Karmankolon kuningas
Härskaren på Karmala (ruotsinkielinen nimi)
The King of Karmankolo (englanninkielinen käännösnimi)
Le Roi de Karmankolo (ranskankielinen käännösnimi)
Der König von Karmankolo (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Karmankolon kuningas
Toivo Palomurron ohjaama jännityselokuva Karmankolon kuningas (1938) pohjautuu Lauri Virran eli kirjailija-toimittaja Yrjö Halmeen jatkokertomukseen. Nuori kulkuri (Toivo Palomurto) loukkaantuu liikenneonnettomuudessa, jonka toisena osapuolena on vuorineuvos Rosengren (Urho Somersalmi). Toivuttuaan kulkuri pääsee töihin vuorineuvoksen työmaalle, missä hän tuhoaa löytämänsä salaviinanpolttimon. Kostonhaluiset konnat ryöstävät työmaan palkkarahat ja kohdistavat epäilyt kulkuriin, jonka syyttömyyteen uskoo vain vuorineuvoksen tytär Elisa (Hanna Taini).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||
K16 |
||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||
Elokuu - syksy 1937 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||
Kuvatuote Oy:n ensimmäinen yritys ei innostanut arvostelijoita, vaikka suopeuttakin esiintyi. "Kotimainen yritteliäisyys on kiitettävä asia, sillä kansa kaipaa suomalaista elokuvaa", pohjusti H. V. (Heikki Välisalmi, Suomen Sosialidemokraatti 8.3.1938) ja jatkoi: "Olisi vain toivottavaa, että laatu paranisi laajuuden mukana [- -] Karmankolon kuningas ei ole korkeata luokkaa." Arvostelija näki moitteen sijaa niin käsikirjoituksessa, kuvauksessa, äänityksessä kuin henkilövalinnoissakin. Myös U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 7.3.1938) katsoi tarpeelliseksi kannustaa "tervettä yrittäjähenkeä", mutta ei halunnut selityksillään "silitellä Karmankolon kieltämättömiä heikkouksia": "Jos ohjaaja Toivo Palomurto olisi käyttänyt rohkeammin leikkaussaksia, moni nyt pitkästyttävä kohta olisi pakoutunut, ja jos saksiminen olisi ollut järjestelmällistä, filmin koko tempo kukaties olisi muokkautunut seikkailuhengen mukaiseksi. Nyt se välillä laahusti etenkin kun Kuvatuotteen teknillisissä välineissä ainakin tässä filmissä on melkoisesti toivomisen varaa." "Romaanin juoni on kyllä varsin kiitollinen elokuvattavaksi", pohti T. A. L. (Tauno Armas Lautamatti, Helsingin Sanomat 7.3.1938), "se on jännittävä ja jännityksen luomiseen olisi käsittääkseni nimenomaan ollut pyrittäväkin sitä filmattaessa. Juonen käsittely on alussa hidasvauhtinen parantuen huomattavasti loppuun päin mentäessä nimenomaan monien jännittävien kohtaustensa ansiosta. Eräiden mitään sanomattomien kohtien lyhentämisellä olisi varmaankin saatu kiinteämmäksi seikkailuntuntu, mikä yksinomaan pelastaa elokuvan katsottavien joukkoon. [- -] Käsitelläksemme myös elokuvan teknillistä puolta, täytyy sanoa, että se on huono. Valokuvaus on monin paikoin kehnoa, eikä missään hyvää. Äänityksen laita on samoin. Monin paikoin oli suorastaan herkistettävä kuuloaan saadakseen selvää puheesta." "Siinä on paljon virheitä ja puutteellisuuksia", myönsi L-s (Ilta-Sanomat 7.3.1938) jatkaen, "mutta myös paljon hyvää yritystä, paikoitellen jopa hyvää, se on oikeata tunnelmaakin. [- -] Ohjaus on onnistuneempi kuin käsikirjoitus, mutta viimeksimainitussakin on silloin tällöin oikeita otollisia otteita, joiden avulla elokuvaan on joka tapauksessa saatu se seikkailusävy ja jännitystunnelma, joka on sen suurimpana ansiona ja jonka turvin se kerta kaikkiaan menetteleekin. [- -] Vaikka toisinaan muutamat filmimetrit ovatkin jokseenkin paikallaan seisovia, edistytään kuitenkin ylipäätään toimintasarjoissa oikein hyvin, joskus päästään jopa vallan hyväänkin vauhtiin." Tylyintä linjaa edusti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 8.3.1938): "Den senaste inhemska filmprodukten är det inte värt att spilla många ord på. Den tiden är gudskepris förbi, då man måste svälja tyst den sämsta i regi, foto, intrig och spel bara för att det var made in Finland. Härskaren på Karmala är en äventyrsfilm där det händer lite av varje. Toivo Palomurto [- -] har här tagit hand om såväl manus och regi som musik och huvudroll. Det har avgört överstigit hans krafter. Lägger man därtill at fotot är dilettantiskt och otydligt och ljudet ännu sämre, har man sagt tillräckligt om filmen." Näyttelijöistä sai parhaan arvosanan Urho Somersalmen "uskottava" (L-s, U. H.) tulkinta, mutta yleensä osasuoritusten haittana nähtiin "useimmissa tapauksissa jonkinlainen jäykkyys ja kaavamaisuus, puhe on välillä teennäistä eikä ilmehtiminenkään ole hyvää" (L-s). |
||||||||||
Taustaa | ||||||||||
Elokuva Karmankolon kuningas (1938) perustui Lauri Virran eli kirjailija ja toimittaja Yrjö Halmeen jatkokertomukseen Karmankolon kapina, joka ilmestyi Hakkapeliitta-lehdessä vuoden 1927 jälkipuoliskolla. Elokuvan tuotti uusi yhtiö Suomen Kuvatuote Oy, jonka osakkeista johtaja U. Kokki omisti 51,67 %, johtaja Hugo Solamo 1,67 % ja hänen vaimonsa Aino Solamo loput. Hugo Solamo, aikaisemmalta sukunimeltään Stenlund, oli tätä ennen toiminut mm. 1930 perustetun Sarastus Oy toimitusjohtajana ja suurimpana osakkeenomistajana. Sarastus tuotti vuosina 1931-32 elokuvat Jääkärin morsian, Erämaan turvissa sekä Kuisma ja Helinä. Karmankolon kuninkaassa oli mukana myös Harry Hagström (1901-1973) tuotannonjohtajana. Levityksen hoiti Oy Warner Bros. - First National Pictures Ab, jonka johtaja Jack Schlimovitsch (myöh. Kamras) oli elokuvan naistähden Hanna Tainin veli. Karmankolon kuningas on yhtiön ainoa suomalainen elokuva. Käsikirjoituksen teki Toivo Palomurto (1903-1947, oik. Palmroth), joka myös ohjasi, näytteli miespääosan ja sävelsi musiikin. Palomurto oli vuosina 1935-37 esiintynyt näyttelijänä neljässä Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa. Karmankolon kuningas jäi hänen viimeiseksi elokuvatyökseen. Suurin osa Karmankolon kuninkaan näyttelijäkunnasta oli amatöörejä. "Vuorineuvos Rosengrenin" käytössä ollut auto oli ainoa Suomeen tuotu Marmon E-75 -merkkinen avoauto, vuosimallia 1927. Samaa autoa marsalkka Mannerheim käytti saapuessaan armeijan lippujuhlaan toukokuun 16. päivänä 1928. Palomurron elokuvasovitus tiivistää tapahtumia ja poikkeaa loppuosaltaan Lauri Virran alkuperäistekstistä varsin tuntuvasti. Myös eräs jatkoromaanin keskeisimmistä aiheista, jätkien nousu kapinaan Karmankolon työmaalla, on muutettu palkkarahojen katoamisesta aiheutuvaksi levottomaksi liikehtelyksi. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden heikoimpia. Hämeenlinnassa elokuva nähtiin vasta talvisodan aikaan 9.2.1940. Kotkassa sitä ei esitetty lainkaan, ainoastaan viereisen Karhulan taajaman Roxissa 13.3.1938 alkaen. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta. Lauri Virran jatkokertomus ilmestyi vuonna 1943 tekijän tarkistamana ja jossakin määrin muuttamana romaanilaitoksena nimellä Karmankolon sankarijätkä. Teos ylsi vielä samana vuonna toiseen painokseen. |
||||||||||
Musiikki | ||||||||||
1. Kyllikki Säv. trad. Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (100 %), 0' 30". Levytys: Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri; Odeon A-228335, 1935. 2. Valssi Säv. tunnistamaton Es. Hanna Taini, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 35". 3. Polkka Säv. Toivo Palomurto Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (100 %), 0' 30". 4. Valssi Säv. Toivo Palomurto Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (100 %), 1' 10". Huomautuksia: Valssi (nro 4) jatkuu taustamusiikissa (orkesteri, off), 0' 05", sen aikana "juhlavieraat" tanssivat. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||
|