"Huumorintajun mittapuu on taito nauraa itselleen", ilmoittaa alun teksti. "Tässä filmissä esiintyy lukuisa joukko henkilöitä, jotka sattumalta ovat joutuneet Piilokameraan. Heille suurkiitos."

Martti Innanen juoksee Olympiastadionin tienoilla soihtua kantaen ja jättää sen vastaantulijan huomaan. Venäläisenä urheilijana esiintyen hän kyselee tietä Neuvostoliiton suurlähetystöön. Tilanteesta esitetään sittemmin monia muunnelmia.

Kukkakaupan omistaja jättää asiakkaan vastaamaan puhelimeen, jonka kuuloke ei irtoa alustasta. Tästäkin asetelmasta nähdään myöhemmin eri versioita eri ihmisten kanssa.

Veikko Korkala sulhasena hylkää morsiamensa, Kaija Pakarisen, kesken häämatkan bussipysäkille. Läsnäoleville ihmisille morsian kertoo sulhasen suuttuneen siitä, että hänen entinen poikaystävänsä ilmestyi kirkkoon. Vaihtoehtoisena tarinana hän sanoo kyllästyneensä sulhasen äitiin, joka oli tuppautumassa heille asumaan ja laittamaan ruokaa heti ensimmäisenä iltana.

Eri ihmiset laulavat Tulipunaruusuja mielivaltaisesti tempoa vaihtelevan pianistin, Martti Pohjalaisen, säestyksellä, moneen otteeseen elokuvan mittaan.

Taksikuski väittää autonsa sähkölukkojen jumiutuneen ja saa ihmiset ahtautumaan sisään ikkunan kautta. Muuan tukevatekoinen nainen ei mahdu ja jää kiinni.

Liisa Paatso soittaa "miehelleen" ja ilmoittaa ajaneensa kolarin Mannerheimintiellä. Kuorma-auton kanalasti on päässyt irti ja ihmiset vaativat häneltä korvauksia.

Vasta ajokortin saanut nainen, Seija Ignatius, pyytää ohikulkevien miesten apua päästäkseen ulos ahtaasta pysäköintitilasta ja kolhii mielin määrin autoja edessään ja takanaan. Tarjotaan monina muunnelmina.

Huoltoasemalla on olevinaan uusi järjestelmä: kuuluttaja ohjaa asiakkaat painelemaan erilaisia nappuloita, vääntelemään numeroita ja sanomaan tilauksensa bensaletkun päähän.

Kahvilan kermakannussa nokka on kahvan puolella: seurataan eri ihmisten reaktioita hankalaan esineeseen.

Milla Vuolle jättää koiransa ohikulkijan huomaan. Turistiryhmän kysyessä tietä lapset vaihtavat pikkukoiran isoon saksanpaimenkoiraan. Kepponen toistetaan moneen kertaan.

Lappuliisat jättävät tuulilasiin sakkolapun: samalla pyyhkimet käynnistyvät ja äänimerkki alkaa tuutata.

Huonekaluliikkeen kahvilassa mies, Casper Anttila, kuvailee samassa pöydässä istuvalle perheelle, miten kauheaa on keittää kananmuna, elävä olento. Lähtiessään hän jättää tuolille kananmunan, joka on rikkoutunut hänen palatessaan hakemaan sitä.

Veikko Korkala valittaa auton takapyörän ajaneen hänen varpaittensa yli ja rikkoneen kengän. Kiireisen ja tärkeän neuvottelun vuoksi hän haluaa vaihtaa kenkiä autonkuljettajan kanssa. Nähdään kahtena muunnelmana.

Näyttelijä Pekka Autiovuori ja Miss Skandinavia Susanne Olsson improvisoivat sketsin, jossa humalassa kotiin saapuva aviomies yrittää selittää ja pyytää anteeksi käytöstään vain ruotsia puhuvalta vaimoltaan. Kohtaus päättyy yhteiseen naurunpuuskaan.

Anita Välkki yrittää virittää laulua ja flirttailla miesten kanssa raitiovaunupysäkillä.

Veikko Korkala kuljettaa porsasta talutusnuorassa hissistä - läsnäolijoiden riemuksi.

Ravintolan portieeri lahjoittaa poistuville asiakkaille kymmenen markkaa - asiakkaiden säilyttämisrahaston nimissä.

Tampereella seurataan ihmisten reaktioita akvaarioon, jossa ilmoitetaan olevan kolme näkymätöntä chiua-kalaa.

Milla Vuolle kolmijalkaisena naisena ei näytä hätkähdyttävän ohikulkijoita Turussa.

Porissa maalari pyytää ohikulkijoiden apua raidan vetämiseksi lankkuaitaan.

Jyväskylässä katsotaan, miten ihmiset hyppivät näkymättömän ja olemattoman narun yli jalkakäytävällä.

Humppilassa tallennetaan puhelinsoitot, joissa imitaattori Reijo Salminen Ele Aleniuksena ja Niilo Tarvajärvenä esiintyen huvittelee paikkakuntalaisten kustannuksella.

Gustav Wiklund ja Paul Budsko esittävät "katuteatteria" Säätytalon raitiovaunupysäkillä: he haastavat riitaa keskenään ja repivät vaatteet toistensa yltä.

Marjatta Raita on tekevinään liikennetutkimusta autoilijoiden keskuudessa ja testaavinaan tilannetta, jossa äänimerkki on rikki: autoilijat kokeilevat äänensä kuuluvuutta tööt-, piip- ja haloo-huudoin.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.