Juokse kuin varas
Spring som en tjuv (ruotsinkielinen nimi)
Make Like a Thief (englanninkielinen nimi)
Uciekinier w poscigu (puolankielinen nimi)
Run Like a Thief (englanninkielinen työnimi)
Cours comme un voleur (ranskankielinen käännösnimi)
Flitz wie ein Dieb (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Juokse kuin varas
Palmer Thompsonin ja Åke Lindmanin ohjaama jännityselokuva Juokse kuin varas (1964) on suomalais-yhdysvaltalainen yhteistuotanto. Amerikkalainen seikkailija Bartley Lanigan (Richard Long) pakenee pidättäjiltään ja etsii käsiinsä hänet ilmiantaneen Arvo Mäen (Åke Lindman). Miehet ryhtyvät jäljittämään Laniganin osakepetoksesta lavastanutta rikollispomo Leonard Westonia (Juhani Kumpulainen) yökerholaulajatar Marja Salon (Pirkko Mannola) avustuksella.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||||
|
12 |
||||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||||
|
6.7. - 20.8. 1964 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
|
"Suomalaista maisemaa ja lakkoilevia näyttelijöitämme falskisti hyväkseen käyttävä elokuva", kiteytti Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat 28.11.1964) arvionsa suomalais-amerikkalaisesta yhteistyöelokuvasta. "Ohjaajalle on aihetta antaa tunnustus", sovitteli Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 28.11.1964), "mm. meikäläisen miljöön löytämisestä kansainvälisille markkinoille vietävään elokuvaan, uskalluksesta ryhtyä filmaamiseen täällä ja löytää myös ulkomaista yleisöä ehkäpä hyvinkin kiinnostavia näkymiä sekä Helsingistä että maaseudun maastoista ja ainakin esittää elämää täällä modernina ja hyvinvoivana eikä savupirttien aikaisena kuten usein näihin asti. Vauhtia ja huumoria olisi toivonut seikkailutarinaan tuntuvammin ja sankarin myös vetävämmäksi." "Valitettavasti kaikki on ollut melua jokseenkin tyhjästä", pettyi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 29.11.1964). "Kaiken voisi nielaista kakistelematta ja vielä nauraakin suupalansa päälle, jos mistään kävisi ilmi, ettei tätä nyt ole tosissaan otettavaksi tarkoitettukaan. Juokse kuin varas juoksee kuitenkin alusta loppuun haudanvakavalla naamalla, ilman selitteleviä parodisia silmäniskuja. Paljon kyllä tapahtuu, mutta vauhti ei ota kehittyäkseen. Ylimalkaan työssä ei ole minkäänlaista persoonallista leimaa, ei ohjaajan henkilökohtaista kannanottoa - on vain sarja perätysten niputettuja tilanteita. Ohjauksen huutava puute näkyy myös näyttelijätyössä, jota... hm... 'suurin suomalainen tähtikaarti vuosiin' pystyy tarjoamaan. Se on kokonaisuutena arvioiden korkeintaan keskinkertaista, joissakin yksityisissä tapauksissa (näkyvimpänä Aulikki Tarnanen) suorastaan avutonta työtä." "Att Spring som en tjuv inte exporterades, det vore en nåd att stilla bedja om", irvaili H.G.G. (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 29.11.1964). "Replikernas groteska enfald kan endast tävla med handlingens primitiva enkelhet. Enligt filmen består Finlands sevärdheter av Sjöskogs arbetskoloni, sauna och Silverlinjen. En egenartad blandning. Smak, uppfinningsrikedom och humor, de egenskaper vi är vana att finna i underhållande äventyrsfilmer är här lika sällsynta som snö den 14 juli. Det vore bäst att gömma detta pekoral i en mörk källare och glömma att det någonsin har skapats med allvarliga avsikter. U-film för u-filmländer." "Periaatteellisesti ja teoreettisesti ajateltuna 'ensimmäinen suomalais-amerikkalainen yhteistyöelokuva', Juokse kuin varas on eräässä mielessä positiivinen ilmiö", myönsi Antero Helasvuo (Suomen Sosialidemokraatti 29.11.1964). "Amerikkalainen tuottaja-ohjaaja on tuonut mukanaan sikäläisen realistisen suhtautumistavan ajanviete-elokuvaan. - - Valitettavasti vain asialla on ollut sellainen kolmannen luokan kyky kuin Palmer Thompson, jonka työ käsikirjoituksesta alkaen ohjaukseen saakka ei ansaitse kunniamainintaa. Tyyliltään Juokse kuin varas muistuttaa koko lailla tv:n neutraalisti ohjattuja sarjafilmejä. Henkilöt karakterisoidaan nopeasti, mahdollisimman yksinkertaisin keinoin, ja he pysyvätkin turvallisesti tyypissään kertomuksen alusta loppuun. Elokuvan epäinspiroitunut sankari, Richard Long osoittaa selvästi, minkä vuoksi hänestä ei ole tullut suurta tähteä Hollywoodissa. Pirkko Mannola päällekäyvänä amatsonina on kaksin verroin kamalampi kuin Tashlinin pahimmatkaan tähtihirmut. Mr Longin yritykset torjua hänen hikistä olemustaan eivät vaikuta lainkaan teennäisiltä. Åke Lindmanin yritys luoda veijarityyppi ei sensijaan epäonnistu yhtä täydellisesti, vaikka häneenkin tunnutaan isketyn muutama puudutuspiikki." "Interesting chase melodrama", antoi puolestaan arvionsa Variety-lehden (16.2.1966) Whit. ja oli muutenkin suomalaisia kollegojaan myötämielisempi: "Such shrewd use has been made of the Finnish backgrounds, beautifully lensed in EastmanColor, that feature emerges a first-class entry for the program market. Conceivably, it might do for Finland in attracting tourist travel what Summertime did for Venice and Three Coins in the Fountain for Rome." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||||
|
Lyhytelokuvatuottaja Veikko Laihanen (1924-2004) etsi Variety-lehdessä syksyllä 1963 julkaisemallaan ilmoituksella yhdysvaltalaista yhteistyökumppania, tarkoituksenaan ensimmäisen suomalais-amerikkalaisen näytelmäelokuvan valmistaminen. Ilmoitukseen vastanneiden joukosta valikoitui kirjailija Palmer Thompson (1918-1969), joka oli naimisissa toisen polven amerikansuomalaisen Helvia Östmanin kanssa ja jonka ansiotilillä oli käsikirjoituksia mm. Bonanza- ja Mannix-televisiosarjoihin. Juokse kuin varas toteutui Thompsonin käsikirjoituksen pohjalta, ja tuotantovaiheessa hän toimi ensi kertaa myös ohjaajana, tukenaan kokenut Åke Lindman. Päätähdeksi kiinnitettiin 36-vuotias yhdysvaltalainen näyttelijä Richard Long (1927-1974), joka oli esiintynyt mm. elokuvissa Tomorrow Is For ever / Rakasta huomenna ja ikuisesti (1945), The Stranger / Muukalainen katosi (1946), Dark Mirror / Pimeä peili (1946) ja The Egg and I / Muna ja minä (1947) sekä televisiosarjoissa Maverick ja Big Valley. Longin tärkeimpinä vastanäyttelijöinä olivat Åke Lindman ja Pirkko Mannola, jonka Cucu-villakoira oli mukana jo 1963 elokuvassa Teerenpeliä. Näyttelijälakko kierrettiin siten, että Veikko Laihanen Oy ja Palmer Thompson perustivat Sveitsiin rekisteröidyn yhtiön VP Productions S.A., jonka nimissä elokuva tuotettiin, ja näin saatiin Näyttelijäliiton lupa ammattinäyttelijöiden käyttöön. Juridisia ongelmia syntyi vasta sitten, kun elokuvalle sen tarkastusvaiheessa haluttiin uuden elokuvaverolain 20§:ssä mainittu, vain kotimaisille elokuville kuuluva veronpalautusoikeus. Tämä Veikko Laihanen Oy:n esittämä pyyntö sai aikaan pitkällisen ja monivaiheisen tulkintakiistan, joka vihdoin helmikuussa 1965 ratkesi elokuvalautakunnassa tuottajan eduksi. Juokse kuin varas ilmoitettiin myös valtion elokuvapalkintokilpailuun, mutta jäi vaille tunnustusta. Elokuva-Aitan perinteisessä yleisöäänestyksessä se valittiin vuoden suosituimmaksi kotimaiseksi. Finn-Flare Oy:n nimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Finn Flare. Studiojaksot toteutettiin SF:n Liisankadun kuvaushallissa, viimeisenä näytelmäelokuvana hallien parikymmenvuotisessa historiassa. Ensiesityskierros alkoi Tampereelta ja Turusta viikkoa ennen Helsinkiä, ja Kotkasta kahta päivää aikaisemmin. Yhdysvalloissa esitykset alkoivat 8.6.1966 Dallasissa. Suomessa yleisömenestys oli vuoden keskitasoa parempi - noin 80 000 henkeä, mutta jäi Yhdysvalloissa suhteessa vaatimattomammaksi. Puola osti elokuvan. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||||
|
1. Laula ja tanssi Säv. ja sov. Erkki Melakoski, san. Reino Helismaa Es. Pirkko Mannola ja "yökerho-orkesteri" (playback, Pirkko Mannola ja Erkki Melakosken orkesteri), 1' 35". 2. Sisu, sauna, Suomi Säv. ja sov. Erkki Melakoski, san. (engl.) Palmer Thompson 1) Es. Pirkko Mannola ja "yökerho-orkesteri" (playback, Pirkko Mannola ja Erkki Melakosken orkesteri), 1' 40". 2) Es. Kauko Viitamäki, hanuri (synkr.), 1' 55". Huomautuksia: Musiikkikappale 1 toistuu taustamusiikissa instrumentaaliversiona elokuvan pääteemana. Musiikkikappale 2:2 jatkuu taustamusiikissa orkesteriversiona 0'40". Yökerhossa orkesteri soittaa kevyttä jazzia, 1' 50". Helvi Östmanin toimistossa pehmeätä lounge-musiikkia (off), 2' 20". Marja Salo hyräilee aamulla (100 %), 0' 30". Musiikkinumeroiden 1 ja 2 yökerho-orkesterissa esiintyivät Heikki Annala (basso), Erkki Melakoski (piano), Raimo Roiha (harmonikka), Pekka Stevander (kitara) ja klaffivirheen vuoksi kanteleessa sekä Raimo Henriksson että Rauno Lehtinen. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||||||
|
suomi |