Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti
Herr Puntila och hans dräng Matti (ruotsinkielinen nimi)
Herr Puntila och hans dräng Matti (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Herr Puntila og hans dreng Matti (norjankielinen nimi)
Hr. Puntila og hans tjener Matti (tanskankielinen nimi)
Mr. Puntila and His Servant Matti (englanninkielinen käännösnimi)
Master Puntila and His Farmhand Matti (englanninkielinen käännösnimi)
Maître Puntila et son valet Matti (ranskankielinen käännösnimi)
Herr Puntila und sein Knecht Matti (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti
Ralf Långbackan ohjaama draamakomedia Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979) perustuu Bertolt Brechtin yhteistyössä Hella Wuolijoen kanssa kirjoittamaan näytelmään. 1930-luvun Hämeessä alkoholisoitunut tilanomistaja Johannes Puntila (Lasse Pöysti) on naittamassa tytärtään Eevaa (Arja Saijonmaa) attasea Eino Silakalle (Martin Kurtén). Eeva itse iskee silmänsä Puntilan teräväpäiseen autonkuljettajaan, Mattiin (Pekka Laiho), joka ei kuitenkaan ole valmis tanssimaan herrasväen pillin mukaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Adolf Hitler ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Adolf HitlerHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
13.6.-10.8.1979 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Hämmentävää kyllä", aloitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 22.12.1979), "Långbackan Puntila-sovitus on samalla kertaa sekä rohkea että sovinnainen elokuva. Sovinnainen se on sikäli, ettei Långbacka liiemmin yritä murtaa ja laajentaa näytelmän puitteita. Hän tyytyy varsin perinteelliseen, näyttelijäilmaisulle rakentuvaan elokuvakerrontaan eikä juuri käytä hyväkseen mahdollisuuksia laventaa ilmaisua siihen suuntaan mitä yleensä pidetään 'filmillisenä'. [- -] Asian voi sanoa toisin siten, että Långbacka on valinnut mahdollisimman yksinkertaisen, suoran ja eleettömän tavan tehdä elokuvaa. Siinä on myös hänen ratkaisunsa rohkeus. Sen oikeutus on siinä, että valittu linja on viety johdonmukaisesti läpi ja se myös toimii tehokkaasti." Niin ikään Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 22.12.1979) piti Långbackan lähtökohtaa "aivan oikeana": "Ei mitään mullistavia elokuvallisia keksintöjä, ei mitään sentyyppistä kokeellisuutta, joka johtaisi pois nimenomaan Brechtin nerokkaiden ajatuskulkujen ja yhteiskunnallisen sanoman tulkitsemisesta. Tässä mielessä Puntila on oikealla tavalla nöyrä elokuva. Mutta samalla se on myös valtavan hauska elokuva, jolla on tärkeää ja keskeistä yhteiskunnallista sanottavaa; kerrankin suomalaisen elokuvan käsikirjoituspohja tuntuu olevan kunnossa." Erkka Lehtola (Aamulehti 22.12.1979) arveli Långbackan "vierastaneen välinettään, elokuvaa": "Vähiten Puntila antaa juuri elokuvallisten keinojensa myötä: se ei ole uudistavaa, itsellistä, vahvasti visuaalisiin varauksiin tukeutuvaa elokuvaa, vaan siinä näkyvät teatterin pihtien jäljet. Sen yksittäisissä kohtauksissa [- -] on ilmettä ja säkenöintiä, mutta jaksoja ei ole nivottu riittävän joustavasti yhteen. Elokuva on aika ajoin jähmeähkö, paikka paikoin kuiva ja keskijaksoillaan jopa laahaava; sen viritys ei pysy yllä kahta tuntia vaan siinä on epätasaisuutta aiheuttavia rakenteellisia nousuja ja laskuja, rytmihäiriöitä." Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 22.12.1979) piti Puntilaa "ihan tunnustettavana uutuutena tässä suomalaisessa tasossa ja syysnäytäntökauden anemiassa", mutta jatkoi: "Nämä eeppisen teatterin Lehrstückit edustavat niin vahvasti tyyliteltyä ja teatteriin sidottua ilmaisun alaa, että ne eivät ole vaivatta eikä aina vakuuttavasti käännettävissä sille realismin kielelle, joka on elokuvan luontaisinta liikkuma-alaa. Långbackan käsikirjoittajan työkään ei ole tuottanut riidatonta satoa. Hänen elokuvansa on tosi hidas hämäläinen, kovin teatterisidonnainen, alkuvaiheissaan ja fyysisen hävitysvimman vahvoja näyttöjä lukuunottamatta merkillisen haparoiva ja ponneton päätöksessään, loppuhuipennukseksi ajatellussa Hattelmalan kohtauksessa." "Rikkeistään huolimatta se on selkeän lujaa tekoa ja tavoittaa Brechtin ja Wuolijoen näytelmän perusasetelman hengen", koki puolestaan Leo Stålhammar (Suomenmaa 28.12.1979). "Ennen kaikkea se on Lasse Pöystin Puntilan ansiosta erinomainen näyte näyttelijätaidon voimasta valkokankaalla. Samoin Ralf Långbackan taidosta myös elokuvan parissa." Lasse Pöystin suoritusta ylistettiin kautta linjan elokuvaa "täysin hallitsevana, sitä myöskin aivan ratkaisevasti kannattavana näyttelijätyönä" (Eteläpää). "Lasse Pöysti loistava Puntila", otsikoi Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 22.12.1979) ja koki ihmeellisenä Pöystin "fyysisen ja henkisen osaamisen, energian rikkauden, ehtymättömältä tuntuvan kestokyvyn". Martti Savon (Kansan Uutiset 23.12.1979) mielestä Pöysti "lisää aimo annoksen omaa (vai olisiko se Långbackan) taiteilijasilmällä oivallettua inhimillisyyttä, minkä ansiosta Pöystin Puntila ei ole suoraviivaisesti erilainen riippuen siitä onko hän nousu- vai laskuhumalassa. Hahmo on eheä, mutta tämä ei merkitse ehdotonta johdonmukaisuutta ja logiikkaa kaikissa käänteissä. Näin Brechtin ja Wuolijoen luomasta suurtilallisesta kasvaakin ehkä jopa värikkäämpi kuin se mitä he ovat ajatelleet." Pöysti sai pääosan myös ruotsalaislehtien arvioissa. "Hur som helst", kirjoitti Hanserik Hjertén (Dagens Nyheter 16.2.1980), "Långbacka har gjort en mycket sevärd film av denna folkliga historia, med Lasse Pöysti i något som väl får betecknas som hans livs roll. Pöysti gör en småväxt men därför inte mindre hårdför slavdrivare. Han är suverän i varje ögonblick och kan detaljerat visa hur Puntila fyllnar till och skiftar humör inför våra ögon. Dessutom ger han sin godsägare en nyans jag inte mött förut, ett drag av suput på fallrepet som antyder att bättre tider kan randas." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Elokuva perustui Bertolt Brechtin näytelmään, jonka innoittajana olivat hänen Hella Wuolijoelta 1940 kuulemansa tarinat sekä Wuolijoen näytelmäluonnos. Brecht oleskeli kesällä 1940 maanpakolaisena Hella Wuolijoen vieraana Marlebäckin kartanossa Iitissä. Jukka Ammondtin mukaan Wuolijoella oli mallina miehensä Sulo Wuolijoen serkku Roope Juntula ja tämän edesottamukset kirjailijan syntymäpäivillä kieltolain aikaan 1920-luvulla Marlebäckissä. Samasta aiheesta syntyi sekä Hella Wuolijoen näytelmä Sahanpuruprinsessa 1938 että yhdessä Brechtin kanssa 1940 kirjoitettu Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, jota Wuolijoki 1946 yritti saada Kansallisteatterin ohjelmistoon. Brechtin edelleen muokkaama versio Herr Puntila und sein Knecht Matti sai kantaesityksensä Zürichissä vuonna 1948; Suomessa se nähtiin ensimmäisen kerran talvella 1965 Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa. Ensimmäisen elokuvasovituksen Brechtin näytelmästä ohjasi vuonna 1955 Itävallassa brasilialaissyntyinen Alberto Cavalcanti, nimiosissa Curt Bois ja Heinz Engelmann. Elokuvan saksalainen kantaesitys oli vasta 21.10.1960 Münchenissä. Uusi elokuvaversio valmistui suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona, ohjaajanaan teatterimies Ralf Långbacka (s. 1932), joka oli ohjannut näytelmän ruotsinkielisen kantaesityksen Helsingin Svenska Teaternissa 1966 ja myös Göteborgin kaupunginteatterissa 1970 nähdyn sovituksen. Suomalaista tuottajaosapuolta Reppufilmiä elokuvasäätiö tuki 350 000 markalla, ruotsalaisena päätuottajana oli Svenska Filminstitutet. Svensk Filmografi 8:n mukaan tuotantoon osallistuivat Ruotsista myös Sveriges Radio Ab TV 1, Sandrew Film & Teater Ab ja Suomesta Oy Mainos-TV-Reklam Ab. Elokuva toteutettiin ruotsinkielisenä. Puntilaksi kiinnitettiin Lasse Pöysti, Matiksi Pekka Laiho, Eeva Puntilaksi Arja Saijonmaa ja attasea Eino Silakaksi valkokankaan ensikertalainen Martin Kurtén. Soli Labbart oli nähty 1978 Suomessa kuvatussa ruotsalaisessa elokuvassa Slumrande toner / Lakeuden laulu. Roolisuorituksestaan Lasse Pöysti sai neljännen Jussi-patsaansa - aikaisemmat olivat tulleet elokuvasta Suomisen Olli rakastuu (1945), yhteisesti elokuvista Rakkaus on nopeampi Piirosen pässiäkin (1950) ja Tukkijoella (1951) sekä elokuvasta Pyhä perhe (1976). Elokuvan johdanto on lisätty käsikirjoitukseen varsin myöhäisessä vaiheessa. Toisaalta on käsikirjoitusta leikkausvaiheessa lyhennelty kautta linjan, ja mm. Puntilan yöllinen käynti eläinlääkärin luona pirtureseptiä hankkimassa on poistettu. Yleisömenestys jäi jonkin verran vuoden keskitason alapuolelle. Ruotsissa elokuvan ensi-ilta oli helmikuussa 1980. Vedoten Hella Wuolijoen kanssa 12.10.1937 allekirjoitettuun sopimukseen, joka koski Wuolijoen tekeillä olevan Sahanpuruprinsessa-nimisen näytelmän filmausoikeutta, Suomi-Filmi yritti heinäkuussa 1979 keskeyttää elokuvan tuotannon. Kummankin osapuolen hankkimien juristilausuntojen jälkeen Suomi-Filmi pidättäytyi jatkotoimista. Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on jäänyt Ralf Långbackan ainoaksi näytelmäelokuvan ohjaustyöksi. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Muistoja Pohjolasta Säv. Sam. Sihvo Es. Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY) puhallinyhtye (100 %), 1' 10". 2. Le tango du rêve / Unelmatango Säv. Edouard van Malderen Es. Asser Fagerström, piano, Atso Fagerström, viulu, ja Martti Palasti, sello (playback), 0' 30". 3. "Hanurivalssi" Säv. Kaj Chydenius Es. Aaro Kurkela, harmonikka (100 %), 0' 15". 4. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy Es. Aaro Kurkela, harmonikka (100 %), 0' 05". 5. Hämäläisten laulu Säv. Friedrich Silcher, suom. san. J.H. Erkko Es. Ritva Valkama, S oli Labbart, Pirkko Nurmi ja Elina Salo, laulu (100 %), 0' 25". 6. Kesäillan valssi Säv. Oskar Merikanto Es. HTY:n puhallinyhtye (100 %), 2' 05". 7. "Puntila-jatsi" Säv. ja sov. Kaj Chydenius HTY:n puhallinyhtye (off), 1' 35". 8. "Iltarusko-tango" Säv. ja sov. Kaj Chydenius Es. HTY:n puhallinyhtye (100 %), 1' 45". 9. En sommardag i Kangasala / Kesäpäivä Kangasalla Säv. Gabriel Linsen, san. Zacharias Topelius, suom. P.J. Hannikainen Es. Lasse Pöysti, laulu (100 %), kolmessa osassa, yht. 1' 25". Huomautuksia: Kaj Chydeniuksen säveltämän ja sovittaman taustamusiikin teemoille on Teoston musiikki-ilmoituksessa annettu seuraavat nimet ja kestot, esiintymisjärjestyksessään: "Rengit ja piiat", 0' 52", "Matka", 0' 22", "Matka 2", 0' 14", "Viinanhakuun", 0' 31", "Naiset", 0' 27", "Naiset 2", 0' 12", "Seksimusiikki", 2' 12", "Soutelu", 1' 20", "Seksimusiikki", 1' 05", "Hattelmala", 0' 30" ja 0' 45", sekä "Loppumusiikki", 3' 05". Teemassa "Matka" sitaatti juomalaulusta Kaks kisälliä kulki (säv. trad.). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto/ kuvauspaikatUlkokuvat: Saksa (Adolf Hitler vastaanottaa paraatin) - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|