Haluan rakastaa Peter
Jag vill älska, Peter (ruotsinkielinen nimi)
I Want to Love, Peter (englanninkielinen nimi)
Peter, Peter (työnimi)
Peter-Peter (työnimi)
Peter, rakkaani (työnimi)
Rakas Peter (työnimi)
Voi Peter, Peter (työnimi)
Je veux aimer, Peter! (ranskankielinen käännösnimi)
Ich will lieben, Peter! (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Haluan rakastaa Peter
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Toukokuu - kesäkuu 1972 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Mikään huono suomalainen elokuva se ei ole", päätti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 15.10.1972) arvionsa Matti Kassilan Meriluoto-filmatisoinnista: "Alkupuolen lähes monologin luonteesta johtuen [- -] tässä elokuvassa pelottavan pitkälle 'tapahtuu' pelottavan vähän. Mutta alusta lähtien Matti Kassila Esko Nevalaisen todella edustavan kuvauksen tukemana kertoo hyvin elegantisti, hän tuntuu tavoittaneen juuri oikean rytmin. Eihän tämä elokuva kylläkään sanottavasti 'osallistu', enemmän se liikkuu tuolla Claude Lelouchin Miehen ja naisen linjoilla [- -] mutta niillä linjoilla se liikkuu viehättävästi. Makuasia se voi olla mitä suurimmassa määrin." "Matti Kassilan kerronta on tällä kerralla tavallista joustavampaa, eleganttiakin", säesti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.10.1972). "Sitä tukee ennen kaikkea Esko Nevalaisen erinomaisen pätevä ja silmää viihdyttävä kameratyö. [- -] Loppujen lopuksi luulen, että Kassila olisi onnistunut ohjaajana vielä paremmin, jos hän olisi paljon reippaammin vapautunut Meriluodon Peteristä. [- -] Tässä kasvoi hyvin toimivaa, kiinnostavaa ja meikäläiseksi harvinaisen tyylikästä rakkauselokuvaa, mutta sen tosikkuus ei yllä vakavuudeksi, objektiivisuus vaikuttaa myös ohuudelta ja itse elämän sakeaa makua puuttuu riehakkaimman ja surkeimman vaiheen keskellä." "On todettava, että monilta osin ovat elokuvan tekijät onnistuneet vaikeassa tehtävässään hyvin", puntaroi Martti Savo (Kansan Uutiset 15.10.1972), "Tämä koskee ohjaajan työtä, kuvausta, äänitystä, musiikkia, joka kerrankin poikkeaa totutuista laduista, sekä myös näyttelijäsuorituksia - yhtä lukuunottamatta - ja ennen kaikkea Tea Istaa pääosassa. Valitettavasti miinuspuolella painavat raskaasti käsikirjoitus sekä Osipowin sijoittaminen Sannan rakastajan vaikeaan osaan." "Matti Kassila kuvaa Sannan tarinan hienovaraisesti, siinä on hiljaista arjen runoa kuin mieleen tulevissa vastaavissa unkarilaisissa elokuvissa", kiitti Leo Stålhammar (Suomenmaa 19.10.1972). "Eleettömyys ja arkisuus on tyylikeinona vähemmän vetävä, mutta kokonaisuutta ajatellen paikallaan. Kassilan ohjaajanidean toteuttaa ihanteellisesti Tea Ista, joka luontevan rehellisessä analyysissään ei kaihda myöskään koomista vivahdetta - rakastunut ihminenhän näyttää helposti koomiselta toisten silmissä. Sanna tietää tämän itsekin mutta ei välitä siitä. Tämä piirre tekee roolin vieläkin upeammaksi kuin mitä se Tea Istan esittämänä muutenkin on. Se on suomalaisen elokuvan piirissä suurenmoisimpia roolitöitä viime vuosilta." "Elämän makua ei Kassilan elokuva yksinkertaisesti pysty tavoittamaan", kritisoi puolestaan Markku Tuuli (Katso 46/1972). "Filmi jää kylmäksi ja etäiseksi ja tällä tavoin siltä jää saavuttamatta koko se perusta, tunnelataus, jolla sen pitäisi levätä. Kassila on kieltämättä ammattimies mitä kuvaustekniikkaan tulee, mutta tällä kertaa tekninen ammattitaito ei riitä. Kun elokuvasta puuttuu sisältö (vaikka aihe sinänsä onkin hyvä), sen dialogi on kömpelöä ja ihmiset nukkemaisia, ei auta vaikka näyttelijät panisivatkin parastaan. Tea Ista ja Paul Osipow elokuvan pääosissa taistelevat turhaan käsikirjoituksen loukkuja vastaan." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Aila Meriluodon kirjeromaani Peter-Peter ilmestyi syksyllä 1971 ja sisälsi runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia, itse asiassa kirjailijan ja Ruotsissa asuvan virolaisen Mart Sametin rakkaustarinan. Tämän romaanin valitsi Arno Carlstedt lähes tuoreeltaan AC-Tuotantonsa toiseksi toteutuskohteeksi. Ohjaajaksi hän kiinnitti Matti Kassilan, joka yhdessä Panu Rajalan kanssa laati elokuvan käsikirjoituksen. Naispääosaan suunniteltiin aluksi Elina Saloa. Peterin rooliin kiinnitettiin Paul Osipow, jonka repliikit lopullisessa elokuvassa puhui Matti Oravisto. Mackuksen perheen tyttärinä nähtiin kirjailija Claes Anderssonin lapset Maria ja Henrika Andersson - heistä jälkimmäinen palasi valkokankaalle vuonna 1995 Kivenpyörittäjän kylän naispääosassa. Suomen elokuvasäätiö tuki elokuvaa 70 000 markalla. Myös Mainos-TV rahoitti hanketta ostamalla etukäteen tv-esitysoikeuden. Tuotannon loppuvaiheissa Carlstedt joutui niin suuriin rahavaikeuksiin, että keskeneräisen elokuvan oikeudet siirtyivät Adams-Filmille, joka saattoi työn loppuun ja elokuvan ensi-iltaan. Adams-Filmi myös nosti 50 000 markan laatutukipalkinnon. Tea Ista puolestaan sai vuoden 1973 naispääosa-Jussin. Aila Meriluoto ei ollut lopputulokseen tyytyväinen. Päiväkirjamerkintä 29.10.1972 kertoo: "Filmi oli shokki, niin falski ja tylsä että hihitin koko ajan. Sanna ihan väärä henkilö kuten odotinkin. [- -] Musiikki oli hyvä (Okko Kamun säveltämä) ja jotkut kohdat, Tea Ista pelasi pelkkää teatteria, taitavasti ehkä mutta aitous puuttui, Osipow jähmeä ja mahdoton. Filmi olisi varmasti voittanut jos siitä olisi tehty reilu parodia. Ja sitten se sai hyvät arvostelut! [- -] Minusta siitä puuttui olennainen: erotiikka." Haluan rakastaa Peter nähtiin kuvaruudussa ensimmäistä kertaa lokakuussa 1975. Esityksen oli alunperin määrä tapahtua jo joulukuussa 1974, mutta MTV halusi poistaa elokuvasta liian rohkeina pitämänsä rakkauskohtaukset, mihin ohjaaja Matti Kassila taas ei katsonut voivansa suostua. Kompromissin tuloksena päädyttiin ennen lokakuun 1975 esitystä vihdoin kahteen yhteensä noin minuutin mittaiseen lyhennykseen. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. Okko Kamu Studio-orkesteri (off), 2' 30". 2. Special Stout Säv. Seppo Lehtinen Seppo Lehtisen orkesteri (off), 0' 25". 3. Le Quattro Stagioni / Neljä vuodenaikaa Allegro osasta Autunno / Syksy Säv. Antonio Vivaldi Viuluorkesteri (off, levysoitin), 0' 55". 4. Bad Morning Blues Säv. Anssi Mänttäri Es. "laivan tanssiorkesteri" (playback), 0' 30". 5. Heilu keinuni korkealle Säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti Es. Tea Ista ja Riitta Elstelä, laulu (100 %), 0' 20". 6. Pianokonsertto Wolfgang Amadeus Mozart Piano ja orkesteri (off, levysoitin), 2' 00". Huomautuksia: Musiikkinumerona 4 käytetty tallenne tuotettiin alunperin elokuvan Tunteita (1966) episodia Toivo, rakkaus varten. Teoston musiikki-ilmoituksessa on mainittu kohdentamatonta mekanisoitua taustamusiikkia I Say, I Say, I Say (säv. David Lindup, 0' 15") sekä And A Very Good Morning (säv. Johnny Pearson, 0' 28"). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Elokuvassa on käytetty arkistomateriaalia ilotulituksesta ja auto-onnettomuudesta. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|