinan surmasta vuosisadan alun kiertueteatteriesityksenä. Kultainen vasikka (1961) sai toisen kahdesta ensimmäisen kerran jaetuista valtion elokuvapalkinnoista, 6 500 000 mk, samoin kuin Pikku Pietarin piha, mutta jäi tästä huolimatta vähäisen yleisönkiinnostuksen vuoksi 466 175 mk tappiolliseksi. Tuotantokustannukset olivat kaikkiaan 16 676 627 mk. Ritva Arvelo oli kaikkien aikojen neljäs naispuolinen elokuvaohjaajamme, edeltäjinään Glory Leppänen (Onnenpotku, 1936), Ansa Ikonen (Nainen on valttia, 1944) sekä Kyllikki Forssell (episodi elokuvassa Kolmiapila, 1953). Niin kuin kaikilla muillakin jäi ohjaustyö Ritva Arvelon ainoaksi. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|