Saatanan radikaalit
Satans radikaler (ruotsinkielinen nimi)
... mutta tulipa tehtyä (työnimi)
... reissu, mutta tulipa tehtyä (työnimi)
Reissu (työnimi)
Damned Radicals (englanninkielinen käännösnimi)
Ces putains de radicaux (ranskankielinen käännösnimi)
Die Verfluchten Radikalen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Saatanan radikaalit
Paavo Piirosen, Heikki Nousiaisen, Timo Nissin ja Heikki Huopaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa komediaelokuvassa Saatanan radikaalit (1971) Perkele (Yrjö Järvinen) ja Saatana (Heikki Savolainen) lähettävät neljä helvetin kuumuudessa liiankin hyvin viihtyvää nuorukaista ”lomalle” takaisin Suomeen. Pave, Hese, Timppa ja Viiksi (elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajat) saavat mukaansa salkullisen rahaa, ehdon olla tekemättä rehellistä työtä ja vitsauksen: heille ei nouse viina päähän. Kvartetti pääsee takaisin maan päälle, mutta loma ei etene aivan suunnitelmien mukaisesti.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä - syksy 1970 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Pohjalle on päästy", otsikoi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 17.4.1971) ja jatkoi: "On elokuvia, joissa ei tiedä itkeäkö vai nauraa, joista on vaikea mitään sanoa ja vielä vaikeampi olla sanomatta. Saatanan radikaalien tekijäryhmä [- -] ei näytä juuri vaivanneen itseään sillä mitä virkaa heidän elokuvallaan mahdollisesti voisi tai tulisi olla. [- -] Yritän sanoa, että Saatanan radikaalit ei juuri naurata. Ensinnäkään siksi, ettei tiedä mille nauraa, koska elokuva ei mihinkään puutu. Toiseksi siksi, että minusta ollaan jo murhenäytelmän puolella, jos neljä miestä lähes puolentoista tunnin ajan yrittää tosissaan hauskuttaa." "Saatanan radikaalit on kotimaisen elokuvan pohjanoteerauksia joka suhteessa", säesti Markku Tuuli (Katso 19/1971). "Saatanan radikaalit on niin kertakaikkisen hymytön ja hölmö elokuva, että jopa filmin alussa esitetyt typerimmätkin mainokset huvittavat enemmän. Huumorin tekeminen ei ole helppoa, eikä sitä ainakaan hartiavoimin synny, vaikka kaverukset lienevätkin filmissä niin kuvitelleet." "Koko touhun ainoa ammattimies tuntuu näytön perusteella olevan Kari Sohlberg eikä hänenkään panoksensa pysty muuttamaan kokonaistilannetta", arvosteli L.St. (Leo Stålhammar, Suomenmaa 22.4.1971). "[- -] Elokuva on ikävä, pitkäveteinen ja avuton. Katsojasta ei irtoa naurua navarillakaan ja kuitenkin kaiketi komedia on ollut tarkoituksena." Myös Eeva Järvenpää (Helsingin Sanomat 18.4.1971) piti elokuvaa "suurena munauksena", mutta yritti löytää myönteistä sanottavaa: "Jos Saatanan radikaaleista väkisin yrittää puristaa jotakin positiivista irti, voi mainita Esa Helasvuon mainion musiikin ja Kari Sohlbergin siistin kuvauksen. Muuten sopii toivoa, että Saatanan radikaalit matkustaisi sinne missä pippuri kasvaa." Heikki Eteläpään (Uusi Suomi 18.4.1971) mukaan "tämän kitkaisen karusellin 'juoni' ei toki ideana ole ihan mahdoton": "Sitä ei kuitenkaan ole vaivauduttu sanottavasti kehittelemään, vaan se on jätetty etenemään oman onnensa, ts. muutaman vitsin (keskimäärin ehkä yksi noin joka viidestoista minuutti) varassa. Pari klassisen farssin slapstickin mekanismiin perehtymisestä todistavaa katoilla seikkailun tilannetta ei vielä yksin tee kesää. Eniten ihmetyttää, että Saatanan radikaalien aivoriihi, lahjakkaita nuoren polven näyttelijöitä, ei ole vaivautunut tai pystynyt [- -] itselleen kirjoittamaan mitään, mitä voisi kutsua rooleiksi. He jäävät täysin kasvottomiksi, filmin ainoan pienen roolityön - ja hupaisan - tekee Eija Grönberg ryöstöstä televisiossa haastateltuna pankkineitinä." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Suomen Teatterikoulusta vuonna 1969 valmistuneet Heikki Huopainen, Timo Nissi, Heikki Nousiainen ja Paavo Piironen perustivat jo opiskeluaikanaan vapaamuotoisen WilmiCopla-nimisen kvartetin, joka teki huumoristisia pieniä sketsejä ja sai niitä kaupaksi Spede Pasasen televisio-ohjelmiin. Kevättalvella 1970 Pasanen näytejakson nähtyään tarjoutui tuottamaan poikien omiin ideoihin perustuvan kokoillan elokuvan heidän itsensä ohjaamana ja näyttelemänä. Mustavalkoisena toteutettu Saatanan radikaalit kuvattiin 16 mm:n materiaalille, josta esityskopiot vedettiin normaalilevyisinä: kuvan laatu kärsi tästä selvästi. Ensi-iltaa suunniteltiin jo lokakuun puoleenväliin 1970, mutta honteloksi ja lyhyeksi jäänyttä tarinaa jouduttiin paikkailemaan monilla lisäkuvauksilla. Lopun sotajaksot koottiin Juhan af Grannin televisiodokumentin Kun maailma paloi (1970) poistoista, osittain oman käden oikeutta käyttäen. Elokuvatarkastamoon työ ehti tammikuun lopussa 1971. Varsinainen levityskierros alkoi vasta huhtikuussa, mutta kantaesitys sijoitettiin Kauhavan Kolmio-teatteriin 21.2.1971, jotta Saatanan radikaalit saataisiin kilpailemaan vuoden 1971 valtionpalkinnoista. Menestystä ei kuitenkaan tullut, ja kävijämäärätkin jäivät vuoden alhaisimmiksi, 7 500 maksavan katsojan pintaan. Tampereella Saatanan radikaaleja ei esitetty lainkaan, ja Oulussakin vain Pateniemen Honka-Pirtissä. Tuottoja kertyi kaikkiaan 8 200 markkaa, tappiota 181 800 markkaa. Ilta-Sanomissa 16.2.1972 Spede Pasanen totesi: "Aina jankutetaan sitä, että nuorille pitää antaa mahdollisuus yrittää. No, minä annoin, mutta hemmetin paljon rahaa siihen meni." Elokuvan alkutekstit kirjoittaa ja niitä kommentoi Leo Jokela - itse tarinassa hän ei esiinny. Piirosen, Nousiaisen ja Huopaisen tehtäviä ei ole määritelty alkuteksteissä. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Oudot miehet Säv. ja sov. Esa Helasvuo, san. Heikki Nousiainen Pepe Willberg, laulu, ja Matti Oiling Happy Jazz Band (off), 2' 00". Levytys: Pepe Willberg ja Matti Oiling Happy Jazz Band; Scandia KS-842, 1971. 2. Juomaripoika Säv. ja san. trad. Es. Seppo Saarikivi, laulu (100 %), 0' 05". 3. Songe d'automne / Syysunelmia Säv. Archibald Joyce Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (100 %), 0' 10". 4. Kasteen jälkeen Säv. ja sov. Esa Helasvuo, san. Heikki Nousiainen Pepe Willberg, laulu, ja Matti Oiling Happy Jazz Band (off), 1' 55". Levytys: Pepe Willberg ja Matti Oiling Happy Jazz Band; Scandia KS-842, 1971. Huomautuksia: Taustamusiikin aiheina mm. "pako-pop", 1' 45", "wc-jazz", 1' 50", "varastelu- ja kiristysmusiikki", 1' 40", "pakomusiikki", 1' 10" sekä "marssiaihe", 0' 10", kaikki off. Baarissa pianomusiikkia (off, Esa Helasvuo, piano), 1' 45". Televisiossa suojapuvun esittelymusiikki (off), 0' 50". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Ajanmies, Autorex, Suomen Armeija, Helsingin Poliisilaitos |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Elokuvassa nähdään arkistomateriaalia pommitusten tuhoista Viipurissa ja Helsingissä, samoin Saksan pommituslaivueista ja pommitusten tuhoista. Mukana on myös poistoja Juhan af Grannin televisiodokumentista Kun maailma paloi (1970). |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|