Syntipukki
Syndabocken (ruotsinkielinen nimi)
Patuoinas (vironkielinen nimi)
The Scapegoat (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Syntipukki
Erkki Karun ohjaama komedia Syntipukki (1935) perustuu Agapetuksen samannimiseen näytelmään. Aikamiespoika Adalbert "Mussu" Koikkalainen (Kaarlo Kartio) perii enoltaan 9 000 markkaa. Ostaakseen maitopuodin Koikkalainen tarvitsee vielä tuhat markkaa ja työkokemusta, joten hän hakeutuu töihin tavaratalo Sampoon. Kommellusten kautta Koikkalainen palkataan tavarataloon syntipukiksi vastaanottamaan asiakkaiden valituksia. Erottamisuhan alla oleva myyjätär Irja Salo (Ester Toivonen) ihastuu kauppamatkustajaksi luulemaansa pääjohtaja Vaaraan (Jaakko Korhonen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Tammikuu - maaliskuu 1935 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
SF:n Agapetus-komedia herätti luonnollisesti vertailuja näytelmäpohjaansa. "Agapetuksen farssi tarjoaa mitä parhaimpia aiheita elokuvattavaksi", ajatteli E. I. H. (Eino Ilmari Hukkinen, Helsingin Sanomat 7.4.1935). "Sen hauskat, usein odottamattomat kohtaukset, pirteät, huumorinkylläiset vuoropuhelut ja muut oivalliset huvinäytelmäominaisuudet pääsevät hyvin ohjatussa elokuvassa täysiin oikeuksiinsa. [- -] Vauhdikkaasti ja tasaisesti, ilman pysähdyksiä, 'kuolleita kohtia' kehittyy juoni, ja yksityisissä kohtauksissa on ohjaaja harkitusti käyttänyt pitkäaikaista kokemusta, saaden niihin vivahdusrikkautta ja väriä." "Mikä Syntipukki on näyttämöllä, se tiedetään verraten yleisesti", pohjusti O. T. (Oiva Talvitie, Uusi Suomi 7.4.1935). "Paljoa se ei ole muuttunut filmiinkään siirtyessään, sillä skenario, Agapetuksen itsensä, ei ole erityisen filmaattisesti tehty. Siinä suhteessa on jo totuttu jopa vaatimaankin paljon enemmän elokuvalta, puhumattakaan siitä, että Syntipukin alkupäässä saisi olla koko joukon enemmän menoisuutta. Mutta virkeätä elävyyttä ja hauskaa tilannekomiikkaa on sittemmin aivan riittämiin ja filmi on kokonaisuudessaan hauska." "Iloinen yllätys", otsikoi Pm. (Suomen Sosialidemokraatti 7.4.1935). "Juoni lähti liikkeelle, kehkeytyi, sai vauhtia ja rupesi iloisesti juosta lurittamaan. Katsojan mieli piristyi, sai innostusta, ja eikä aikaakaan, kun oli täysin mielin mukana. Poissa pitkäveteisyyden häivekin, poissa liian pitkät kohtaukset, poissa luistamattomuus - kaikki käy kuin ainakin Agapetuksen mukana ollessa, vaivattomasti, vauhdikkaasti ja turhia kursailematta. Ohjaaja puolestaan on vienyt tämä kaiken läpi loistavasti." Kriittisiä ääniä ei puuttunut. "Agapetuksen vitsit naurattavat luonnollisesti Bio-Bio äänikoneidenkin toistamina", myönsi S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 9.4.1935), "mutta Syntipukki-näytelmän siirtämistä filminauhalle voitaneen tuskin pitää onnistuneena yrityksenä. Sillä huononnus on aina huononnus! Kun ottaa huomioon esim. ne elävöittämis- ja liikkumismahdollisuudet, jotka elokuvakamera taitavalle ohjaajalle suo, niin ei voi muuta kuin todeta, että mahdollisuuksia on jätetty käyttämättä. Ja nekin tehostuskeinot, joita on käytetty, eivät aina ole hienostuneen ja taiteellisen maun ilmauksia." "I stället för friskt humör och humor serveras man plattityder och rena plumpheter i ett utdraget och irriterande tempo", arvosteli -et. (Håkan Tollet, Hufvudstadsbladet 7.4.1935). "Eino Karis kamerakonst har besvärats av att man inte bestått tillräckligt mycket ljus, och Erkki Karus regi saknar som sagt kultiverad smak och rutin." "Agapetus' intrig i dess för filmen ändrade skick är både mager och sökt", säesti -qv- (J. O. Tallqvist, Svenska Pressen 8.4.1935). "Vad som utom den tarvliga tonen främst gör filmen svag är den stillastående miljön. Största delen av handlingen utspelas i personalchefens rum. Rörelsen, som ändå är något väsenseget för filmen, existerar nästan ej alls. Det är icke så mycket film vi se som, med de utdragna dialogerna, fotograferad teater. Talet får mycket mera plats än själva skeendet." Näyttelijöistä sai päähuomion Ester Toivonen, myönteisessä hengessä: "Ensikertalaiseksi hän on mielestämme aika hyvin onnistunut", kiitti E. I. H. "Hän liikehtii vapaasti ja luontevasti kuin tottunut näyttelijä, ilmehtiminen on eloisaa - paikotellen ehkä liiankin korostettua - hymy valloittava ja lausunta selvää ja vivahdusrikasta. Nimiosassa on tietääksemme myös ensikertalainen valkealla kankaalla, Kaarlo Kartio, jonka ulkonaiset edellytykset osaan ovat erinomaiset, mutta joka hieman liikaa karrikoi Frans Adalbert Koikkalaisen henkilökuvan koomillisuutta eksyen joskus liialliseen farssimaisuuteen. Muuten suurta hilpeyttä herättävä osasuoritus." "Suurin ja positiivisin yllätys tapahtuu aivan odottamatta juuri mustin kirjaimin painetun Ester Toivosen kohdalla", hehkutti O. T. "Hänen filmiin tulonsa on ensimmäinen todellinen filmidebyytti meidän maassamme. Paatuneimmankin filmienkatsojan on jätettävä huomioonottamatta hänen 'missiyteensä' liittyvä reklaamipauhaus, epäluulo vaihtuu hyvin pian hyväksymiseen, jopa iloiseen toteamukseen, että tämähän tyttö on aivan luonnollinen kameran edessä, tekeepä suuren joukon kohtauksia erittäin hyvin, ei tosin millään erityisemmällä rutiinilla, mutta joka tapauksessa paremmin kuin rutiinilla siunatut näyttelijät." Esimerkkinä myöhempien polvien näkemyksestä Timo Kuismin (Ilta-Sanomat 20.7.1994) kirjoitti vuoden 1994 tv-esityksen yhteydessä, että "Syntipukki on omalla ihmeellisellä tavallaan varsin hauska. Se on kuitenkin kömpelösti toteutettu ja aivan uskomattoman huonosti leikattu. Elokuvan pitää koossa Koikkalaista näyttelevä aikansa komediaihme Kaarlo Kartio. Nuorena kuollut näyttelijä revittelee roolissaan kuin viimeistä päivää." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Aloitellessaan keväällä 1934 toimintaansa Suomen Filmiteollisuus hankki filmausoikeudet kolmeen näytelmään, jotka olivat Agapetuksen Syntipukki, Sam Sihvon Hevoshuijari ja Minna Canthin Roinilan talossa. Yhtiön ensimmäisen elokuvan Meidän poikamme ilmassa - me maassa epäonnistuttua kaupallisesti Erkki Karu turvautui nyt Agapetuksen komediaan. Näytelmä oli saanut kantesityksensä Suomen Kansallisteatterissa 29.4.1930, ja sitä oli esitetty sittemmin maan rajojen ulkopuolellakin, Oslossa, Tukholmassa ja Tallinnassa. Näytelmässä on kolme näytöstä, jotka kaikki tapahtuvat Tavaratalo Sammon konttorikerroksessa. Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä on aikaa kulunut yksi viikko, toisen ja kolmannen välillä yksi yö. Elokuvasovituksessa Syntipukki (1935) kirjailija säilytti näytelmän aikadimension, mutta lavensi tapahtumia mm. Koikkalaisen kotiin, Irja Salon asuntoon, maitopuotiin ja kabaree-ravintolaan. Henkilögalleriaan lisättiin mm. Koikkalaisen äiti sekä runsas joukko tavaratalon palveluksessa olevaa väkeä ja asiakkaita. Kuvauspaikaksi valikoitui vielä omaa studiota vailla olevalle yhtiölle Helsingin keskustaan vuonna 1930 valmistunut mannermainen Stockmannin tavaratalo. Suomen Filmiteollisuuden ja Stockmannin kesken 12.12.1934 solmitun sopimuksen mukaisesti tavaratalo henkilökuntineen asettui kuvauksen ajaksi korvauksetta SF:n käyttöön, huolehti kuvausrekvisiitasta, kulisseista ja sähkövirrasta ja maksoi sen lisäksi elokuvan tuottamasta mainoshyödystä 75 000 markan suuruisen korvauksen. Rahoituksen järjestelyissä oli Kotimainen Työ ry:n toimitusjohtajalla T. J. Särkällä keskeinen merkitys. Nimiosaan Erkki Karu kiinnitti Kaarlo Kartion tämän ensimmäiseen elokuvarooliin ja naispääosaan Miss Eurooppa Ester Toivosen ensimmäiseen tähtitehtäväänsä. Ansa Ikonen vilahtaa ohimennen leikkikaluosaston myyjättärenä. Heikki Välisalmi ja Jaakko Korhonen esiintyivät puolestaan viimeisen kerran valkokankaalla; Korhonen kuoli jo saman vuoden syyskuussa. Musiikin sävelsi Georg Malmstén, jonka palkkio oli 3 359,65 markkaa. Sanat elokuvan "valssi-iskusävelmään" Lemmen liekki leimahtaa kirjoitti Erkki Karu. Samaa sävellystä hyödynnettiin myös Karun seuraavassa elokuvassa Roinilan talossa. Syntipukin kuvaukset vietiin lävitse kuudessa viikossa. Syntipukki sai hyvän yleisömenestyksen - vuoden 1945 loppuun mennessä maksaneita katsojia kertyi kaikkiaan 382 011 ja tuottajan pääsylipputulot nousivat 1 446 568 markkaan. Tuotantokustannustieto 470 000 markkaa perustuu T. J. Särkän 1945 laatimassa muistiossa Kotimaisen elokuvan kannattavaisuus ilmoitettuun SF-elokuvien vuosikeskiarvoon. Elokuva myytiin Viroon, missä sen ensiesitys oli 10.1.1936 Tallinnassa yhtaikaa kahdessa teatterissa. Matti Kassila ohjasi vuonna 1957 Fennada-Filmille aiheen uuden elokuvasovituksen. Nimiosaa esitti hänellä Lasse Pöysti, Irja Saloa Marjatta Kallio ja tavaratalon johtajaa Rolf Labbart. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. Georg Malmstén Dallapé-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 2. Syntipukki / "Foxtrot" / "Mainoskiertueen marssi" / "Syntipukin tulo Sampoon" Säv. Georg Malmstén 1) Es. puhallinorkesteri (synkr.), 1' 00". 2) Dallapé-orkesteri (off), 1' 30". 3) Es. Dallapé-orkesteri (100 %), 1' 20". Levytys: Viljo Vesterinen ja Paavo Raivonen, harmonikkaduetto, ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228310, 1935. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Dallapé-orkesteri vol. 3 - Levytyksiä vuosilta 1934-1936; Artie Music AMCD 1021, 2007. 3. "Mannekiininäytös" Säv. Georg Malmstén Dallapé-orkesteri (off), 4' 00". 4. Lemmen liekki leimahtaa Säv. Georg Malmstén, san. Erkki Karu 1) Es. Dallapé-orkesteri (100 %), 0' 10". 2) Es. Mary Hannikainen, Georg Malmstén, yhdeksän ballerinaa ja "ravintolayleisö", laulu, sekä Dallapé-orkesteri, joht. Georg Malmstén (100 %), 2' 55". 3) Dallapé-orkesteri (off), 0' 30". 4) Es. Jaakko Korhonen, vihellys (playback, tunnistamaton viheltäjä, 100 %), 0' 10". 5) Dallapé-orkesteri (off, lopputeksti), 0' 20". Levytys: Greta Pitkänen ja Georg Malmstén, säest. Dallapé-orkesteri; Odeon A-228284, 1934. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 5. "Tavaratalon herääminen" Säv. Georg Malmstén Dallapé-orkesteri (off), 2' 40". Huomautuksia: Lemmen liekki leimahtaa (nro 4) on loppuaiheena "Alkusoitossa" (nro 1) ja "Tavaratalon herääminen" (nro 5) perustuu sille. "Mannekiininäytös" (nro 3) alkaa sävellyksellä Bä bä vita lamm / Pää pää pässikulta / Pää pää karitsa, säv. Alice Tegnér, 0' 30", ja loppuu Syntipukki-teemaan. "Juhlijat" tanssivat "Foxtrotin" aikana. Dallapé-orkesteri soittaa (100 %) ballerinojen esittelymusiikin, 0' 15". Mary Hannikainen ja yhdeksän ballerinaa tanssivat sävellyksen nro 4:2 aikana. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |